Sain itseni liikkeelle kello 10:50 tai niillä main. Viritin niskaani ensin paidan ja vedin sitten putkihuivin kaulani ympärille nin, että se pitäisi paitaa paikoillaan. Luulisi suojaavan riittävän hyvin.
Lähdin ajelemaan kohti Chumphonia, mutta eri reittiä kuin olin tänne tullut. Vaihtelusta se hevonenkin potkii, vai kuinkas se oli. Suuntasin etelään, mutta käännyin pian itään ja ajoin vuoristoon.
Vastaan tuli kylpyläkylä, jota ei ollut kartoissa. Pysähdyin katsomaan. Alueella oli useampikin koululuokka vierailulla. Pientä pääsymaksua vastaan lähteissä sai kylpeä. Paikalla oli muutakin infrastruktuuria, kuten temppeli. En kuitenkaan jäänyt sitä pidemmäksi aikaa ihmettelemään, vaan köröttelin seututietä pohjoiseen kunnes saavuin suunnilleen Ranongin kaupungin korkeudelle, mutta olin nyt vuoren toisella puolella. Siellä oli paljon erilaisia viljelmiä ja kansallispuisto.
Kansallispuiston sisäänkäynnin rahastusasemalla ei ollut ketään. Ajoin parkkipaikalle. Paikalla oli katos, jonka alla istuskeli metsänvartija. Hän viittoi minulle. Menin puhumaan hänelle ja hän ilmaisi, että tuolla ja täällä voi kylpeä, maksaa 50 bahtia. Tuolla on 37-asteista vettä ja täällä 60-asteista. Paikalla oli koppeja, joissa oli ilmeisesti jonkilainen kylpyallas. Metsänvartija ei puhunut sanaakaan englantia, mutta hänen thainsa oli melko selkeää.
Hän alkoi esitellä minulle paikkoja. Menimme paikkaan, josta kuuma vesi tuli maan pinnalle. Hän kysyi, mistä maasta tulen. Suomesta, oletko käynyt? Metsänvartija ei ollut käynyt. Myanmarissa sanoi käyneensä.
Vuokrasin kopin 50 bahtilla (ja ostin itselleni ja pyörälleni lipun, 100+20 bahtia). Tiedustelin, että onko teillä sellaista kansallispuistokirjasta, johon voisi kerätä leimoja. Ei kuulemma ollut juuri nyt varastossa. Lisäksi totesin, että täällä ei ole kovinkaan paljon porukkaa tänään (toisin sanoen ei ketään muuta). Metsänvartija sanoi, että näin arkipäivinä täällä ei todella ole ketään. Viikonloppuisin virailijoita on enemmän.
Menin kylpemään. Kylpyhuoneessa oli pyöreä allas, jota aloin täyttää kuumalla sekä kylmällä vedellä. Täyttymisessä meni ehkä kymmenen minuuttia.
Havaitsin, että paikalla ei ollut toimivaa mobiilidataverkkoa. Oli ajatellut varata hotellin Chumphonista siinä lojuessani, mutta eihän se onnistunut. Kirjoitin sen sijaan muistelmiani.
Havaitsin altaassa kelluessani veden viilentyvän varsin nopeasti. Allas oli betonia, joka tuntui huokuvan kylmyyttä vielä puolen tunnin jälkeenkin. Toki kuumaa vettä sai hanasta lisää tarvittaessa.
Poistuin puistosta noin kello 13. Välittömästi porttien ulkopuolella näin sinisten siipien välähdyksen. Tien vieressä olevassa puussa oli kuningaskalastaja. Vaihdoin kameraan savupiipun, mutta olin aivan liian hidas. Kuningaskalastaja oli tiessään.
Ajoin räksyttävän koiralauman ohi eteenpäin ja sain seuraavan etapin ladattua Google Mapsiin. En tosin enää muista, mitä varten olin pisteen karttaan merkinnyt, mutta sinne olin kuitenkin nyt menossa.
Maisemat alkoivat nyt muuttua ensimmäistä kertaa tällä reissulla todella viakuttaviksi. Maasto oli erittäin vuoristoista, ja vuorten juurella virtasi joki. Suurin osa rinteistä oli kumipuuplantaasien peitossa. Minusta tuntuu siltä, että muutama parhaista paikoista jäi dokumentoimatta, kun ajoin niiden ohi liian kovaa vauhtia, en ehtinyt tehdä päätöstä kuvatakko vai eikö enkä myöskään halunnut kääntyä takaisin. Kiire, nähkääs.
Saavuin näköalapaikalle. Netti ei toiminut sielläkään, eikä näkymäkään ollut kuin kohtalainen. Olin mielestäni ohittanut hienompia paikkoja. Vuorilla kasvavat puut tosin eivät olleet kumipuita, vaan mahdollisesti jopa turmeltumatonta luontoa.
Kun olin aikani ajellut, pari poliisia tuli vastaan ja pysähdyin varmuuden vuoksi. Toisella oli niin iso rynnäkkökivääri, että katsoin parhaaksi olla ottamatta riskejä. Minua alettiin tenttaamaan thaiksi. Pai nai? Minne sinä meet? Pain nai maa? Mistä sinä tuut? Poliisi neuvoi ystävällisesti, että päätie oli 30 kilometrin päässä, käänny vasemmalle ja Chumphoniin on toiset 30 kilometriä. Tämä oli tosin navigaattorissani selvästi auki, mutta poliisi ilmeisesti katsoi neuvomisen kuuluvan toimeenkuvaansa. Sain jatkaa matkaa, papereita ei taaskaan tarkastettu.
Siinä sitten ajellessani näin kummallisen muotoisen vuoren. Se oli erikoisesti ympäristöstään erillinen, kasvuston peittämä jyrkkäreunainen tolppa, jonka seinät olivat valkoisia. Sitten vastaan tuli toinen samanmoinen ja lisäksi kolmen rykelmä.
Pian edessäni oli valtavien valkoisten vuorenseinämien jono ja useita pienempiä vuorirykelmiä. Näkymä oli hyvin vaikuttava. Yhdessä vuoressa oli jopa keskellä suurikokoinen reikä, josta näkyi sinistä taivasta. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää.
Koska ilta oli vasta nuori, määränpäänäni oli eräs Chumphonin kaupungin pohjoispuolella oleva kukkula, jonka olin löytänyt Google Mapsista. Kukkula löytyi helposti. Tie huipulle oli hiljattain uusittu ja tehty isoista betonilaatoista, mutta vaikutti vähän keskeneräiseltä. Vähän ennen määränpäätä betonitie loppui kesken ja loppumatka oli ajettava varovasti jyrkkää soratietä pitkin. Olin siellä suunnilleen neljältä.
Huipulla oli vissiin joku TV-lähetin, mutta aivan sinne asti en mennyt. Pysäytin mopon näköalatasanteelle. Maisema oli mainio, mutta näkyvyys ei ollut kovin hyvä. Näillä leveysasteilla ilmassa tuppaa olemaan parhainakin päivinä melkoisesti usvaa. Päivääni piristi, kun näin parimetrisen käärmeen luikertavan pusikkoon, sain siitä jopa jonkinmoisen valokuvan. Wat arveli sitä rottakäärmeeksi kuvan saatuaan.
Varasin vuorella hotellin läheltä ensimmäistä Chumphonin hotelliani. Jos tämän jälkeen teen vielä yhden varauksen ennen huhtikuuta, pääsen booking.comissa kultatasolle. Sikäli kun sillä on siis mitään väliä, uskon hotellivaraussivustojen jäsenalennusten olevan pitkälti keksittyjä.
Ajoin vuorelta alas ja päätin suunnata toiselle vuorelle rannan lähellä. Havaitsin juuri kulkemani tien lähtöpisteessä kyltin jossa luki thaiksi “Pääsy kielletty - rakennustyömaa”. Voi voi sentään.
Seuraavalle vuorelle oli huomattavan vaikea päästä. Käännyin pari kertaa väärään suuntaan ja kerran Google Maps kehotti ylittämään junaradan paikassa, jossa junarataa ei todellisuudessa voinut ylittää. Yritin sitten ylittää junaradan paikasta, jossa Google Mapsin mukaan junarataa ei voinut ylittää. Onnistuin, ja mitä mielenkiintoisin asia tapahtui: juna saapui juuri sillä hetkellä, kun olin junaradan ylittävällä sillalla. Sain junan dokumentoitua, joka teki minut hyvin tyytyväiseksi.
Tullessani vuorelle havaitsin, että olin ottanut jostain väärin vaarin. Sen huipulle ei päässytkään ajamaan, vaan piti kävellä. Kävelen toki mielläni pitkiäkin matkoja, mutta oli kiire, ja tein siksi U-käännöksen ja ajoin lähimmälle hiekkarannalle. Se oli onneksi lähellä.
Ranta ei ollut minusta kummoinen. Ihmisiä ja roskaa oli liikaa. Pieniä ravunkoloja tosin oli paljon.
Moponi oli tullut jossain mutaiseksi. En ole aivan varma missä, aamulla se oli vielä siisti. Vierailemallani kukkulalla kyllä oli hiekkatie, mutta märkä se ei ollut ollut. Joka tapauksessa mopon likastaminen kiellettiin vuokrasopimuksessa. Etsin rannalta pari tyhjää pulloa, täytin ne merivedellä ja pesin suurimmat liat lokasuojasta pois. pois. Se toimi oikein hyvin, suorastaan yli odotusten. Suolavesi tuskin tekee rakenteille hyvää, mutta minun on vaikea kunnioittaa sellaisten ihmisten omaisuutta, jotka eivät kunnioita minun oikeuttani ajella ympäriinsä ilman seurantalaitteita. Vuokrausliike ilman muuta pesee sen välittömästi makealla vedellä joka tapauksessa.
Ajoin toiselle rannalle, ja sitten kolmannelle. En erityisesti pitänyt mistään niistä. Wanakornin ranta Prachuapissa oli hienompi.
Päätin sitten ajaa hotellilleni. Se oli samankaltainen kuin se, jossa olin tämän matkan ensimmäisen yön ollut. Sähkökärpäslätkää ei ollut, eikä ruohonhajua vessassa. Peitto oli parempi.
Kun olin käynyt suihkussa, päätin käydä palauttamassa mopon. En tarvitsisi sitä enää huomenna, koska junani oli määrä lähteä kello 11:18 eikä aikomuksenani ollut tehdä sen ihmeempiä maisemakierroksia ennen sitä. Jos palautuksessa olisi jokin ongelma, hoitaisin sen mieluummin nyt kuin huomenna aamulla kun on kiire junaan.
Vuokraamoa ei löytynyt sieltä, missä sen olisi pitänyt olla. Kävelin hetken ympäriinsä etsien sitä, ja tein sitten, mitä thaimaalaiset yleensä tekevät: kysyin neuvoa. Viereisen hostellin vastaanotossa oleva miekkonen sanoi, että mopon voi jättää sinne, soitti omistajalle ja antoi takuurahat takaisin hyvin pintapuolisen tarkastuksen jälkeen. Näin Katuhaukka muuttui jälleen Mieheksi Lännestä.
Palasin hotellille, jonne jätin kypäräni. Suuntasin sitten läheiseen ravintolaan ja ostin paistettua riisiä makrillin kanssa. Ruoka oli kuitenkin jostain syystä tulista, vaikka sen ei pitänyt olla. En saanut annosta syötyä kokonaan.
Kävin 7-Elevenissä ostamassa vähän lisää iltapalaa. Äkkäsin sitten katukojun, jossa myytiin pannukakkuja. Ostin yhden nutellalla ja yhden foi thoongilla, yhteensä 30 bahtia. Paikka veti puoleensa ulkomaalaisia kuin kärpäsiä ja annoksen valmistumisessa meni hetki.
Tänään on ajettu yhteensä 202 kilometriä. Yhteensä matkan aikana ajettiin 611 kilometriä.
Olisi pitänyt heittää se hemmetin lähetin kalastusalukseen, tai ottaa mukaan pääkaupunkiin ja tunkea taksin takapenkillä istuimen väliin.