Kävimme tänään läpi toonisääntöjä. Ilmeisesti sanan toonin voivat määrittää sen ydinkonsonanttiluokan ja toonimerkkien lisäksi tietyt loppukonsonantit. Niitä loppukonsonantteja, jotka eivät vaikuta tooniin on 10 ja niitä, jotka vaikuttavat on 26. Itse konsonanttiäänteitä on vain 8, mutta kirjoituksessa käytettäviä konsonanttimerkkejä on paljon enemmän historiallisista syistä.
Tein tänään sellaisen hauskan havainnon, että opettajani puhuu alatoonin eri tavalla kuin edellinen. Edellinen lausui alatoonia käyttävät tavut siten, että äänenkorkeus oli alussa tasainen ja laski lopussa alemmas. Nykyinen taas lausuu sen robottiäänellä, jossa äänenkorkeus on monotoninen ja matala eikä muutu missään vaiheessa. Myös ensimmäinen opettajani puhui vuosi sitten samalla tavalla.
Kävi sitten ilmi, että ensimmäinen ja kolmas opettaja ovat molemmat Iisaanista, toinen puolestaan pääkaupungista. Mahtaisiko olla niin, että tämä selittää eron puheessa? Joka tapauksessa minusta oli helpompi erottaa alatooni keskitoonista, kun siihen liittyi äänenkorkeuden vaihtelua.