Suuri osa päivästä kului kuvia käsitellessä. Iltapäivällä poistuin kuitenkin asunnostani etsimään ravintoa.
Aulassa oli iso pahvilaatikko, jonka päällä oli minun nimeni. Päätin avata sen myöhemmin.
Käveliin läheiseen Google Mapsista löytämääni ravintolaan. Katsoin ensin vähän ruokalistaa ja menin sisään. Paikalla ollut mieshenkilö antoi minulle paperivihkosen ja kehotti kirjoittamaan siihen ruokalajin numeron.
Tutkin ruokalistaa pitkään. Se vaikutti koostuvan kahdesta osiosta: toinen oli hienojen ja kalliiden fuusioruokalajien osio, jossa oli kuvat ja numerot. Tämän lisäksi ruokalistan ensimmäisellä sivulla oli kuitenkin pitkä lista halpoja thaimaalaisia ja joitain japanilaisiakin ruokalajeja ilman numeroita tai kuvia. Ovelia paskiaisia. Kukaan thaita osaamaton ei osaa tilata halpaa ruokaa eikä välttämättä edes tajua, että sellaista on ylipäätään tarjolla.
Kirjoitin paperille suurieleisesti ข้าวแกงกะหรี่ไก่ทอด x1 ja annoin sen tarjoilijalle. Hän innostui silminnähtävästi ja sanoi minun kirjoittavan thaita hienosti. Hän kysyi, missä asun. Sanoin rakennuksen nimen ja valitin kanojen mekastuksesta. Hän sanoi niiden asuvan temppelissä. Sitten seurasi jotain epäselvempää, mutta päättelin hänen sanovan, että kanat ovat tottuneet käymään talon tontilla syömässä jo ennen kuin siinä edes oli mitään taloa.
Syötyäni kävin ostamassa temppelin edessä tuttuun tapaan päivystävältä muslimilta rotin. Jouduin tosin odottamaan hetken, koska hänellä oli niin paljon asiakkaita. On hämmästyttävää, kuinka hän saakin rotista niin makean. Hintaa oli jälleen 25 bahtia.
Kävelin kotiin, hain paketin aulasta ja potkin sen mopon luo. Siellä avasin sen taskuveitsellä ja tarkastelin sisältöä.
Pahvilaatikossa oli Lazadasta tilaamani mopon uusi takaboksi, kooltaan mainoksen mukaan 55 litraa. Se oli musta ja ilmeisesti valmistettu kovasta muovista. Laatikon kyljissä oli mustat alumiiniset ritilät, joihin pystyisi tarpeen vaatiessa kiinnittämään kaikenlaista. Vaikuttaa kätevältä, joskin ilmanvastus herättää hieman huolta.
Avasin laatikon. Siellä oli puolivillaiset asennusohjeet, avaimet, pultteja ja jakoavain
Asensin laatikon alapuolelle kiinnittyvän sovitinpalan mopon häntäluuhun. Siinä hommaillessani paikalleni tuli thaimaalaismies, joka oli sitä mieltä, että minulla on hieno mopo. Hän kysyi, mistä tulen. Sanoin, että Mordorista, oletko käynyt? Hän sanoi käyneensä, koska oli käynyt siellä nyrkkeilemässä. Kas, kansallisurheilun harrastaja.
Kiinnitin laatikon sovitinpalaan. Se vaikutti sopivan paikoilleen hyvin. Varsin tyylikäskin tämä laatikko oli. Ainoa mutta on se, paljonko painoa sinne saa laittaa. Hondan virallisen ohjekirjan mukaan enimmäispaino tarakalla on 5 kiloa, mikä on niin naurettavan vähän, että se kuulostaa pilkkuvirheeltä. Pelkkä boksi taitaa painaa jo tyhjänä sen verran. Samaa virttä veisataan istuimen alla olevan tavaratilan suhteen: mukamas enintään kymmenen kiloa. Jos nämä pitäisivät paikkansa, olisi koko mopo käyttökelvoton.
Rynkytin laatikkoa oikein olan takaa varmistaakseni, että se oli kunnolla kiinni. Sitten lähdin koeajolle meren rantaan. Aurinko oli juuri laskemassa. Meri oli jo varjossa, mutta Khao Lom Muak oli edelleen auringon valaisema. Dokumentoin näkymän.
Ajelin vähän ympäriinsä. En havainnut mitään eroa laatikotta ajamiseen, mikä oli uskoakseni hyvä.
Menin sitten markkinoille. Markkinat vain tuntuivat paisuneen entisestään. Nyt siellä oli possujuna, merirosvolaiva, esiintymislava, tivoli, autorata natiaisille ja sata muutakin eri huvitusta. Lisäksi alueelle oli asennettu valtava määrä valokoristeita. Dokumentoin koristeet. Selvisin ostamatta mitään.
Illalla yritin tilata ruokaa Line Manilla, mutta en onnistunut: sovellusksen mukaan yhtään Line Mania ei ollut töissä ruokaa toimittamassa. Onneksi 7-Eleven oli ihan vieressä.