Nukuin hyvin ensimmäistä kertaa vuosiin. Liioittelen, mutta vain vähän.
Sää oli aurinkoinen mutta tuulinen, kun lähdin tutkimaan kaupunkia kymmenen aikaan. Itse asiassa niinkin tuulinen, että minulla oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Tuulen pystyi suorastaan nojaamaan.
Kävelin joen rantaa pitkin läheiselle hotellille, jossa oli 31. kerroksessa näköalatasanne. Sinne pääsi kuulemma ilmaiseksi.
Joen ranta, hotelli sekä näköalatasanne löytyivät helposti. Sieltä oli hyvä näkymä kaikkiin pääilmansuuntiin ja vain hyvin vähän ihmisiä. Valitettavasti 31. kerros vain oli suorakaiteen muotoinen ja heijastusten vuoksi ikkunoista oli vaikea ottaa kuvia vinosti.
Tuuli sai meren vaahtoamaan ja aallot pärskymään kaukaisten aallonmurtajien yli. Aurinko paistoi yhä, mutta vaikutti siltä, että synkät pilvet piirittivät kaupunkia joka puolelta. Sääennuste lupasi sadetta.
Pohdin tornissa, mitä tehdä seuraavaksi. Ajattelin ensin mennä erääseen japanilaiseen puutarhaan joka oli tässä lähimaastossa, mutta se oli jostain syystä maanantaisin suljettu. Ajattelin sitten mennä Niigatan prefektuurin paikallishallinnon virastotalon näköalatasanteelle, mutta se oli varsin kaukana ja olin nyt nähnyt yhden näköalatasanteen. Katsoin lopulta parhaaksi mennä erääseen mopoiluvarustekauppaan, vaikka sekin oli aika kaukana.
Poistuin siis hotellista. Menin ovesta ulos ja palasin saman tien takaisin sisään. Ulkona oli alkanut sataa. Laitoin osittain vedenpitävän tuulitakin päälleni ja otin sateenvarjon esiin.
Jatkoin matkaa Google Mapsin sopivaksi katsomalle linja-autopysäkille. Kävelin sinne noin vartissa. Tajusin vasta perillä, että Google Maps näytti pysäkin olevan täsmälleen erään ison tienristeyksen keskellä, joka ei ollut hirveän hyödyllistä. Tien varressa oli pysäkkejä risteyksen molemmilla puolilla. Turvauduin Apple Mapsiin, joka toimii Japanissa usein Google Mapsia paremmin ja se näytti sijainnin kunnolla.
Bussi tuli ajallaan. Sinne mentiin keskeltä sisään IC-kortti skannaamalla. Tilaa oli runsaasti.
Jäin pois bussista lähellä mopovarustekauppaa. Havaitsin kuitenkin, että välittömästi pysäkin vieressä tien toisella puolella oli tutun näköinen neuvostotyylinen rakennus. Niigatan prefektuurin paikallishallinnon virastotalo, josta olin nähnyt kuvan Google Mapsissa. Tämäpä sattuma. No, nyt kun tänne asti oli tultu eikä mihinkään ollut kiire, niin samapa vierailla siellä.
Menin rakennukseen sisään ja totesin, että se ei ollut neuvostotyylinen vain ulkopuolelta. Yritin löytää näköalatasanteen. Ei löytynyt, osittain ehkä siksi, että kaikki oli japaniksi. Edellisen englanninkielisen kyltin taisin nähdä Naganossa. Lopulta menin infopisteelle Google Translaten kanssa ja tiedustelin, miten oletetulle näköalatasanteelle pääsee. Sain japaninkieliseksi vastaukseksi, että mene ensin 17. kerrokseen, ja sitten nouse portaita 18. kerrokseen. Kiitin tiedosta ja toimin kehotuksen mukaan.
Jos hotellin näköalatasanteella oli ollut vähän porukkaa, niin täällä ei sitten ollut senkään vertaa. Paikka oli täysin tyhjä. Kuvailin maisemia ylhäisessä yksinäisyydessäni, vaikka valo jättikin paljon toivomisen varaa.
Poistuin virastotalosta ja kävelin mopoiluvarustekauppaan. Sade oli väliaikaisesti tauonnut. Kaupassa oli varsin monenlaista tavaraa, renkaita, viritysosia ja sen sellaista.
Menin toiseen kerrokseen. Siellä oli harmaantunut japanilaismies ja hyllykaupalla kypäriä. Edustettuina olivat Shoei, Arai ja lukuisat muut metkit. Kysyin harmaantuneelta japanilaismieheltä, saisinko sovittaa yhtä. Palvelu oli japaninkielistä. Google Translaten avulla saatiin kuitenkin selville, mikä koko minulle sopi. Pidin tästä kypärästä. Kysyin, olisko tätä mallia saatavilla myöhemmin toisesta liikkeestä, ettei pottaa tarvitsisi raahata koko matkaa Japanin ympäri. Hän soitti puolestani neljään eri saman ketjun liikkeeseen, ja sanoi, että yhdessä niissä on kuin onkin oikea malli ja koko haluamassani värissä. Mainiota palvelua.
Poistuin liikkeestä ja menin bussilla rautatieasemalle. Etsin paikkaa, josta ostaa pitkän matkan bussilippu. Sellaista ei löytynyt. Google Mapsin mukaan olin ottanut jostan väärin vaarin: Niigatan linja-autoasema onkin viidentoista minuutin kävelymatkan päässä samassa suunnassa kuin hotellini. Kävin kuitenkin aseman vieressä olevassa Bic Camerassa ja ulkoiluvarustekaupassa. Ne olivat horisontaalisempia kuin mihin olin Japanissa tottunut.
Suuntasin sitten linja-autoasemalle. Kävelin aseman ensimmäisen kerroksen läpi. Löysin paljon asemalaitureita, mutta en löytänyt mistään lipunmyyntipistettä. Kiitos karttojen tiesin kyllä, mikä lippu minun piti ostaa, mutta en tiennyt, miten. Lopulta turhauduin ja kysyin ChatGPT:ltä. Aseman ensimmäisessä kerroksessa oli kuulemma lipunmyyntipiste ja lisäksi odotushuoneessa oli aparaatti lippujen ostamista varten. Odotushuoneen olin nähnyt, mutta eipä tullut mieleen, että sieltä saisi lippuja. Päätin mennä katsomaan, oliko tekoäly oikeassa.
Tekoäly oli oikeassa, aparaatti löytyi odotushuoneesta. Ostin lipun. Havaitsin myös varsinaisen lipputoimiston. Vaikka se oli iso ja hyvin merkitty, olin jotenkin kävellyt sen ohi kahdesti huomaamatta sitä.
Menin sitten viereiseen ostoskeskukseen syömään ravintolaan, jota oli suositeltu Google Mapsissa. Ravintola oli vähän turhan kallis, mutta silti kymmenen euron kipurajan alapuolella. En jaksanut enää etsiä uutta ravintolaa, tämä sai kelvata.
Asiointi oli hieman vaikeaa, koska minulta tiedusteliin japaniksi kaikenlaista allergioista riisiannoksen toivottuun kokoon. Lopulta sain eteeni katsudonia muistuttavan ruuan, riisiä, miso-keittoa, tunnistamattomia vihanneksia puoli litraa kaaliraastetta. Vähän turhan monimutkaista ateriointia minun makuuni, mutta kaikki tuli syötyä. Ei se pahaa ollut, muttei myöskään hintansa arvoista. Ainakin kaali oli terveellistä.
Palasin hotellille ja kävin onsenissa. Yritin myös 19. kerroksen baariin, mutta se on maanantaisin suljettu. Ai niin, ja ensi viikon maanantai on kansallinen pyhäpäivä, koska sitä edeltävä sunnuntai on kansallinen pyhäpäivä. Kaikki on varmaan kiinni.
Aioin ennakoivasti otsikoida tämän päivän jakson “pitkästyttävä pitäjä, mutta ainakin majapaikka on mainio” mutta kyllä täältä löytyikin lopuksi yllättävän paljon puuhaa.