Heräsin puoliltaöin ja päätin, että haluan tonkatsu-voileivän.
Lähdin etsimään sellaista Akihabaran aseman vieressä olevasta 7-Elevenistä. Siellä ei ollut sopivaa voileipää, joten menin toiseen 7-Eleveniin. Täällä sellainen oli. Ostin voileivän ja vähän muutakin mättöä. Sitten menin hotellini kellarikerrokseen rentoutumaan ja kirjoittamaan muistelmiani. Söin samalla ostamiani ruokatarvikkeita ja ryystin ilmaista kaakaota, jota sai automaatista niin paljon kuin jaksoi juoda. Päätin mennä nukkumaan lisää, kun olin kirjoittanut valmiiksi.
Kirjoittamisessa venähti yllättävän pitkään. Palasin kapseliin vasta viiden aikaan aamulla. Laitoin herätyksen soimaan 9:30.
Heräsin yhdeksän aikaan makuusalissa häärivien japanilaisten kolistuksiin. Havaitsin itseni kuolemanväsyneeksi, mutta kun yritin nukkua lisää, ei siitä tullut mitään. Nousin siis ylös ja lähdin molempine kameroineni kävelemään Uenoon sivukujia pitkin.
Ensi töikseni kävin Mont-bellissä. Hankin sieltä pienen nyssäkän, joka oli mahdollista asentaa repun hihnaan. Reppu nimittäin kaipaa minusta ylimääräisiä taskuja. Saas nähdä, mikä on paras paikka kiinnittää nyssäkkä. Kävin myös viereisessä Art Sportissa, mutta siellä ei ollut mitään kovin kiinnostavaa - muuta kuin Ospreyn vähän vastaavanlainen nyssäkkä, joka oli vesitiivis. Sitä en kuitenkaan ostanut. Oli kallis.
Jatkoin matkaa Uenon puistoon. Siellä oli ollut viime vuonna tähän aikaan merimetsoja pesänrakennuspuuhissa. Kävisi järkeen, että siellä olisi siis nytkin merimetsoja pesänrakennuspuuhissa. Olin viime vuonna ottanut kuvan, jossa lentävällä linnulla oli jokin oksanpätkä nokassaan, mutta kuva ei ollut täysin terävä. Siksi halusin yrittää uudelleen.
Dokumentoin lammikon ja onnistuin kuin onnistuinkin dokumentoimaan myös pesää rakentavat merimetsot. Saa nähdä, kauanko niitä täällä suvaitaan. Muutaman puun ne ovat jo ulostaneet kuoliaaksi ja nyt ne ovat levittäytyneet vielä useampiin puihin pesimään ja parturoivat ahkerasti myös elävien puiden oksia pesänrakennusaineiksi.
Taivas, joka oli ollut sininen alkoi kuitenkin mennä pilveen. Tämä heikensi kuvausolosuhteita.
Päätin suunnata metrolla Ginzaan Apple- ja Arc’teryx-kauppoihin korjauksista tiedustelemaan, vaikka olinkin edelleen kuolemanväsynyt. Ensin menin Ginzan Apple-kauppaan. Kuten monet japanilaiset rakennukset, se oli hyvin vertikaalinen: lattiapinta-ala oli pieni, mutta kaupassa oli neljä kerrosta. Minua kehotettiin menemään neljänteen kerrokseen. Kunhan aikani odottelin, eräs japanilainen työntekijä kuunteli asiani ChatGPT:n välityksellä. Latausportin korjaus maksaisi 70 000 jeniä (400€) koska sitä varten tulee vaihtaa koko emolevy. No sehän on selvä, että pitää. Onneksi vakuutus maksaa. Toivottavasti. Toimenpiteessä kestää kaksi tuntia. En kuitenkaan vielä ostanut korjausta, koska minulla oli asioita hoidettavana.
Menin Ginza Six-ökykauppakeskukseen ja etsin sieltä Arc’teryxin kaupan. Kyseinen firma on näemmä alkanut larpata luksusmerkkejä oikein kunnolla: kaupan ovella oli vartija päästämässä ihmisiä kauppaan muutama kerrallaan, ettei kauppa vain tulisi liian täyteen. Onneksi siellä oli niin vähän ihmisiä, että pääsin jonottamatta sisään. Työntekijöitä oli kuitenkin vain kaksi ja kassalle niin paljon jonoa, että lähdin nopeasti pois. Tämä etenkin, koska havaitsin, että minulla ei ollutkaan korjattavia housuja mukanani.
Päätin kävellä kohti Tokion päärautatieasemaa. Sen vieressä oli iso kauppakeskus, jossa myytiin ulkoiluvarusteita. Matkalla kävin Grand Seikon liikkessä, jossa oli tarjolla monenlaisia aikarautoja. Näytin kai kameroineni rahamieheltä (pidän toista hihnassa roikkumassa, toinen taas on kiinni repun olkaimessa Peak Designin klipsillä) sillä minulle alettiin esitellä kelloja. Eräässä mallistossa oli integroitu GPS, joten kello osaa aina siirtyä oikealle aikavyöhykkeelle. Hinnat alkoivat joistakin sadoista tuhansista ja kallein kustansi noin viisikymmentä miljoonaa. Tarjolla oli muitakin kuin pelkkiä Grand Seikoja.
Matkalla tuli vastaan myös Samsonite Black Line -myymälä. Kävin sielläkin vähän katselemassa. Tax freenä malliston kevyin matkalaukku maksoi 75 000 jeniä. Se oli neljänneksen vähemmän kuin Thaimaassa.
Väistellessäni ökysektorilla parkissa olevia Maybacheja ja Bentelyitä vastaan tuli harmaahapsinen mies sellaisen Leican kanssa, joka maksoi todennäköisesti enemmän kuin kaikki varusteeni yhteensä. Hän kuulosti amerikkalaiselta, ja kysyi humoristisesti, että onko minulla varmasti riittävästi kameroita. Sanoin, että itse asiassa senseini käyttää kolmea. Selitin sitten logiikkani kahden kameran politiikalle, ja hän vaikutti pitävän toiminttani johdonmukaisena huomauttaen, että linssit myös putoavat ja hajoavat herkemmin, jos niitä joutuu koko ajan vekslaamaan. Hänellä oli kamerassaan vain 28-millinen linssi ja hän totesi, että vaihtaa perspektiiviä lähinnä kävelemällä, ei zoomilla. Tähän totesin, että myös sensei sanoo usein valokuvauksen olevan jaloilla tehtävää työtä.
Rautatieaseman vieressä oleva kauppakeskus löytyi. Se oli maan tavan mukaan varsin vertikaalinen. Aikomuksenani oli mennä ulkoiluvarustekauppaan 11. kerrokseen. Ajauduin kuitenkin sivuraiteelle, kun löysin 8. kerroksesta japanilaisen kirjoitusvälinekaupan. Siellä oli kynä, jossa oli olevinaan kiertokytkin lyijyn pehmeyden muuttamiseksi, mutta minusta se ei toiminut.
Mieleeni juolahti, että tarvitsisin pienen taskukokoisen mittanauhan. Oli minulla sellainen ollutkin, mutta se oli rikkoontunut. Kaupassa oli kuin olikin puolitoistametrinen mitta, jonka oitis hankin itselleni muutamalla roposella.
Menin sitten ulkoiluvälinekauppaan. Katselin jonkin aikaa ympärilleni ja löysin varsin rauhallisen Arc’teryx-myymälän. Englantiakin siellä osattiin, kunhan ensin löysin myyjät. Kysyin korjauksesta, ja myyjä sanoi, että Arc’teryx Shinjukussa voitaisiin tehdä korjauksia jo saman päivän aikana. Kävi ilmi, että olin käynyt siinä liikkeessä eilen. En vain ollut tunnistanut sitä omaksi kokonaisuudekseen, koska se oli ollut toisen kaupan sisällä. Ehdotin, että Shinjukun asemalla pitäisi ottaa käyttöön Kuolemantähdeltä tuttuja hiiridroideja opastamaan asemaa tuntemattomia ihmisiä.
Palasin pohjakerrokseen aikomuksenani matkustaa päärautatieasemalta Akihabaraan. Matkalla näin kauppakeskuksessa Rolex-kaupan, jossa oli samanlainen jonotussysteemi kuin ensimmäisessä Arc’teryxin liikkeessä.
Akihabarassa söin ravintolassa, jossa oli kuulemma tunnettu gyozasta. Ostin niitä kuusi. Olivathan ne ihan hyviä. Vähän turhan mehukkaita vain, mehut tulivat ulos kun gyozaa puraisi. Tilasin vielä lisäksi käristettyä porsaanlihaa jonkinmoisen salaatin kanssa ja on myönnettävä, että liha oli suorastaan suussasulavaa.
Menin hotellilleni ja olin aikeissa mennä aikaisin nukkumaan. En kuitenkaan saanut aikaiseksi tehdä niin. Jostain syystä mitä kauemmin olin valvonut, sitä vähemmän minua väsytti.
Tarkastelin kapselissani Google Mapsia ja muistin, että minunhan oli pitänyt tutkia mopokypäriä. Harmillisesti en ollut muistanut tehdä sitä tänään, vaikka esimerkiksi Uenossa olisi ollut sopivia kauppoja.
Sitten havaitsin, että täällä Akihabarassakin oli yksi kypäräkauppa. Virallinen Shoein liike oli seitsemän minuutin kävelymatkan päässä ja auki vielä puolisen tuntia. Olihan se sitten pakko käydä katsomassa.
Kauppa löytyi ja menin sisään parikymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa. Nousin toiseen kerrokseen ja puhuttelin siellä olevaa mieshenkilöä. Hän ei ollut aivan varma, olivatko Shoein kypärät laillisia Thaimaassa maiden poikkeavien turvallisuussertifikaattien takia. Siitä hän kuitenkin oli varma, että ne olivat erinomaisen suojaavia. Kaikki mallit olivat käsintehtyjä Shoein tehtailla Japanissa. Kokeilin kallonmittauksen jälkeen erästä kypärää, mutta se oli kilpamalli joka rutisti poskia melkoisesti. Tämän jälkeen työntekijä poisti siitä kohdasta hieman pehmustetta, jolloin se rutisti hieman vähemmän. Kaikki pehmusteet olivat konepestäviä. Shoeilla on myös sellainen kypärä, jossa on integroitu aurinkovisiiri kuten nykyisessä kypärässäni.
Täytyy jatkaa kypärätutkimuksia myöhemmin. Tässä kaupassa ei myyty mitään tax-freena.
Hotellilla nysväsin uuden mittanauhani kanssa varmaan tunnin ennen kuin sain sellaisen avainlenkin pujotettua mittanauhassa olevaan koloon. Sain sen kuitenkin lopulta liitettyä avainnippuuni. Pitää ehkä käydä ostamassa toinen samanmoinen varmuuden vuoksi.