Sain nukuttua vasta kahdelta ja heräsin puoli yhdeksän aikoihin. Väsytti melkoisesti, mutta en saanut uudestaan unta.
Pienen valokuvanmuokkaustuokion jälkeen päätin lähteä kielikoululle katsomaan, ketä siellä olisi tavattavissa. Kävelin siis asemalle ja nousin junaan.
Vastaanottovirkailija oli koulussa tutulla paikallaan ja vaikutti ilahtuvan siitä, että aioin matkustaa Prachuapiin, onhan hän siltä seudulta kotoisin. Hän näytti kuvaa hienosta laiturista, joka kaupungin laitamilta löytyy. Pitänee käydä tutkimassa.
Lounastauko alkoi ja etsin Kynäsen koulun uumenista. Hän totesi, että olenpa hyvinsyöneen näköinen. Voi voi sentään.
Kaikilla opettajilla oli mustat vaatteet päällään. Kynäsellä oli jotain asiaa, josta minun kesti hetken saada selkoa. Lopulta vastaus selvisi: Kynänen tahtoi, että ottaisin kuvan opettajista rakennuksen aulassa kuningatar Sirikitin muotokuvan vieressä. En tehnyt tällaista kuvausta kovin mielelläni: olen kuvannut ihmisiä vain hyvin vähän ja nyt minun piti jotenkin kuvata neljätoista kerralla.
Menimme kuitenkin aulaan koko joukko. Laitoin kameraan päälle sarjakuvaustilan ja säädin muutenkin asetukset sellaisiksi, jotka arvelin tilanteeseen sopiviksi. Hämärässä ISO-arvon joutui nostamaan 5000:sta kaakkoon. Tekoälyavusteinen kohinanpoisto teki tästä kuitenkin jokseenkin merkityksetöntä.
Minut pyydettiin tämän jälkeen perinteiseen tapaan syömään opettajainhuoneeseen. Tarjolla oli violetin väristä sormilla syötävää tahmeaa riisiä sekä jonkinlaisia porsaanlihahaituvia.
Syötyäni käsittelin kuvia, mutta niistä ei jää paljon jälkipolville kerrottavaa. Ensiksi, sarjakuvaus olikin ollut pois päältä, joka tarkoitti että olin ottanut vain 13 kuvaa. Niistä puolessa jollain oli silmät kiinni. Lisäksi useassa kuvassa taustalta tuleva valo oli heijastunut muotokuvan lasista niin, ettei kuvaa kyennyt näkemään. Noh, ei voi mitään. Tokeegekot ovat hauskempia kuvattavia, ne eivät räpyttele tai kysele jälkikäteen, että saisiko itsestä photoshopattua vähän nuoremman näköistä. Lopulta jäljellä oli neljä kuvaa, joista kaksi oli mielestäni käyttökelpoisia.
Puhelin vielä hieman vastanottovirkailijan kanssa ja lähdin sitten ulkohuoneen kautta CentralWorldiin. Havaitsin ennen lähtöäni, että rakennuksen WC-tilat oli uusittu. Ne olivatkin olleet aiemmin sangen heikossa kunnossa.
CentralWorldissa kävin japanilaisessa riisimunakasravintolassa. Sitten minua väsyttikin jo niin paljon, että palasin hotellille. Sivumennen sanoen hotellin wifi ei ole paljoa parantunut viidessä vuodessa.
Illalla satoi jälleen vettä.