Koulussa on nyt käsitelty kolme erilaista toonitaulukkoa, joista pitää osata valita oikea useisiin sääntöihin perustuen. Näiden sääntöjen muistaminen osoittautui tänään hyvin vaikeaksi tehtäväksi.
Jos tavun perässä oleva loppukonsonantti on resonantti, tavussa on pitkä vokaali ilman loppukonsonanttia tai tavussa on ns. erikoisvokaali, pitää käyttää viiden toonin taulukkoa. Jos taas sanassa on lyhyt vokaali ilman loppukonsonanttia tai lyhyen vokaalin perässä oleva loppukonsonantti on klusiili, pitää käyttää kolmen toonin taulukkoa A. Jäljellä olevassa tapauksessa, jossa pitkän vokaalin perässä on klusiili, pitää käyttää kolmen toonin taulukkoa B. Näissä kolmen toonin taulukoissa on vain yksi ero: alaluokan ydinkonsonantin kanssa pitää käyttää ylätoonia taulukossa A, mutta nousevaa taulukossa B. Muuten ne ovat samanlaiset. Onneksi sentään toonimerkkejä ei juurikaan käytetä kolmen toonin taulukon kanssa… paitsi silloin kun niitä käytetään.
Olinkin siis tyytyväinen päivän päättyessä, kun sain siirtyä toisten harrasteiden pariin. Opettaja ei vaihteeksi antanut läksyjä.
Koska Petteri oli nähnyt puistossa pöllön, minäkin tahdoin nähdä sellaisen. Päätin tänään mennä katselemaan, näkyisikö puistossa pöllöjä.
Kerroin suunnitelmastani Watille, joka sanoi puistossa olevan pöllönpönttöjä ja lähetti sellaisen sijainnin. Tämä varmasti helpottaisi asiaa.
Kävin ensin kuvaamassa kukkivia puita Kasetsartin edustalla, mutta kukkiminen oli jo suurilta osin päättynyt. Minulta oli jotenkin jäänyt suurin kukkaloisto huomaamatta. Menin sitten puistoon pöllöjä etsimään.
Puiston lootukset oivat kukassa. Vaelsin Watin osoittamaan paikkaan, ja siinä menikin hyvän aikaa. Pönttö oli kuitenkin lopulta helposti löydettävissä. Oviaukosta katseli ulos pöllö. Se oli minusta hieno. Olen nähnyt villin pöllön vain kerran aiemmin. En ollut odottanut pöllön löytämisen olevan näin helppoa.
Seisoskelin siinä aikani ja dokumentoin pöllöä toivoen, että se tekisi jotain, kuten poistuisi pöntöstä. Olisi hienoa kuvata pöllö jossain vähän luonnollisemmassa ympäristössä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ennen kello kuutta. Silloin soitettiin kansallislaulu ja sen jälkeen thaimaalainen mies, joka oli puistossa hölkkäämässä tuli luokseni huomattuaan kamerapuuhani. Hän viittoi minut muutaman metrin päähän ja osoitti läheiseen puuhun.
Minulta kesti hetki ymmärtää, mitä hän osoitti. Oksalla istui kaksi pientä, suunnilleen pulun kokoista pöllöä. Ne olivat suunnilleen oksien värisiä ja niitä oli siksi vaikea havaita. Ilmaisin kiitollisuuteni hölkkääjälle ja aloin sitten dokumentoida pöllöjä. Illan hämärtyessä ne avasivat silmänsä ja alkoivat sukia toisiaan, joka näytti varsin hauskalta.
Wat sanoi, että kyseessä on brahmanpöllö (Athene brama). Menin puistosta kävellen kotiin tyytyväisenä havaintoihini.
Ai niin, ja se erään opettajan “kymmenvuotias tytär” onkin kuusitoistavuotias. Pieniä ovat nämä aasialaiset.