Nukuin korvatulpat päässä. Uskoisin heränneeni siihen, että huone oli turhan valoisa.
Keittiöön tulee päivänvaloa isoista ikkunoista, joissa ei ole verhoja. Valo osuu vitivalkoiseen seinään ja heijastuu siitä melkein peilin tavoin makuukamariin.
Ongelman muodosti se, että millään puolella keittiötä ei ollut mitään sellaista paikkaa, johon olisin saanut kiinnitettyä näköesteen. Lopulta sain viritettyä roskasäkin ja mustan kankaan niin, että ne vähensivät valon määrää sopivasti. Tässä vaiheessa olin kyllä jo täysin herännyt.
Joku hiippari sohi ikkunastani avautuvalla joutomaalla puuta pitkällä kepillä. Hän vaikutti tavoittelevan yläoksalla kasvavaa hedelmää, mutta en tiedä, miksi. Hän näytti ottavan vain yhden ja valikoi sen yläoksalta, vaikka mielestäni samannäköisiä hedelmiä oli alaoksillakin. Ehkä hänen päivittäinen salaattiannoksensa ei ollut täydellinen ilman tätä yläoksalta poimittua kasvinosaa. Kepin hän jätti puun viereen seisomaan.
Päätin käsitellä ottamiani kuvia jonkin aikaa ja mennä sitten mopomyymälään eilen hankkimani asuinpaikkatodistuksen kanssa.
Laitoin enemmän mopoiluvarusteita päälle kuin eilen. Lisäksi otin parkkihalliin mukaan puhelinpidikkeen, joka on yhteensopiva käyttämäni puhelinkuorten kanssa. Laitoin viime keväänä uusiksi niin kuoret kuin pidikkeetkin sen jälkeen, kun vanhat kuoreni olivat hajonneet saumoista kahdesti. Pakotin myyjän ottamaan kuoret takaisin vastaanvänkyttämisestä huolimatta ja sitten karhusin rahat vielä puhelinpidikkeestäkin, koska sitä ei voinut käyttää ilman kuorta. EU:n kuluttajansuojalaki on voimallinen ase asiaan perehtyneille.
Olin siis ostanut uuden pidikkeen ja kuoret. Näiden valmistaja oli Peak Design. Pidike tukee jopa puhelimen langatonta latausta kunhan siinä olevan kaapelin lykkää sopivaan USB-C-porttiin. Honda ADV:ssä onkin kätevästi USB-portti hansikaslokerossa.
Puehlinpidikkeessä on kiinni pallero, joka on niin sanotusti RAM Mount -yhteensopiva. RAM Mount on amerikkalainen firma, joka valmistaa monenlaisia varusteita muun muassa elektroniikan kiinnittämiseen kaikenlaisiin kulkuneuvoihin traktoreista lentokoneisiin. Minulla oli RAM Mountilta hankittu ohjaustankopallero sekä sellainen hilavitkutin, jolla nämä kaksi pallopäätä saa kiinni toisiinsa.
Huomasin, että pallopään mukana toimitettu U:n muotoinen metallinpala jonka oli määrä kulkea ohjaustangon ympäri oli liian lyhyt. Onneksi niitä oli toimitettu paketissa kaksi erikokoista, se isompi vain sattui olemaan asunnossani. Menin hakemaan sen.
Nyt kun metallirengas oli saatu kiinni ohjaustangon ympärille, tuli se kiristää paikoilleen kahdella lukkomutterilla. Minulla ei valitettavasti ollut tarkoitukseen sopivaa jakoavainta, eikä minua huvittanut ostaa sellaista kahta vaivaista mutteria varten. Päätin käyttää sen sijaan Leathermanin pihtejä. Tämä oli jälkikäteen arvioiden vähän huono ajatus. Mutterien kiristäminen kyllä onnistui jotenkuten, mutta pihdit vahingoittivat pidikkeen mustaa maalipintaa todella helposti. Onneksi pidikkeen metalliosat ovat alumiinia eivätkä ruostu.
Nyt kun pidike oli paikallaan, aloin miettiä kameran kiinnitystä. Olin ostanut pääkaupungin kamerakaupasta kameravaljaat, joideen käyttämisen arvioin olevan helpompaa kuin kameran pitämisen repun hihnassa. Niissä tuppaa kuitenkin olemaan sellainen ongelma, että etupuolelle kiinnitetty kamera vetää valjaita edestä alas ja selästä ylös. Tämä ei ole aivan optimaalista. Pohdin, että voisin ehkä kiinnittää lantiovyön jotenkin housuihini. Sitten menin vielä pidemmälle ja poistin valjaista vyön kokonaan. Kiinnitin pelkän yläosan housuihini. Tämä muistutti minua varusteesta, jonka olen nähnyt monesti elokuvissa, mutta jota en ole koskaan käyttänyt. Uskoakseni niitä sanotaan henkseleiksi.
Menetelmä toimi kohtalaisesti ja sain kameran kiinnitettyä jotenkin järkevästi. Nyt kello oli tosin jo yksi.
Ajoin mopokauppaan. Annoin paperin myyjättärelle, joka oli vielä eilen ollut sinisilmäinen. Nyt hänen silmänsä olivat kuitenkin ruskeat. Oletan, että paperinluovutuksen seurauksena jotain tapahtuu joskus ja minuun otetaan tarvittaessa yhteyttä.
Päätin ajaa keskustassa olevaan mopotarvikeliikkeeseen ikkunaostoksille. Olin löytänyt kaupan Google Mapsista.
Saavuin ison sekatavarakaupan eteen. Tavaraa oli lattiasta kattoon, niin mopotarvikkeita kuin muutakin. Renkaita, istuimia ja varaosia löytyi runsain määrin. Pihamaalla oli paljon mopoja sikinsokin parkissa, useampi puoliksi purettuna. Tunnistin yhden pihamaan mopoista samaksi siniseksi Zoomer X:ksi, joka oli neljännessä osassa lahonnut keskelle valtatietä.
Alkoi olla nälkä. Etsin hyvät arviot saaneen ravintolan ja parkkeerasin sen eteen. Erikoista kyllä, ravintolassa oli tarjolla thaimaalaisen ruuan lisäksi japanilaista ruokaa. Ostin curryannoksen 99 bahtilla. Se oli ihan ookoo. Palvelu oli aurinkoista. Kävin myös viereisellä torimyyjällä ostamassa kaksi mangoa.
Syötyäni päätin ihan vain ajella. Ensin menin pohjoiseen rantaa pitkin saapuen Khao Ta Mong Lain metsäpuistoon. Olen käynyt siellä aiemminkin. Tein pihalla U-käännöksen ja katselin, kun metsänvartijat kaivoivat kuoppaa rannalle ilmeisesti aikomuksenaan haudata sinne yhden vartijan pitelemä eloton jaavanmakaki. En kysynyt, mistä on kyse. Jatkoin Ao Noin rannalle ja temppelille ja käännyin sitten takaisin kaupunkiin. Ajoin taas rantatietä pitkin kunnes se päättyi ja käännyin kotitalolleni joka oli tästä vain parin sadan metrin päässä.
Olin sen verran väsynyt, että en jaksanut tehdä pidempää lenkkiä. Innostuin kuitenkin ropeltamaan mopoani hieman. Googlaamisen, YouTuben ja ChatGPT:n suosiolla avustuksella opin, että mopon mukana tuli pieni työkalupussi, jota en ollut lainkaan aiemmin huomannut. Pussissa oli muun muassa aamulla kaipailemani jakoavain, ruuvimeisseli ja eräs työkalu, joka oli tarkoitettu jousituksen säätämiseen. Yritin säätää jousitusta, mutta kävi ilmi, että takaiskunvaimentimet olivat jo kolmiportaisen asteikon pehmeimmällä asetuksella. Pohdin uusien iskunvaimentimien hankintaa, mutta sitten luin internetistä jousien pehmenevän ajan myötä itsestään jonkin verran kun mopolla ajaa. Päätin siis olla hätäilemättä asian suhteen.
Yritin käyttää jakoavainta puhelinpidikkeen kunnolliseen kiristämiseen. Jakoavaimessa oli kaksi päätä: koot 10 ja 14. Mutterit olivat jossain kahdentoista tienoilla. Sain ne kuitenkin hyvin kiristettyä käyttämällä koon 14 jakoavainta ja laittamalla sen ja mutterin väliin pellinpalasen. Jousituksensäätötyökalu oli juuri sopivan paksuinen tarkoitukseen.
Istuin sitten satulassa ja kävin läpi mopon valikoita. Näyttöön pystyi valitsemaan tumman tilan ja kolme mittarivaihtoehtoa. Bensamittari oli mahdollista saada näyttämään, kuinka monta kilometriä vielä pystyi ajamaan ennen bensiinin loppumista. Täydellä tankilla kantama olisi pitkälti yli 300 kilometriä. Hondalla oli myös älypuhelinsovellus nimeltään RoadSync, mutta se ei ole ladattavissa mordorilaisella Apple ID -tunnuksella. Tämä ei ole kuitenkaan suurikaan menetys: sovellus toimii asiakasarvioiden perusteella niin huonosti, ettei sillä tee mitään. Tein tosin viime kesänä thaimaalaisen Apple ID -tunnuksen aikaisemman tunnukseni lisäksi, mutta sen käyttö on jokseenkin vaivalloista.
Löysin nappulat, joilla säädetään ajonvakautusta ja pitkiä valoja. Luin myös ohjekirjaa jonkin verran.
Etsin Lazadasta mopoon sopivaa perälaatikkoa. Löysin useita kymmeniä, enkä osannut päättää niiden välillä. Päätin kuitenkin tilata pathumthanilaisesta mopovarustekaupasta uudet jarruvivut. Niihin kuuluu nimittäin käsijarru, joka on erittäin hyödyllinen ja tarpeellinen keksintö. Ne eivät maksaneet edes 700 bahtia ja tämä on hyvä tilaisuus varmistaa, että Lazadasta tilattu tavara todella löytää perille tähän osoitteeseen. Uusi tuulilasi voisi olla myös jees, nykyinen on naurettavan pieni.
Minulle tuli illalla vielä uudestaan nälkä. Päätin kokeilla Line Man -nimistä sovellusta. Se on samantapainen kuin Grab sillä erotuksella, että sitä ei voi ladata ulkomaalaisista sovelluskaupoista. Olin ladannut sen kuitenkin valmiiksi puhelimeeni jo kuukausia sitten thaimaalaisella Apple ID:lläni ja tänään näin kadulla Line Man -asuisen lähetin. Kuinka ollakaan, pystyin tilaamaan sovelluksella ruokaa kotiovelle aivan Grabin tapaan.
Kaikki, mitä olin parille ensimmäiselle päivälle suunnitellut on sujunut lähes täysin suunnitelmieni mukaan, kukkoja lukuunottamatta.