Olin ollut eilen illalla niin väsynyt, että kykenin menemään tavallista aikaisemmin nukkumaan. Seurauksena heräsin jo 9:30.
Pakkasin kaikki tavarani mukaan ja lähdin hotellista. Mopo pitäisi palauttaa noin 11:30. Tätä odottaessa olisi hyvin aikaa käydä jossain, joten päätin mennä katsomaan, josko sotilastukikohdassa olisi tänään apinoita.
Spolle portilla kysi tällä kertaa passia. Annoin ajokortin, ja se kelpasi.
Edelläni ajeli puolet matkasta erittäin ärsyttävä musta Volvo. Ajonopeuden perusteella ratissa oli vanhuudenheikko laiskiainen.
Kun olimme juuri tulossa apinavuoren parkkipaikalle, Volvo ajoi varsin vaarallisen näköisesti rotvallin päältä ja sen eturenkaasta kuului äänekäs tussahdus. Tänään opin, miltä renkaan puhkeaminen kuulostaa.
Keskityin tämän jälkeen apinoihin. Paikalla oli paljon apinoita mukaan lukien yksi oranssi apinanpoikanen. Yksi puolivirallisen näköinen mies syötti niille viinirypäleitä, ja pian paikalle tuli turistirevohka maapähkinöiden ja tomaattien kanssa. Apinoille kelpasi kaikki, ja sain niistä varsin hyviä kuvia.
Kiintoisana yksityiskohtana apinat vaikuttivat jakavan poikasen keskenään. Ensin sitä piteli yksi apina, mutta sitten toinen otti sen ensimmäisen sylistä, ja ensimmäinen apina vaikutti luopuvan siitä vapaaehtoisesti. Tämä toistui useita kertoja aamun aikana.
Palautin mopon vähän ennen vuokra-ajan päättymistä. Lihava ja leppoisa thaimaalaismies loisti poissaolollaan, joten jätin mopon vain vuokraamon eteen ja lähetin siitä kuvan. Tämä ei tuottanut omistajalle ongelmia.
Näin Katuhaukka muuttui jälleen Mieheksi Lännestä.
Jatkoin matkaani apostolinkyydillä ja suuntasin hyvät arviot saaneeseen japanilaiseen ravintolaan. Se oli melkein täynnä. Palvelu oli niin ystävällistä, että se oli suorastaan epäilyttävää. Ruokalistassa oli käytännössä kaikki japanilaiset ruokalajit, joita oli ikinä keksitty. Ostin tonkatsun.
Tonkatsu oli varsin hyvää, joskin curry oli ehkä vähän vetelää. Jälkiruuaksi taas ostin jäätelön, jonka pinta liekitettiin ennen tarjoilua. Se oli erinomaista. Hinta oli tosin aika suolainen, 309 bahtia kaiken kaikkiaan. En pitänyt syömisessä tarkoituksella kiirettä, jotta en joutuisi odottamaan junaa ulkona turhan kauaa.
Menin rautatieasemalle 7-Elevenin kautta. Junassa sain häätää Karenin (ei siis Karen-heimon jäsen, vaan sellainen keski-ikäinen anglofonimaasta tuleva nainen jolla on ylimielinen asenne) pois istumapaikaltani, mutta muuten kaikki sujui kommelluksitta.
Laskin junassa, montako Mies Lännestä -jaksoa olen tähän mennessä kirjoittanut. Sain tulokseksi, että tämä olisi 418. jakso. Niin se aika rientää.
Kotona menin ensi töikseni suihkuun. Sieltä ei tullut vettä. Pohdin, että mistähän tämä johtui. Päätin katsoa talon mobiilisovelluksesta, josko vesi olisi katkaistu huoltosyistä. Ei ollut, mutta minulle selvisi, että vesilaskuni olivat kaikki maksamatta neljän kuukauden ajalta, 20 bahtia / lasku. Se ehkä selitti asiaintilan. En ollut saanut niistä mitään ilmoitusta, ja viime kerralla täällä asuessani ne oli toimitettu postiluukkuun paperisina. Maksoin kaikki laskut. Toivottavasti vesi kytketään pian takaisin päälle.
Jouduin sitten käymään 44. kerroksessa kuntosalini suihkussa. Nyyhkistä.
Ai niin, ja tulipa kysyttyä hetken mielijohteesta hotellissa ennen lähtöä, että mikä mahtaa olla kuukausihinta täällä asumiseen. Nykyäänhän maksan asunnostani 19 000 kuukaudessa.
Vastaus oli 7000 bahtia. 200€/kk kolmen tähden hotellissa asumisesta, ja siihen sisältyy vesi, sähkö ja siivous.
Ostan mopon ja muutan Prachuapiin.