Heräsin 5 minuuttia ennen herätyskelloa eli 8:15. Laitoin tavarat kasaan ja totesin toisen hanskani kadonneen. Käänsin nopeasti huoneen ylösalaisin löytääkseni sen, mutta eipä löytynyt. Ehkä se on jossakin matkatavaroissani kalsareitten seassa tai kadonnut jo aiemmin. Huoneessa se ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut, joten sieltä sitä oli turha enää etsiä. Kyseessä oli onneksi vain halpa Uniqlon neulehanska.
Kirjasin itseni ulos hotellin automaatilla ja jatkoin sitten rautatieasemalle. Yritin ostaa asemalla shinkansen-lippua. Pääsin varauksessa aika pitkälle, kunnes aparaatti ilmoitti, että tähän shinkanseniin ei voi ostaa lippua ilman paikkavarausta. Ostin sitten paikkavarauslipun.
Matkustin Tsubasa 121-junalla pohjoiseen Oishidan asemalle. Olisin voinut mennä myös paikallisjunalla ja säästää vitosen, mutta ne olivat epäluotettavampia. Shinkansen oli todennäköisemmin aikataulussa. Maisemat olivat mainiot erityisesti junan oikealla puolella.
Juna pysähtyi välittömästi ennen Oishidaa jollekin asemalle, jossa ei päässyt ulos. Japaninkielinen kuulutus selitti kaiketi, että odotamme vastaantulevaa junaa, sillä pian toinen shinkansen ohitti aseman. Tästä pysähdyksestä huolimatta juna oli täysin aikataulussa ja saapui Oishidaan 10:40.
Menin sitten etsimään bussipysäkkiä. Pysäkki ja sen edustalla oleva varsin pitkä jono löytyi helposti. Itse bussi tuli paikalle hetken päästä.
Bussissa kävi vain käteismaksu, 1000 jeniä. Se oli onni. Kaksi länsimaalaista turistia nimittäin jäi käteisen puutteen vuoksi rannalle ja minä sain viimeisen vapaan istuinpaikan. Hekin pääsivät lopulta kyytiin, kun joku muu maksoi heidän matkansa, mutta minä olin tässä vaiheessa jo iloisesti istuimellani röhnöttämässä.
Bussin matkustajista vain yksi jäi pois ennen päätepysäkkiä. Kaikki muut olivat turisteja matkalla Ginzan Onseniin. Melkein kaikki vaikuttivat kuitenkin olevan muita kuin länsimaalaisia.
Bussi saapui Ginzan Onseniin puoliltapäivin. Olin joskus pohtinut hotellin varaamista tästä kylästä, mutta kolme kuukautta ennen matkaa niitä ei ollut enää saatavilla. Vaikka olisi ollutkin, hinta yhdeltä yöltä oli muistaakseni samaa luokkaa kuin tämän matkan kaikki muut hotelliyöt yhteensä. Oishidan aseman lähettyvillä oli muistaakseni myös vain yksi vapaa hotelli ja sekin maksoi satasen yö. Siksi yövyin Yamagatassa asti, lähimmät kohtuuhintaiset hotellit löytyivät sieltä.
Bussista nousemisen jälkeen seurasi vajaan kymmenen minuutin kävely kylän postikorttimaisemiin. Kylää peitti kymmensenttinen lumikerros. Lämpötila oli suojan puolella. Sulavaa lunta valui silloin tällöin alas katoilta ja putoili kylän keskellä kulkevaan jokeen sekä alueella haahuilevien turistien niskaan.
Ginzan Onsen oli nimensä mukaisesti onsen-kylä, mutta päiväonseneita siellä ei tuntunut juuri olevan. Onsenit oli varattu lähinnä hotellien asiakkaille.
Paikalla oli paljon turisteja (suurin osa hirvittävästi mekastavia kiinalaisryhmiä), mutta olin pelännyt vielä pahempaa. Länsimaalaisia ei ollut juurikaan. Dokumentoin kylän ja siellä olleen vesiputouksen. Alue oli niin pieni, että dokumentointi oli nopeasti valmis. Lunta alkoi jälleen pyryttää, ja tein uuden dokumentointikierroksen lumisateessa.
Pohdin, että tulikohan tehtyä pienoinen aikataulumöhläys. Kylä oli kuulemma hieno iltavalaistuksessa, mutta mitä ihmettä minä tekisin täällä seuraavat neljä tuntia?
Päätin mennä pienelle vuoristokävelylle. Kylästä lähti nimittäin useita portaikkoija eri suuntiin.
Seurasin lumista vuoristopolkua, joka kulki joen vieressä. Sen ylle oli ajoittain kaartunut oksia, jotka estivät etenemisen. Kun oksien päälle sataneen nuoskalumen pudotti oksaa heilauttamalla, ponnahtivat risut takaisin ylös.
Jatkoin kävelyä, kunnes tulin pienellä aukealle. Sille oli satanut niin paljon lunta, ettei eteneminen lyhytvartisissa kengissäni tuntunut mielekkäältä, ainakin jos halusin selvitä niin sanotusti kuivin jaloin. Käännyin takaisin.
Kylässä päätin testata erästä ravintolaa. Hinnat olivat hyvin kohtuulliset. Tilasin kamosoba-nuudelit 1300 jeniä. Kylän google-arvioissa paheksuttiin yleistä asiakaspalvelun tasoa, mutta ainakin täällä töissä olevat rouvat olivat juuri niin kohteliaita kuin japanilaiset parhaimmillaan osaavat olla.
Sain eteeni pesuvadillisen nuudeleita ja jonkinlaisen rullalla olevan litteän asian muovipussissa. En tiennyt, mihin se oli tarkoitettu, mutta olen melko varma, ettei se ollut syötävää. Käsienpyyhkimisrätti kenties.
En paljoa perustanut nuudeleista, mutta ainakin hanavesi oli ilmaista ja maisema hyvä.
Poistuttuani ravintolasta menin erääseen matkamuistokauppaan. Todistaakseni, että maisema oli kuin postikortista, ostin postikortin, jossa kyseinen maisema oli.
Bussipysäkillä oli jonoa, mutta hieman vähemmän kuin rautatieasemalla oli ollut. Kärsivällisyyteni oli kestänyt näemmä kaksi tuntia, matka takaisin asemalle alkoi 13:25.
Aseman lipunmyyntijärjestelyt olivat sangen kiintoisat. Vaihteeksi. Siellä oli kyllä portti, jossa oli skanneri IC-korttia varten. Portissa kuitenkin luki japaniksi ja vain japaniksi, että tätä kortinlukijaa sai käyttää vain shinkansen-lippujen kanssa. Yritin sitten ostaa lipun automaatista kortilla, koska käteistä ei ollut riittävästi. Kortti ei toiminut, joten menin lippuluukulle ja esitin asiani: tahdoin olla tänä iltana Sendaissa.
Minua kehotettiin menemään lippuautomaatille lipun ostamiseksi. Samassa virkailija nousi paikaltaan ja tuli naputtamaan automaattia puolestani. Tällä kertaa automaatti suostui lukemaan kortin. Ehkä se johtui siitä, että virkailija oli valinnut toisen automaatin. Lipun hinta oli 1690 jeniä.
Puolen tunnin odotuksen jälkeen paikallisjuna saapui. Se kolkutteli hiljakseen etelään. Karttasovellusten mukaan olisin voinut vaihtaa junaa jo ennen Yamagataa, mutta vaihtoaikaa oli melkein tunti. Menin kuitenkin suosiolla pääteasemalle, koska siellä junaan pääsi sisään aikaisemmin ja ulkona oli kylmä. Sendaihin kulkeva juna oli molemmissa vaihtoehdoissa sama.
Kertoisin mielläni matkamaisemista, mutta ulkona oli suurimman osan matkasta pimeää ja junassa oli vieläpä tummennetut lasit.
Juna saapui Sendaihin täysin aikataulussa kello 17:50. Asemalla oli niin paljon ihmisiä, että se tuntui hiljaisempien kaupunkien jälkeen hämmentävältä. Ihan kuin olisi palannut Tokioon.
Etsin hotellini. Se oli niin uusi, että satelliittikuvissa hotellin koordinaateissa oli edelleen parkkipaikka. Sijainti oli mainio aseman vieressä ja hinta matkan suolaisin, 55€/yö. Palvelu oli suorastaan innostunutta. Paikassa oli ilmainen “terveysaamiainen”, onsen, kolikkopesukoneita, pyjamalainaamo, tyynylainaamo ja ovissa koodilukot. Ovet olivat magneettiset, ja niihin pystyi kiinnittämään sellaisen magneettilätkän esimerkiksi siivouksen toivomista varten.
Illalla kävin hotellin onsenissa. Se ei ollut kovin iso, vain yksi allas ja viisi suihkua. Oikeastaan jopa kennohotellini onsen Tokiossa oli ollut suurempi. Hissejä oli vain yksi, vaikka talossa oli yhdeksän kerrosta. Seurauksena hissi tuntuu olevan aina tukossa. Niigatan hotellissa oli ollut peräti seitsemän hissiä, mikä teki vertikaalisesta matkanteosta paljon nopeampaa.
Tähän mennessä annan tälle hotellille hintaan suhteutetuksi arvosanaksi 3/5.