Nukuin yllättävän hyvin. Lakanoita tämän uuden majapaikan sängyssä ei ollut, mutta olin ottanut matkustuspeitteen mukaani.
Päivänvalossa havaitsin, että talossa oli pieni parveke. Otin sieltä pari kuvaa.
Olin eilen illalla pohtinut, minne mennä evakkoon taloni järistysvahinkotutkimusten ajaksi ja päätynyt ostamaan junalipun Hua Hiniin. Pääkaupungissa ei ole tällä hetkellä minulle kuin risoja rakennuksia. Laitoin sitten tavarani kasaan ja poistuin M Ladpraosta.
Kävin kuitenkin ensin 42. kerroksessa, joka oli ylin, jonne hissillä pääsi. Odotin näkeväni siellä uima-altaita ja muita sellaisia, koska talossa kyllä oli kattotasanne. Yhteiskäyttötiloja ei kuitenkaan näkynyt, ainoastaan kattohuoneistojen ovia. Yhdessä ovessa oli venäjänkielinen kyltti. Hyh hyh.
En saanut selville, miten katolle päästiin. Ehkä sinne meni vain yksi hissi, joka oli suljettu tai jotain. Näin ylöspäin johtavat paloportaat, mutta paloportaiden ovet aukesivat usein vain portaikkoon päin ja toiseen suuntaan niitä ei voinut saada auki. En halunnut jäädä lukkojen taa, joten annoin asian olla.
Laskeuduin alas seitsemänteen kerrokseen. siellä oli pieni kuntosali, karaokehuone, kirjastohuone ja uima-allas, joka oli aivan Ha Yaek Lat Phraon BTS-aseman vieressä. Olin pannut altaan merkille jo viisi vuotta sitten, kun kävin asemalla ensimmäisen kerran.
Poistuin rakennuksesta ja kävelin kymmenisen minuuttia takaisin omaan asuntooni hakemaan lisää tavaroita. Paikalla oli vielä enemmän autoja kuin eilen, miehiä työssä ja lisäksi Thai PBS:n uutistoimitus. Taas ollaan valtakunnanuutisissa.
Kiipesin paloportaita seitsemänteen kerrokseen. Sain asunnon valotkin päälle, ja pääsin tarkastelemaan sitä päivänvalossa. Halkeamia oli ihan yhtä paljon kuin eilisiltana, eivät olleet kadonneet mihinkään. Talossa oltiin kuulemma tekemässä lisätarkastuksia, jotka kestäisivät 4-5 päivää. Ainakaan viemäriputket eivät olleet räjähtäneet, kuten kuulin eräissä taloissa käyneen.
Jätin vähän tavaroita asuntoon ja otin mukaani muutaman, jonka olin unohtanut. Suuntasin sitten rautatieasemalle. Olin yrittänyt tilata ruokaa eräästä libanonilaisesta ravintolasta Grabilla, mutta lähettiä ei löytynyt. Minun piti odottaa puoli tuntia, että sain tilauksen peruutettua. Ainakin peruutus onnistui, enkä joutunut odottamaan ruokaani hamaan ikuisuuteen.
Matkalla rautatieasemalle kävin pankkiautomaatilla Central Ladpraossa. Ostoskeskus oli auki normaalisti. Poistuessani sieltä katselin ympärilleni. En nähnyt oikeastaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. BTS kulki, tiet olivat täynnä autoja, rakennukset olivat paikallaan.
Menin 7-Eleveniin. Siellä näytti normaalilta. Ei rikkoutuneita seiniä tai kattoa. Ostin evästä junamatkaa varten.
Menin MRT:llä rautatieasemalle. Se toimi normaalisti.
Rautatieasema oli auki normaalisti. Nousin normaaliin junaan, joka lähti etelään Su-ngai Kolokiin normaalin aikataulun mukaisesti ja pysähtyi lähes normaaliin aikaan Hua Hinin asemalle. Eilisen tapahtumat eivät tunnu näkyvän enää juuri muualla kuin kansakunnan kollektiivisissa muistoissa ja valtavassa määrässä rikkinäisiä rakennuksia.
Tutkin matkan aikana matkavakuutustani. Päätin lähettää vakuutusyhtiölleni ilmoituksen siitä, että majoitukseni on muuttunut luonnonkatastrofista johtuen käyttökelvottomaksi, josta syystä perin majoituskustannukset tästä lähin vakuutusyhtiöltä. Saas nähdä, mitä vastaavat.
Nousin junasta ja kävelin kohti Google Mapsista löytämääni moponvuokrauspaikkaa. Niitä oli oikeastaan kaksi vierekkäin. Molemmat näyttivät olevan jopa auki, vaikka kello oli jo kahdeksan illalla. Useimmat näkemäni vuokraamot sulkevat jo aiemmin. Kaduilla oli mielestäni hirvittävästi liikennettä myöhäinen ajankohta huomioiden.
Olin tiedustellut ensimmäisestä ADV 150:ä internetitse, mutta sellaista ei kuulemma ollut. Minulle tarjottiin korvaajaksi useampaa Yamahaa. Tarjous oli kelvollinen. Nyt kun olin kuitenkin paikalla, päätin katsoa, mitä tällä toisella, verkkosivuttomalla myymälällä oli tarjottavanaan. Vuokraamossa oli Honda PCX varsin kohtuulliseen 350 bahtin hintaan. Päätin vuokrata sen.
Omistaja puhui englantia vähän turhankin hyvin ja halusi nähdä ajokortin lisäksi passin. Varma turistirysän merkki. Hän oli kuitenkin selvästi palvelualtis kaveri ja vei minut sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen mopollaan hotellilleni. Olisin kai voinut mennä myös itse juuri vuokraamallani mopolla, mutta olin maininnut noutavani sen vasta huomenna.
Hotelli vaikutti autiolta. Vuokraamonpitäjä soitti puolestani hotellin omistajalle, joka pyysi minua odottamaan hotellin aulassa. Istuin alas ja hotellikissa tuli pitämään minulle seuraa. Värityksensä perusteella se oli holstein-rotuinen.
Omistaja tuli paikalle 15 minuuttia myöhemmin. Otaksun tämän viivytyksen johtuvan siitä, että olin booking.comissa maininnut tulevani paikalle varmuuden vuoksi kello 21-22, koska minulle tuntuu tulevan saapumisissani aina jotain viivytyksiä. Nyt kello oli kuitenkin vasta 20:20.
Omistaja puhui englantia hyvin (jälleen varma turistirysän merkki) ja vaati nähdä ajokortin lisäksi passin, jotta voisi täyttää maahanmuuttovirastoa varten TM30-kaavakkeen viitaten. Olkoon menneeksi.
Huone oli ihan hyvä ja yksityisellä kylpyhuoneella varustettu. Siellä oli jääkaappi ja vesipullot. Huonona puolena kylpyhuoneessa oli pieni viemärin haju ja suihku oli hyvin lähellä vessanpönttöä. Suihkun jälkeen vessaan ei pääsisi kuivin jaloin.
Päätin mennä etsimään ruokaa. Törmäsin italialaiseen ravintolaan, jolla oli 4.7 tähteä Googlessa ja söin siellä. Kokki taisi olla italialainen. Valitettavasti se, että joku on italialainen ei tarkoita, että hän osaa valmistaa pizzaa. Alkupalaksi tarjottu leipä päällisineen oli erittäin hyvää. Itse lätty kuitenkin oli pohjasta sitkeä ja vaikeasti leikattava ja paikoin jopa suorastaan jauhoinen. Ei se pahaa ollut, mutta kokemus oli hyvin keskinkertainen. Lisäksi alkoi olla sulkemisaika ja olin ainoa asiakas, joka aiheutti minussa pientä vaivautuneisuutta. Tämän seurauksena hotkin annoksen vartissa. Vesipullo maksoi 45 bahtia, yhteensä hintaa tuli 325 bahtia. Ei missään tapauksessa hintansa väärti kokemus.
Palasin 7-Elevenin kautta huoneeseeni.
On sanottava, että lähitulevaisuus näyttää harmillisen epävarmalta. En tiedä, pitäisikö minun mennä asuntooni, pakata kaikki tavarat ja viedä ne johonkin muualle. Jos menisin, kauanko pakkaamisessa kestäisi ja minne tavarat veisin? Tarvitsen tavaroita varten kaksi suurta matkalaukkua, mutta minulla on tällä hetkellä vain yksi. En tiedä, voinko tilata Lazadasta toisen koska en tiedä, onko talon postitoimisto auki. Vaikka sellaisen saisikin, niin kahden ison matkalaukun pakkaamisessa on yllättävän iso työ. Jos talo julistetaan turvalliseksi, niin kuskaanko kaiken takaisin? Songkran lähestyy, ja hotellien hinnat nousevat. Pääkaupungin hotelleista moni on varmaan vahingoittunut. Mitä, jos ollessani jossain toisella puolella maata saan yhtäkkiä ilmoituksen, että huomenna puoleenpäivään mennessä asunnon pitää olla tyhjä? En tiedä sitäkään, suostuuko vakuutusyhtiö korvaamaan hätämajoituksena käyttämäni hotellit.
On ikävää olla koditon.