Kävin aamulla jälleen ajokokeessa. En ole harjoitellut yhtään, koska on ollut pari päivää kiirettä. Autokouluakaan en ole vielä löytänyt. Minulla oli kuitenkin papereiden mukaan tänään koe sovittuna, ja koska se maksoi vain 100 bahtia (auton vuokra) saatoin yhtä hyvin yrittää.
Saavuin paikalle 8:10, koska papereissa luki, että koe olisi 8:20-9:00. Tämä oli kuitenkin harhaanjohtavaa: koe alkoi tosiasiassa vasta kello 9:00 ja paikalla sai aikaisintaan olla 8:20, jos tahtoi. Mitään hyötyä siitä ei tosin ollut, videohuoneessa sai vain katsoa videota hieman kauemmin. Siinä istuskellessani aloin kuitenkin miettiä, että jos taskuparkki on mittarilentomanööveri, niin eikös siitä selviäisi yksinkertaisesti opettelemalla parkkeerausalgoritmin ulkoa? Googlasin, löysin ohjeet ja opettelin ne.
Astellessani autoon panin merkille sen mallin: Honda City. Se oli mielestäni näyttänyt suuremmalta viime kerralla.
Ensimmäisessä eteen- ja taakseajokokeessa minun ei jostain syystä tarvinnut pakittaa, vaan koe oli hyväksytty pelkällä eteenpäin ajamisella. Erikoista. Johtuikohan se siitä, että olin hyväksytysti suorittanut sen jo aiemmin?
Seuraava koe kivetyksen vieressä ajamisessa meni vielä huonommin kuin edellisellä kerralla. Peilien mukaan olin olevinansa hyvinkin keltaisen viivan merkitsemällä 25 sentin etäisyydellä kivetyksestä, mutta tosiasiassa etäisyyttä viivaan oli varmaan 35 senttiä.
Sitten vuorossa oli jälleen taskuparkkitesti. Olin katsonut videolta tarkasti, missä kohtaa esimerkkisuorituksessa alettiin pakittaa. Ajoin auton samaan kohtaan niin, että kuljettajan ikkuna oli suunnilleen linjassa testipaikan numerokyltin kanssa. Huomasin auton olevan hieman vinossa, mutta sille ei voinut mitään. Käänsin ohjauksen ääriasentoon vasemmalle ja lähdin peruuttamaan. Vahdin koko ajan, ettei oikea eturengas osuisi suorituspaikan oikealla puolella olevaan katukivetykseen. Ei onneksi osunut. Peruutin, kuten googlaamissani ohjeissa oli neuvottu: kunnes näin takana olevan auton molemmat etuvalot (tässä tapauksessa kaksi aurauskeppiä) sivupeilistä. Suoristin ohjauksen ja jatkoin taaksepäin, kunnes puskuri oli auton edessä olevien aurauskeppien kohdalla. Sitten käänsin ohjauksen täysin oikealle ja peruutin vielä vähän.
Pysäytin auton, ja tarkastelin asemaani miten parhaiten pystyin. Ellen vallan erehtynyt, kyseessä oli oppikirjasuoritus. En tarvinnut edes yhtään korjausliikkeitä, auton paikka oli käytännössä täydellinen. Näytin ohjaamosta peukkua ylös. Koetta seurannut tarkastaja näytti ok-merkkiä takaisin.
Tässä vaiheessa havaitsin, että koslassa oli peruutuskamerakin ja se oli ollut keskikonsolissa auki koko ajan. Tulipa kiivettyä niin sanotusti perse edellä puuhun.
Tämä koe siis oli nyt hyväksytty, mutta kakkoskoetta ei eli korttia ei irronnut tänäänkään. Olin kuitenkin varsin tyytyväinen edistykseeni, etenkin olematon harjoittelumäärä huomioiden.
Menin kielikouluun lukemaan thaita. Kurssi ei tunnu yhtä vaikealta kuin viime kerralla, joka johtunee siitä, että muistan mielestäni asiat vuoden takaa yllättävän hyvin. Jotkut ystävänikin kirjoittelevat minulle thaiksi aina silloin tällöin, joka varmaan auttaa. Vielä ei ole toisaalta päästy vaikeampiin asioihin, kuten tooneihin.
Illalla kävin ystäväni kanssa Central Embassyssä Phloen Chitin aseman lähellä samoin kuin japanilaisessa ravintolassa japanilaisaluella Phom Phrongin lähettyvillä. Jotenkin en ole koskaan ennen käynyt siellä.
Paikalla oli jopa japanilainen kirjakauppa, jossa myytiin pelkästään japaninkielisiä kirjoja. Mikä vielä hauskempaa, sen edessä sai ostaa postikortteja, joiden laatija oli “Bangkok Snow Removal”. Nimensä mukaisesti kortit sisälsivät vesivärimaalauksia Thaimaasta, mutta maisemiin oli lisätty lunta. Esimerkkejä täällä, täällä ja täällä.
