Olen kadottanut korvatulppani ja tilasin uudet Lazadasta. Nukkuminen tuottaa siis edelleen vähän vaikeuksia. Viritin parvekkeelle lakanan vähentämään sisään tulevan valon määrää ja se on toiminut osittain.
Olin päättänyt yrittää mopoon tilaamieni jarrukahvojen palauttamista, koska mainostettu lukitusmekanismi ei toiminut. Lazadaan piti lähettää palautusta varten sekä valokuva että video ongelmasta. Vain toinen näistä ei riittänyt. Valokuvat olin ottanut, mutta videota minulla ei ollut enkä aikonut asentaa kahvaa takaisin mopoon videon kuvaamista varten. Latasin valokuvat sovellukseen ja otin hyvin sumuisen videon siitä, kun pyörittelen kahvaa vähän kädessäni.
Sain välittömästi koodin, jolla tavaran pystyi lähettämään takaisin joko postilla tai suositulla kuriiripalvelulla nimeltään Flash Express. Flash Expressiä varten ei tarvinnut tulostaa mitään, joten valitsin sen vaihtoehdon.
Lähin paikka, minne tavaran voisi Lazadan mukaan palauttaa oli parinsadan metrin päässä. Ajoin sinne. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään. Katsoin Google Mapsista, missä toimipiste oikeasti oli. Toisella puolella junarataa, näemmä. Ajoin siis sinne.
Toimistossa oleva nainen skannasi Lazadan näyttämän koodin ja laittoi tavaran sellaiseen pussiin, jossa kiinakrääsää perinteisesti lähetellään. Minulta veloitettiin 5 bahtia. Se oli kaiketi pussin hinta, koska itse palautus oli Lazadan mukaan ilmainen.
Kaiken kaikkiaan itse lähetysprosessi oli varsin yksinkertainen. Saa tosin nähdä, että saanko ikinä rahojani takaisin vai alkaako myyjä mussuttaa jotain.
Ajoin Lotukseen ja ostin nestemäistä pyykinpesuainetta. Minulla oli vaikeuksia valita, mutta hyllyssä oli onneksi hajustetestereitä, joiden avulla pystyin valitsemaan vain miedosti käryävän nesteen. Mitään hajustamattomia täällä ei vissiin edes myydä, thaimaalaisilla on joku pakkomielle erilaisiin tuoksuihin.
Ostin myös henkareita ja yhden mukin. Ajoin sitten takaisin kotia kohti.
Minulle on alkanut muodostua tapa ajella kotiin rantatien kautta. Ajoin sinne tälläkin kertaa.
Rannalla oli meneillään isot markkinat. En tiedä, mikä oli tällä kertaa syy markkinoiden järjestämiselle. Siellä olisi kuitenkin varmasti ruokaa, enkä ollut vielä syönyt mitään tänään.
Markkina-alue oli katettu pitkällä katoksella, ja kojut oli pystytetty sen alle. Nyt oli vielä suunnilleen keskipäivä, eikä paikalla ollut kuin vähän ihmisiä.
Eräs rouva myi ananasta, jonka väitti olevan makeaa. Sain maistaa yhden palasen, ja silloin opin, kuinka makea ananas voi parhaimmillaan olla. Hedelmät tulivat Uttaraditin provinssista. Ostin laatikollisen, 40 bahtia.
Jatkoin matkaa ja ostin Crocsin muotoisia foi thongilla täytettyjä leivonnaisia. Nerokasta muotoilua. Ne myytiin pareittain, maksoi 89 bahtia.
Ostin vielä pienen pizzan, 169 bahtia. Sitten olin valmis lähtemään kotiin.
Illalla havaitsin saaneeni paketin. Se oli jätetty aulaan samoin kuin talon muutkin paketit.
Paketissa oli mopon takaosaan kiinnitettävä valualumiinista valmistettu kuljetusteline, johon pystyisi kiinnittämään esimerkiksi kuljetuslaatikon. Olin valinnut tämän mallin, koska se oli vaikuttanut sopivan yhteen mopon muun muotoilun kanssa. Mielessäni aloin kutsua sitä välittömästi “häntäluuksi”.
Osa paljastui varsin kiinalaiseksi. Asentaessani sitä sadattelin, että mukana tulevat pultit olivat juuri ja juuri liian isoja mopon mukana tulleelle kuusiokoloavaimelle. Honda oli käyttänyt mopon kokoamisessa erittäin järkevästi vain yhtä kuusikoloavainkokoa huoltamisen helpottamiseksi, mutta tarakan myyjä ei tietenkään ollut käyttänyt yhteensopivia pultteja. Keksin sitten, että minullahan on täällä jossain Leatherman Signal ja siihen sopivia ruuviväänninkärkiä. En ole ikinä ennen käyttänyt kärkiä mihinkään, mutta tässäpä olisi hyvä tilaisuus kokeilla.
Hain Leathermanin ja kiinnitin siihen oikean kärjen. Se näytti talttapääruuvimeisseliltä, mutta oli todellisuudessa lättänä kuusiokoloavain ja toimikin sellaisena ihan hyvin.
Siinä äheltäessäni totesin, että siellä Kiinassa ei osata näköjään vieläkään käyttää mittanauhaa. Kuljetusteline sopi kyllä mopoon jotenkuten. Neljästä kiinnityspultista taaimmaiset sopivat paikoilleen hyvin. Etummaiset pultit sen sijaan tuntuivat asentuvan hieman väärässä kulmassa ja niiden kiristäminen onnistui vain voimaa käyttämällä. Onnistui kuitenkin.
Lopputulos oli mielestäni parempi kuin parkkipaikalla viereen pysäköidyssä Forza 300:ssa, jossa oli käytetty kaiken maailman tuning-osia perälaatikon kiinnittämiseen. Olin silti jokseenkin harmistunut siitä, että osa ei sopinut täydellisesti. Mietin hetken, että pitäisikö se palauttaa, mutta en sitten tiedä, mitä järkeä siinä olisi. Mitä takeita olisi siitä, että mikä tahansa tilaamani korvaava osa olisi tätä parempi? Kun katsoin juuri asentamani ostoksen tuotekuvia, havaitsin että niissä oli pieniä eroja tosimaailman tuotteeseen nähden eli niistäkään ei voinut päätellä suoraan mitään.
Hyvänä puolena nykyosa oli ollut ainakin melko halpa, 21€. Jos sillä heittää joskus vesilintua, jäävät menetykset maltillisiksi.
Olen käsitellyt nyt valmiiksi kuvat Japanin kahdelta ensimmäiseltä päivältä. R7 vaikuttaa kameralta, jonka kuvat vaativat paljon vähemmän muokkaamista kuin R5:n.
Kokeilin myös jossain vaiheessa laittaa vanhan kypärän päähäni. Se tuntui siltä, kuin päässäni olisi keskiaikaisen ritarin peltipäähine ilman pehmustetta.