Päivästä oli tulossa sääennusteen mukaan aurinkoinen, eli mainio valokuvauspäivä. Lisäksi tänään oli jokin kansallinen pyhäpäivä, joka saattoi vaikuttaa liikkeiden aukioloaikoihin. Oikeammin pyhäpäivä oli eilen, mutta jostain syystä jos kyseinen pyhä osuu sunnuntaille, on seuraava maanantai vapaa.
Kurkku tuntui aamulla vähän omituiselta. Päätin siitä huolimatta lähteä niin sanotulle Enoshiman Merikynttilälle (江の島シーキャンドル, Enoshima shii kyandoru), koska se oli ainakin auki. Kynttilä oli näkötorni, joka sijaitsi Kanagawan prefektuurissa hieman Yokohamasta etelään. Matkassa kestäisi vajaat kaksi tuntia. Kuulin joskus joltakulta japanilaiselta, että se oli hieno paikka. En tiedä, miksi sitä sanotaan merikynttiläksi, mutta japanilaiset tuntuvat olevan mieltyneitä nimiin kuten Merikynttilä tai Taivaspuu.
Nousin junaan Akihabarassa ja vaihdoin sitten Tokaido-linjalle. Ensimmäinen juna tosin pysähtyi heti seuraavalla pysäkillä Shinagawassa ja jouduin odottamaan seuraavaa. Toinen meni perille asti, mutta oli täynnä ihmisiä. Mihin nämä kaikki olivat matkalla? Kävi ilmi, että Yokohamaan. Sain siellä viimein istuinpaikan.
Fujisawassa vaihdoin tämän junan vielä paikallisjunaan, joka kulki Katase-Enoshiman asemalle. Tässä kesti alle kymmenen minuuttia.
Käveltyäni asemalta ulos minua hämmensi kaksi seikkaa. Ensiksi, täällä kasvoi palmuja ja paikassa oli muutenkin sellainen eteläeurooppalainen lomakyläfiilis. Toiseksi, lukuisia petolintuja kierteli rautatieasemaa, moni alle kymmenen metrin korkeudessa. Dokumentoin petolinnut parhaani mukaan.
Siirryin yllättävän suuren ihmisvirran mukana kohti pitkää siltaa, joka johti metsäiselle saarelle. Saaren nimi oli arvatenkin Enoshima.
Ylitin sillan. Sen vieressä oli hiekkaranta ja myös muutamia veneitä oli nähtävillä. Dokumentoin veneissä käytetyt perämoottorit palantírillani. Uskoakseni kaikki yhtä lukuunottamatta olivat Yamahan koneita. Japanilainen sentään osaa arvostaa kunnollisia perämoottoreita. Kukaan järjissään oleva ei osta Tohatsun perämoottoria, koska toisin kuin Yamaha joka on luotettavuuden perikuva on Tohatsu rikki kolme kertaa kesässä eikä siihen saa kunnon varaosia. Siinä epätodennäköisessä tapauksessa että Yamaha olisi joskus rikki, on vanhoihinkin malleihin hyvin saatavilla kaikenlaisia osia. Suositankin kaikkia lukijoita viemään Tohatsu-perämoottorinsa ensi tilassa romuttamolle ja ostamaan japanilaistenkin suosiman Yamahan tilalle. Päätän perämoottoriraporttini täältä tähän.
Sillalta oli näkyvissä myös vuori, joka ei esittelyä kaipaa. Näkyvyys ei ollut täydellinen, mutta se, että vuori ylipäätään näkyi oli enemmän kuin olin vielä aamulla toivonut.
Saavuin saaren rantaan. Siellä oli runsaasti ihmisiä, jotka kiipesivät kapeaa kävelykatua pitkin ylöspäin saaren sisäosiin. Kävelin perässä. Tämä olikin paljon isompi paikka, kuin olin alunperin luullut. Kävelykatua reunustivat erilaiset kojut ja ravintolat. Hinnat vaikuttivat minusta kohtuullisilta, joka oli tällaisessa turistipaikassa vähän yllättävää.
Vastaan tuli maksulliset Merikynttilälle johtavat liukuportaat. Päätin mennä lihasvoimalla.
Kävelin metsän keskellä ylöspäin nousevaa tietä pitkin ihaillen maisemia aina, kun meri näkyi kasvillisuuden keskeltä. Tällä saarellakin vaikutti olevan paljon ihmisiä pelkäämättömiä petolintuja. Lisäksi vuori näkyi aina silloin tällöin. Merellä ajeli veneitä sinne tänne turisteja kyydissään.
Päädyin pieneen kylään jonnekin saaren keskellä. Tänne ei portaitten suuresta määrästä johtuen päässyt mitenkään ajamaan autolla. Kaupat myivät ruokaa, juomaa ja matkamuistoja. Minun määränpääni oli kuitenkin Merikynttilä, ja aloin jo turhautua, kun sitä ei löytynyt mistään.
Pian kuitenkin löysin sisäänkäynnin. Kynttiläkäynnille tuli hintaa 800 jeniä. Ostin lipun automaatista ja kävelin portista Kynttilän juurelle. Koska saarelle oli ollut melkoinen kansainvaellus, olin arvellut Kynttilässä olevan hirveä ryysis. Niin ei kuitenkaan ollut, vaan ihmisiä oli paikalla oikeastaan melko vähän. Nousin hissillä Kynttilän huipulle.
Petyin ensin, koska näköalatasanne oli katettu likaisilla lasi-ikkunoilla. Sitten havaitsin, että portaita pitkin pääsi toiselle näköalatasanteelle, joka oli ulkoilmassa. Tämä oli mainiota, valokuvista tulisi näin parempia.
Vietin tällä tasanteella tunnin dokumentoiden maisemaa, haukkoja ja lentokoneita. Lähetin horisontissa siintävästä vuoresta kuvan senseille. Sensei lähetti takaisin kuvan Suuri aalto Kanagawan edustalla-maalauksesta. En ollutkaan ennen huomannut, että maalauksessa on taustalla Fuji-vuori.
Laskuduin Kynttilästä alas portaita pitkin. Päädyin alueelle, jossa oli useita kioskeja ja iso päivänvarjoilla katettu alue pöytineen. Ostin kioskista jonkinlaisen uppopaistetun pullan, jonka sisällä oli kanacurrya. Varsin hyvä, ja hinnaltaankin vain 3€. Ostin sen jälkeen omenapehmisjäätelön, joka sekin oli varsin hyvä mutta aika pieni ja maksoi 5€.
Kioskialueella oli kylttejä, joissa varoitettiin ruokaa ryöväävistä haarahaukoista. On tämä melkoinen maa. Muualla ruokavarkauksista ovat vastuussa lähinnä lokit, mutta täällä ihminen saa ravintoa vain, jos kykenee suojelemaan sitä haukkaparven hyökkäyksiltä.
Lähdin sitten saaren Tyynenmeren puoleiselle rannalle. Tämä tarkoitti paljon portaita.
Rannalla oli vuorovesialtaita ja jonkinlainen luola, jonne pääsi saaren jyrkkäreunaisia törmiä sivuavaa pientä punaista siltaa pitkin. Päätin tutkia luolia. Sinne piti maksaa muutaman sadan jenin pääsymaksu.
Luolissa ei kuitenkaan ollut mitään kovin erikoista lukuunottamatta pieniä ikivanhoja kivipatsaita ja kynttilänlainauspistettä. Vaikka luola oli valaistu, sai sisäänkäynnillä kynttilän lainaksi.
Palattuani takaisin luolista menin katsomaan vuorovesialtaita. Niissä uiskenteli pieniä kaloja. Paikalla oli hyvin paljon ihmisiä, joista osa kalastuspuuhissa. Rannalta pääsi kävelemään venelaituriin, josta pääsi oletettavasti vesibussilla mantereelle.
Jouduin toteamaan, että kurkkuni oli päivän aikana kipeytynyt entisestään. Päätin nukkua seuraavan yön parasetamolipurkki tyynyn alla ja etsiä jostain purkillisen appelsiinimehua juotavaksi. Kahdessa desilitrassa pitäisi olla riittävästi C-vitamiinia koko päivän saantisuosituksen kattamiseksi. Lisäksi minulle oli alkanut tulla pientä yskää.
Päätin mennä takaisin saaren sisäosiin katselemaan auringonlaskua, joka oli odotettavissa piakkoin. Menin puistoon, jossa Merikynttilä sijaitsi. Puisto oli itse asiassa kasvitieteellinen puutarha. Minua muistutettiin portilla, että kello 17 jälkeen poistumisesta veloitettaisiin 500 jeniä ylimääräistä. Päätin siis lähteä ennen sitä.
Nousin terassille, jonka keskeltä Merikynttilä nousi taivasta kohti. Sieltä oli hyvä näkymä moniin ilmansuuntiin, eikä sitä varten tarvittu mitään lippua. Dokumentoin auringonlaskun (kello 16.29) ja vuoren, joka ei esittelyjä kaipaa. Taivaanrantaan oli tosin ehtinyt ilmestyä melkoinen pilviharso.
Päätin auringon laskettua kokeilla, josko aiemmin ostamallani lipulla pääsisi uudestaan näkötorniin. Käytännössä kaikissa käymissäni turistikohteissa lukee portin pielessä isolla “NO RE-ENTRY”, mutta eihän se tyhmä ole joka kokeilee.
Kävelin portille, joka skannasi lippuni QR-koodin. Se päästi minut yllättäen läpi. Kiintoisaa. En tosin mielestäni kuullut siitä mitään piippausääntä eli voi olla, että portti pysyi auki vain koska kävelin riittävän lähellä edellä olevaa, mutta yhtä kaikki pääsin hissijonoon ja sitä kautta ylös. Olisi pitänyt kokeilla tätä aikaisemmin.
Nyt näkötornissa oli paljon enemmän ihmisiä kuin päivällä. Dokumentoin rantakaupungin iltavalaistuksessa.
Kello alkoi lähestyä viittä. Päätin sittenkin jäädä katsomaan iltavalaistusta. Nyt kun tänne asti oli tultu, niin eihän se 500 jeniä lopulta kovin paljoa ollut. Voihan se olla hienokin valoshow.
Niin kello tuli 17 ja olin edelleen tornissa. Valot sytytettiin, mutta kunnolla niistä pystyi nauttimaan vain maan tasossa.
Koko puutarha oli valaistu sellaisella määrällä jouluvaloja, että en ole uskoakseni koskaan nähnyt vastaavaa. Osa alueesta oli tiheiden valoverkkojen peitossa, osasta puutarhaa taas näkyi lukuisten yksittäisten tähtien tuike. Olin sangen vaikuttunut. Olen nähnyt monenlaisia valaistusvirityksiä, mutta en muista nähneeni missään hienompia kuin tässä puutarhassa. Ehdottomasti 2,78 euron arvoista.
Jossain vaiheessa totesin kamerani akun olevan loppumaisillaan. Koska palantírilla ei tee pimeässä mitään, vaihdoin akut päittäin kameroiden välillä.
Ihailtuani valoja aikani lähdin takaisin Tokioon samaa reittiä kuin olin tullutkin. Vaihtoaikaa oli ensimmäisessä vaihdossa vain neljä minuuttia, mutta aikaa vaihtoon meni kaksi minuuttia, nyt kun tiesin missäpäin oikea laituri oli.
Enoshiman saari oli minusta hyvin mielenkiintoinen ja siellä oli yllättävän paljon tekemistä. Tämän matkan positiivinen yllätys. Olin odottanut, että siellä menisi tunti tai pari, mutta paikassa on mahdollista saada menemään koko päivä, jos sen tarjontaa hyödyntää täysimääräisesti.
Junassa etsin sopivaa ravintolaa. Akihabarassa myytiin edullisessa ravintolossa oyakodon-nimisiä kana-annoksia, jota päätin kokeilla. Liikkeen oli määrä olla auki kello 22 asti.
Kävelin vartin verran Akihabaran asemalta mainittuun ravintolaan. Kyltissä luki, että se oli kiinni koska kana oli loppu. Jaahas. Aktivoin varasuunnitelman ja lähdin etsimään turkkilaista kebabbilaa.
Matkalla turkkilaiseen kebabbilaan kävelin kiinnostavan näköisen ramen-ravintolan ohi. Se näytti pyyhepäisine työntekijöineen varsin paljon Tsujitalta, mutta ramenit olivat selvästi eri tyyppisiä.Tarkistin paikan Google-arviot. 4.2 tähteä. Ravintolan olisi kuitenkin pitänyt olla kiinni jo puoli tuntia, mutta ei se siltä näyttänyt. Ovella oleva lipukeautomaattikin vaikutti olevan toiminnassa. Kun olin hetken epäröinyt, automaatille marssi japanilainen, joka sulloi sinne varmoin ottein rahaa, sai vastineeksi lipukkeen ja meni sen kanssa ravintolaan. Kai se sitten auki oli. Päätin hylätä ajatuksen kebabin ostamisesta, hankin itsekin automaatista lipukkeen ja sain sillä ravintolassa kulhollisen rameneita vain tuhannella jenillä. Aika hyviä rameneita. Erikoinen maa tämä Japani. Ravintola, jonka pitäisi olla auki onkin kiinni ja ravintola, jonka pitäisi olla kiinni onkin auki.
Hotellille palatessani kävin konbinissa ja ostin appelsiinimehua. Nautin sen hotellin kellarikerroksessa. Mittasin myös kuumeen aina mukana kuskaamani mittarilla, mutta kuumetta ei ollut.
Kävin illalla onsenissa, mutta pelkästään suihkussa. Katsoin parhaaksi olla menemättä kuumaan altaaseen.
Mies Lännestä suosittelee Enoshiman Merikynttilää.