Heräsin ensimmäiseksi neljältä, mutta saatoin nukkua tämän jälkeen vielä vähän lisää. Hostellissa oli useita kuorsaajia, mutta olin kokeneena karpaasina valmistautunut tähän nukkumalla korvatulpat päässä.
Päätin käydä katsomassa auringon noustessa sitä kivikasaa, jonka olin eilen nähnyt. Sitä ennen kirjoitin muistelmiani odotellassani auringonnousua.
Lähdin hostellista jättäen tavarani vastaanottoon ja kävelin paikalle sattumalta tulleen työmiesporukan seassa kohti suljettua tietä. Tien molemmissa päissä oli useita poliiseja, mutta eipä kulkuani kukaan estänyt. Jatkoin matkaani rakennukselle.
Paikalle sattui sopivasti ylikulkusilta, jolle nousin. Siellä oli Reutersin toimittajia mukanaan suuri määrä kameralaitteistoa. Rojukasa oli juuri niin järjettömän suuri, kun olin alunperin ounastellutkin. Kun tiesi, että sinne oli hautautunut 70 rakennusmiestä, niin kyllä alkoi luterilainenkin tehdä kädellään ristinmerkkiä.
Ostin paluumatkalla 7-Elevenistä aamupalaa ja palasin hotellille. Söin, kävin suihkussa, leipäilin ilmastoidussa kopissani vähän aikaa ja kävelin sitten rautatieasemalle. Oli melko outo tunne käyttää pitkästä aikaa lyhythihaista paitaa.
Kävelin lentokenttäterminaalin kokoista asemaa puoleenväliin ennen kuin löysin sisäänkäynnin. Oikea juna löytyi helposti. Juna lähti kohti pohjoista kello 9:05.
Pikakelausta eteenpäin 11 tuntia ja olimme pohjoisen pääteasemalla Chiang Maissa. Matkalla olin katsonut Invinciblen kolmatta kautta, kunnes tietokoneesta loppui akku. Ilmanlaatu oli surkea, koko matkan ajan riisipeltojen yllä leijui savusumukerros.
Pyysin asemalla lipunmyyjättäreltä leiman. Se oli vihreä. En ole ennen saanut vihreää leimaa, sinisiä ja punaisia vain.
Tilasin Grab-moottoripyörän hotellille. Kuski, joka vastasi kutsuuni oli noin kolmen metrin päässä, eli en joutunut liikoja odottelemaan. Hintaa matkalle tuli 57 bahtia. Kuski puheli kanssani jonkin verran thaiksi, kun huomasi, että osaan kieltä. Ymmärsin häntä aika hyvin.
Olin ollut tässä hotellissa ennenkin, ja havainnut sen hyväksi. Palvelu oli ystävällistä ja huoneet oikein mukavia. Tiskin takana oleva nainen jopa muisti minut edelliseltä vierailulta, vaikka siitä on viisi kuukautta. Thaita puhuvia farangeja ei ole kaiketi ollut vaivoiksi asti asiakkaina. Ajokortti ei kelvannut, sisäänkirjautuessa piti käyttää passia.
Huone oli jopa vielä isompi kuin viime kerralla. Tämä ei ollut pelkästään hyvä asia, sillä ilmastoinnilta kesti kauan viilentää huone normaaliin lämpötilaan.
Hotelli ei vaikuta kärsineen maanjäristyksessä minkäänlaisia vahinkoja.