Nukuin uudessa hotellissani oikein hyvin. Yöllä ei kuulunut melua tai ollut muitakaan häiriöitä.
Päätin suunnata ensin sotilastukikohtaan apinoita katsomaan ja sitten Nam Tok Huai Yangin kansallispuistoon. Liikkeelle lähdin noin kello 12.
Tukikohdassa minulta ei tällä kertaa pyydetty passia tai muutakaan henkilöllisyystodistusta. Apinoita ei kuitenkaan näkynyt, ja päätin lähteä Nam Tok Huai Yangiin päästäkseni sinne ihmisten aikoihin.
Kävin matkalla huoltoasemalla tankkaamassa mopon. Ostin myös 7-Elevenistä vähän evästä. Siinä kävi sillä lailla erikoisesti, että kun kierrätin kolikoita tavalliseen tapaani, eivät ne kelvanneetkaan. Tarjosin myyjättärelle 62 bahtia eli kolme kahdenkymmenen bahtin seteliä ja kaksi bahtin kolikkoa. Ostokset maksoivat 52 bahtia, jolloin olisin saanut takaisin kätevästi yhden kympin kolikon. Teen tätä jatkuvasti, jotta taskun pohjalle ei kerry hirveitä määriä metallia. Minulle annettiin kuitenkin ne kaksi bahtia heti takaisin ja sitten vielä yhden bahtin, kahden bahtin ja viiden bahtin kolikot. Ehkä hän oli ensimmäistä päivää töissä.
Kun siinä sitten valtatiellä ajelin, mopo teki sellaisen kummallisen hyppäyksen, joka tuntui siltä kuin olisin vaihtanut vaihdetta. Tässä mopossa ei kuitenkaan ole vaihteita, vaan variaattori. Vaihtaa ilman katkoja, niin sanotusti. Sitten havaitsin, että vauhtini hidastuu. Annoin lisää kaasua. Pörinä kyllä voimistui, mutta vauhti hidastui yhä. Pysäytin mopon tien pientareelle. Olin päätiellä ja jouduin käyttämään oikeanpuoleista piennarta, koska vasemmalla oli tietyö. Vain yksi ajokaista oli käytössä.
Paikalla oleva työmies (nainen) viittoi minut tien yli tietyöalueelle. Asfaltin pinta oli rouhittu pois ja sitä alettaisiin kai pian korjaamaan. Paikalla sattui olemaan kätevästi pieni multainen levennys, jonne ajoin pyörän.
Otin yhteyttä vuokraamoon. Edellisellä kerralla vastaus oli tullut parissa minuutissa ja niin tapahtui nytkin. Hondalla on sellainen maine, että niiden moottorit kestävät ikuisesti ja niin oli käynyt tässäkin tapauksessa. Moottorissa ei ollut mitään vikaa, se toimi edelleen täydellisesti. Moottorin pyörimisestä ei kuitenkaan seurannut mopon takarenkaan pyörimistä, joka oli vähän ikävää. Ilmoitin tämän asian viestissäni ja totesin, että vaihteisto on varmaan rikki. Minulta pyydettiin video, jonka toimitettuani vuokraaja arveli, että ehkä voimansiirtohihnassa on jotain vikaa. Lähetin vuokraajalle sijaintini ja hän puolestaan lähetti paikalle miehen, jonka lempinimi oli ilmeisesti ปู (/Puu/) eli Taskurapu. Tällä jengillä on kyllä melkoisia agenttinimiä. Vuokraaja sanoi, että saapumisessa kestäisi tunnin verran.
Päätin haudata aikeet kansallispuistossa vierailemisesta ja siirsin sen huomiselle. Minulla oli sattumoisin mukanani kokoon taittuva tuolini, johon nyt turvauduin. Istuin siihen ja aloin lukea sähkökirjanlukulaitteeltani teosta Lost Moon. Meinasin tosin saada sätkyn, kun Caterpillarin tiekarhu pakitti tälle levennykselle kääntyäkseen toiseen suuntaan. Paikalle tuli kääntymään vielä muitakin työkoneita, ja valtatiellä mekastava liikenne ei tehnyt lukunurkkauksestani varsinaisesti rauhallista.
Joviaalin oloinen Taskurapu tuli paikalle lava-auton kanssa sovittuna aikana. Lavalla oli Honda Click. Nostimme Clickin maahan ja sitten Zoomerin lavalle. Taskurapu lähti kuskaamaan mopoa korjattavaksi, minä puolestaan tarkastelin Clickiä. Matkamittarilukema oli vaatimattomat 648 000 km ja risat ja puhelinpidikettä ei ollut.
Päätin jatkaa matkaa Wanakornin suuntaan. Tiesin kansallispuiston eteläpuolella olevan ruotsalaisten siirtokunta, mutta pohjoispuolella en ollut koskaan käynyt. Päätin selvittää, mitä siellä oli. Nopeusmittari näytti koko matkan ajan nollaa.
Kävi ilmi, että rannalla oli jonkin sortin akvaario ja tiedekeskus (saanut Googlessa aika hyvät pisteet) ja kuningas Mongkutin eli Rama neljännen monumentti. Monumentin edessä oli parkkipaikka. Pysähdyin parkkipaikalle. Parkkipaikalla oli vain yksi toinen kulkuneuvo: Honda ADV 350, joka oli selvästi kulkenut jonkun virityspajan läpi. Sen vieressä oli tukeva thaimaalainen mies chillaamassa taitettavassa tuolissa. Päättelin miehen nörtiksi, koska hänellä oli päällään Attack on Titan -aiheinen T-paita. Puhuttelin nörttiä, ja pyysin saada ottaa kuvan hänen moottoripyörästään. Nörtti esitteli sitä mielellään. Laitteeseen oli asennettu eteen ylimääräinen putkirakennelma, joka suojaisi sitä kolhuilta ja johon pystyi kiinnittämään kaikenlaista. Hän oli asentanut siihen ainakin sumuvalot ja kaksi mukitelinettä. Siihen voisi kiinnittää myös kameran. Ohjaustangossa oli ylimääräiset sormisuojat, kiinnityspaikka puhelimelle ja kolmas mukiteline. Myös ainakin iskunvaimentimia, tavaratelinettä ja tuulilasia oli muokattu. Kaiken kaikkiaan erittäin hyödyllisen näköinen kapine juuri minunlaiselleni miehelle. Ajaminen on mukavaa, kun tavarat saa takalootaan, juomat eteen ja selässä ei tarvitse pitää reppua koko aikaa. Repun pitäminen selässä ei ole ollenkaan mahdollista, jos pyörän päällä sattuu olemaan kaverin kanssa. Olen myös lopen kyllästynyt tuikuttimiin, jotka toimittavat vuokramopoissa etuvalojen virkaa, mutta tällä vehkeellä pimeässä ajaminen ei olisi mikään ongelma.
Nörtti kehotti minua istumaan satulaan, ja tein työtä käskettyä. Edes kaasuvipua ei ollut jätetty näpräämättä, sitä oli muokattu ergonomisemmaksi. Mieleen tuli, että Thaimaassa on varmaan aika paljonkin pajoja, jotka tekevät tällaisia muutoksia jos vain osaa pyytää. Thaimaalaiset pitävät paljon autojen virittelystä, ja ilmeisesti mopojenkin.
Nörtti sanoi asuvansa pääkaupungissa ja ajaneensa tänne noin 3-4 tuntia. Matkaa oli hänen mukaansa 300 kilometriä. Sanoin, että haluan käydä kaikissa Thaimaan provinsseissa. Nörtti kysyi, mistä tulen. Sanoin, että Suomesta, oletko käynyt? Nörtti ei ollut käynyt. Kerroin myös mopo-onnettomuudestani, joka äskettäin tapahtui. Näytin myös moponi nopeusmittaria ja totesin sen olevan rikki. Nörtti sanoi tämän olevan tavallista vuokravehkeissä.
Jatkoin matkaani ja yritin edetä rantaa pitkin kansallispuiston reunalle asti. Se ei ollut helppoa. Ensin tie loppui kesken, ja jouduin palaamaan sisämaahan päin. Käännyttyäni takaisin rannalle vastaan tuli paljon kalastusveneitä ja tie huononi, kunnes jäljellä oli pelkkä hikkainen kinttupolku. Jatkoin yhä eteenpäin, ja lopulta vastaan tuli onneksi oikea tie.
Näin ajellessa jälleen harjalinnun, mutta kamerassani oli taas vaihteeksi väärä objektiivi. Lisäksi havaitsin mopon moottorivalon palavan. Tein, niin kuin isäni opetti näissä tapauksissa tekemään: katsoin muualle. Olisin hänen esimerkkiään noudattaen myös peittänyt sen sähköteipillä, jos sellaista olisi ollut saatavilla.
Ajoin voimakkaasti ulosteelta haisevien palmuplantaasien ja lehmälaidunten läpi, kunnes tulin hiekkarannalle Wanakornin kansallispuiston pohjoisreunalla. Siellä ei ollut oikein mitään nähtävää, tie loppui käytännössu umpimetsään. Totesin myös päätäni särkevän, arvelin tämän johtuvan liian pitkästä oleskelusta kuumuudessa ilman ruokaa. Join ensiavuksi vettä ja söin 7-Elevenistä hankkimiani suolanaposteltavia.
Kello oli nyt sen verran, että päätin palata kaupunkiin. Kysyin myös vuokraamolta neuvoa moottorivalosta. Anna mennä vaan, oli ohje. Selvä.
Ajoin siis kaupunkiin ja vähän sen ohi. Menin metsäpuistoon, jossa olin aikaisemminkin ollut. Siellä oli rantaravintola, jossa jätin viime kerralla vierailematta ja nyt päätin testata sen.
Kun saavuin, paikka oli autio työntekijöitä lukuunottamatta. Ruoka oli varsin merellistä ja sangen kallista. Tilasin pad krapawn joka oli sangen keskinkertaista. Illan aikana paikkaan tuli muutama muukin seurue.
Kun aurinko oli laskemassa, maksoin laskun (125 bahtia) ja kävelin rannalla vähän ympäriinsä. Eräs perhe kilkutteli rannalla olevista kivistä irti ostereita tai vastaavia simpukkaeläimiä, heitti kuoret menemään ja keräsi lihat pieneen ämpäriin. No, ainakin selvisi, että ravintolan osterit ovat tuoreita.
Lähtiessäni näin parkkipaikalla Honda Forza 350:n, jossa oli hyvin samankaltainen putkisysteemi mukitelineineen ja sumuvaloineen kuin aiemmin näkemässäni ADV 350:ssä.
Ajoin tästä suoraan hotellilleni. Päätäni kolotti ikävästi edelleen, ja päätin, etten lähde illalla etsimään eläimiä rannalta kuten eilen.