En nukkunut taaskaan hyvin ulkoa kuuluvan mekastuksen takia. Kukkojen ja muiden elukoiden lisäksi sieltä kuuluu nykyään ajoittaista sirkkelöintiä, jonkinlaisen jääpalanrouhintakoneen ääntä ja lentokoneiden mekastusta. Ilmeisesti 5. lennosto harjoittelee potkurikoneilla mielellään aamupäivisin, ja olen käytännössä aivan tukikohdan vieressä.
Tälle päivälle oli ollut suuria suunnitelmia, mutta niiden toteuttamiseen ei tuntunut löytyvän energiaa. Päätin kuitenkin täydentää vesivarastot. Juomavesi oli nimittäin päässyt loppumaan, eikä rakennuksessa ole käänteisosmoosilaitetta.
Minusta Big C:n juomavesi on poikkeuksellisen hyvää. Täällä ei ole Big C:tä, mutta Mini Big C kyllä. Ajoin junaradan toiselle puolelle ylikulkusiltaa pitkin ja Mini Big C:n pihaan. Etsin halvimman paketin Big C:n vettä. Paketissa oli kaksitoista 0.6 litran pulloa eli vettä oli 7.2 litraa. Hintaa paketille tuli 35 bahtia. Isompiakin 1.5 litran pulloja oli tarjolla monipakkauksissa, mutta yksikään niistä ei outoa kyllä ollut kaupan omaa merkkiä.
Pullot mahtuivat satulan alle. Jatkoin Prachuapin Lotukseen, joka oli kilometrin päässä.
Mieleeni tuli, että olin hyvin lähellä sitä loistavaa hotellia, jossa olin viime kaudella täällä ollut. Yritin alunperin vuokrata huoneen sieltä. Hinta oli 7000 bahtia, sama kuin nykyisessäkin asunnossani. He eivät kuitenkaan olleet suunnilleenkaan tienneet vielä pari kuukautta sitten, että olisiko heillä huonetta vapaana. Olin kuulemma aivan liian aikaisin liikkellä. Kun kiinteistönvälittäjäni oli sitten tarjonnut nykyistä asumusta, niin valitsin sen ihan vain koska sen saatavuus oli taattu.
Hotellin siipikarjaton pihamaa kyllä houkuttelisi tällä hetkellä.
Siellä on ihan mukavasti palveluita. Kamerakauppa, Kaksi Banana IT:n myymälää, Swensen’s-jäätelöbaari ja paljon muutakin. Elokuvissa ei mennyt tällä hetkellä mitään erikoista.
Ostin Lotuksesta viisitoista henkaria ja pienen muovisen korin, jota ajattelin käyttää pyykkikorina. Mikroja katselin myös, mutta en tiedä, onko sellainen tarpeellinen. Halvin maksoi 1500 bahtia.
Palasin mopolle. Henkarit mahtuivat istuimen alle. Pyykkikorin puolestaan sidoin kiinnitysliinalla mopon tarakalle.
Palasin kotiin järjestämään tavaroitani. Parkkerattuani mopon parkkihalliin taskussa säilyttämäni lompakko putosi housunlahkeesta ulos. Jaahas, tasku rikki eikä housuja ole edes käytetty kuin vuoden verran. Ostin Arc’teryxit nimenomaan välttääkseni juuri tällaisen tilanteen, mutta nykyään ei näköjään saa hyvää edes kalliilla. Korjauksen on paras mennä takuuseen tai piru perii.
Sukat eivät ole pärjänneet sen paremmin. Minulla on mukanani kuusi paria Coolmax-nimisestä aineesta valmistettuja Scandinavian Outdoorin tekokuitusukkia, kuusi paria ohuita Dressmannin halpispuuvillapuvunsukkia ja kuusi paria Sidosteen kalliita hajua torjuvia hopea-puuvillasukkia. Tarkoituksenani on selvittää, mitkä soveltuvat parhaiten paikallisiin olosuhteisiin. Olen tähän asti käyttänyt lähinnä Coolmax-sukkia. Peräti kaksi niistä on jo saanut varteensa reiän, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun olen niitä käyttänyt.
Asunnossani laitoin vesipullot jääkaappiin. Sitten päätin lähteä katsomaan apinoita lentotukikohtaan.
Juuri kun olin ajanut moponi ulos parkkihallista alkoi ripsiä vettä. Se siitä sitten, apinoita tuskin sateella näkyisi. Muutin suunnitelmaa ja päätin mennä syömään samaan paikkaan, jossa olin eilen ollut. Tilasin tällä kertaa erilaisen annoksen, jossa oli mainoksen mukaan australialaista pihvilihaa ja sellainen thaimaalainen säilötty muna. Se oli varsin hyvä.
Pohdin siinä istuessani, että tämä kylä oli varsin helppo navigoida, ainakin junaradan merenpuoleiset osat. Rannan suuntaisesti kulkee viisi katua. Ensimmäinen niistä on rantakatu. Siellä on hotelleja ja ravintoloita, kuten se huono hotelli jossa kerran olin. Toinen katu sisämaahan päin on puutalokatu. Sieltä löytyvät muun muassa saksalainen ravintola, se Pad Thai -paikka jossa ensimmäisenä päivänä kävin ja lihavan mutta leppoisen miehen mopovuokraamo. Kolmas katu on se, jolla itse asun. Sieltä löytyvät sotilastukikohdan pääportti, neljä 7-Eleveniä, useita kouluja sekä kolme temppeliä. Neljännelle kadulle en ole keksinyt vielä nimeä. Sillä sijaitsevat muun muassa aluesairaala, useita pankkeja, mopotarvikeliike ja ravintola, jolla nyt istuin. Lisäksi oli vielä viides katu eli rautatiekatu. En ole tutkinut sitä kovin tarkkaan. Rautatieasema sijaitsee tällä kadulla.
Tihutusta oli kestänyt vain hetken, mutta taivas oli edelleen synkkä. Koska menopelini on niin sanotusti avomallia, minua ei erityisesti huvittanut lähteä mihinkään pidemmälle kierrokselle. Päätin kokeilla kuvata moponi rantakadulla. Ajelin siis rantakatua pitkin kunnes tulin temppelivuoren varjoon. Siellä on iso Prachuap-kyltti. Pysäköin mopon sen eteen ja otin kuvan.
Halusin myös sellaisen kuvan, jossa mopon takana olisi Prachuapin kuuluisa punainen laituri. Pysäköin siis paikkaan, josta tällainen näkymä avautui.
Temppelin läheisyydessä on paljon apinoita. Pysäköityäni katsoin varmaan epähuomiossa yhtä silmiin liian pitkään, sillä sen päässä tapahtui joku neuroniaktivaatio ja se paljasti hampaansa. Aseiden paljastaminen ei ole hyvä.
Kävelin mopon etupuolelle kuvaa ottamaan, ja ei mennyt minuuttiakaan ennen kuin tämä samainen sankari hyppäsi satulaan ja otti vielä ohjaustangostakin miehekkäästi kiinni. Luulin ostaneeni ADV:n, mutta se olikin Honda Monkey. Täällä ei voi jättää kulkupeliään hetkeksikään vartioimatta tai joku apina on heti kössimässä sitä.
Se apinavitseistä. Makaki oli haluton lähtemään istuimelta. Tämä ei ollut yllättävää: se oli hieno istuin. Onnistuin kuitenkin häätämään sen ilman henkilö- tai omaisuusvahinkoja.
Ajoin sitten kotiin ja lähetin viestejä eräälle ystävälleni kukko-ongelmaan liittyen. Hän sanoi kasvaneensa maaseudulla kanaparven seinänaapurina ja sanoi, että lintujen elämöintiin tottuu. Hän pitää kukkojen kieuntaa rauhoittavana eikä herää siihen. Hyvä teoria, mutta suositan hoitoon hakeutumista.
Illalla päätin mennä katsomaan viikonloppumarkkinoita. Ensin pysähdyin naapuritemppelin sisäänkäynnillä ostamassa rotin musliminaiselta. Sitten menin rantakadulle ja kävelin markkinat läpi.
Erikoista, että näinkin pienessä paikassa oli niin isot markkinat. Ostin vähän kaikenlaista: suolattua aurinkokuivattua porsasta, pieniä ananaksenpaloja pussissa ja jotain hyvin erikoista riisi/salaattisörsseliä joka paljastui vähän turhan tuliseksi.
Markkinoilla oli muutamia turisteja. Käytännössä kaikki heistä olivat sangen iäkkään näköisiä. Ylivoimaisesti suurin osa lössistä oli kuitenkin thaimaalaista. Turismi tuntuu muuttaneen tätä kylää vain vähän jos ollenkaan. Mitään yökerhoja täällä ei ole ja baarejakin vain muutama.
Illalla kuulin pitkästä aikaa Watista. Hän on saanut tutkimuspaperinsa melkein valmiiksi ja väittää, että rantalinnut eivät käytä muovitettuja suolankeruualtaita ruuan hankintaan lainkaan. Ne eivät tosin käytä muovittamattamattomiakaan suolankeruualtaita juurikaan. Vähäsuolaisempia haihdutus- ja varastoaltaita linnut sen sijaan käyttävät runsaasti hyödykseen, ja Watista on huolestuttavaa, että suolanvalmistus alueella on vähenemään päin.
Veli sai artikkelissa kiitokset auton lainaamisesta. Sietää saadakin, etenkin koska Wat peruutti sen päin puuta.