Aamulla heräsin melkoiseen jumputukseen. Oli uskoakseni koko viikon jatkuneiden suurmarkkinoiden viimeinen päivä, ja sitä juhlistettiin soittamalla humppaa. Vaikka lava oli kilometrien päässä, äänenpaine oli niin kova, että parvekelasien tärinän tunsi sormella koskettamalla. Thaimaalaiset tuntuvat kuitenkin olevan täysin immuuneja kaikenlaiselle metelille. Lössi voi myös esimerkiksi syödä kaikessa rauhassa ulkoilmaravintolassa, joka on vain parin metrin päässä kuusikaistaisesta valtatiestä jolla porukka ajaa tuhatta ja sataa.
Nyt kun olin hereillä niin mietin, että mitä tehdä yli jääneille jakkihedelmänpaloille. Ne voisi heittää pois, mutta se tuntui haaskaukselta. Kenet tunnen, jolle voisin antaa rasiallisen jakkihedelmiä?
Ajoin mopolla sotilastukikohtaan. Jätin ajokorttini vartijalle, sain vastineeksi naurettavan ison lipukkeen jossa luki “ulkopuolinen” ja ajoin sitten apinavuoren juurelle. Yritin keksiä, minne laittaa lipuke. Lopulta työnsin sen mopon tuulilasin alle, ja siinä se pysyikin hienosti.
Luulin ensin, että apinoita ei olisi tänään tavattavissa. Paikalla oli kuitenkin muutama ihminen ruuan kanssa, ja apinalauma valui hiljakseen paikalle. He yrittivät syöttää apinoille pieniä tomaatteja, mutta ne eivät mainittavasti kiinnostaneet. Tai sanotaanko näin, että jakkihedelmä teki kauppaansa huomattavasti tomaatteja paremmin. Myös jonkun paikalle tuomat banaanit kelpasivat.
Syötettyäni apinat päätin dokumentoida ne. Apinat tekivät komeita loikkauksia puusta toiseen. Päätin kokeilla, saisinko kuvan apinasta ilmassa. Tämä vaati muutaman yrityksen, mutta onnistuin.
Paikalla oli ystävällinen australialaispariskunta. Mies oli alkujaan Uudesta-Seelannista, nainen Englannista. Nämä seniorikansalaiset olivat asuneet Hua Hinissä ja Chiang Maissa ja vierailivat mielellään kansallispuistoissa. Japanissakin he olivat käyneet, suosittelivat Sri Lankaa ja sanoivat pitävänsä Thaimaasta siksikin, että se on sijainniltaan ulkomaanmatkailun kannalta edullisempi kuin Australia. He tahtoivat matkustaa jossain vaiheessa etelään ja suosittelin heille Ranongin rantatietä.
Jatkoin Ao Manaon rannalle. Vastaan tuli eläintarha. Siellä sai silittää elukoita, joka on aina eläinten hyvinvoinnin kannalta epäilyttävää. Näin kuitenkin kadulta katsellessani vain vuohia, joitakin kanalintuja ja muita tavanomaisia maatilan eläimiä sekä muutaman peuran. Ei sentään mitään säyseiksi huumattuja tiikereitä tai vastaavia.
Päätin käydä uimassa ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Jätin melkein kaiken mukana olevan irtaimiston mopon istuimen alle, otin mukaan tyhjän vesipullon ja kävelin sitten rannalle. Menin veteen, joka tuntui yllättävän kylmältä. Aallokkoa oli jonkin verran ja vesi sameaa. Paikalla oli lukuisia muitakin uimareita.
En viihtynyt vedessä kovin kauaa. Rannalla täytin tyhjän pulloni merivedellä, istuin kannon päälle ja pesin jalkani puhtaaksi ennen kuin laitoin sukat ja kengät jalkaani.
Päätin ajaa Mr. DIY:hin ja ostaa ne verhot, joita olin eilen katsonut.
Ostin melko mitäänsanomattoman valkoisen suihkuverhon ja sille verhotangon. Keittiön isoa ikkunaa varten puolestaan hankin valkoisen läpikuultavan verhon, joka ei pimentäisi huonetta, mutta tekisi siitä ainakin toivottavasti hämärämmän ja estäisi suoran näkyvyyden ikkunasta ulos. Hankin verhotangon myös näille verhoille. Sain pulittaa tästä 500 bahtia.
Pidemmän verhotangon kuskaus asunnolle vaati melko luovia ratkaisuja ja kiinnitysliinan käyttöä, mutta onnistui kuitenkin.
Kokeilin verhojen asentamista. Kylpyhuoneen verhojen asentaminen onnistui hyvin, joskin jää nähtäväksi kuinka hyvin se suojaa vessanpöntön edustaa kosteudelta. Keittiön verhojen asentamisessa puolestaan oli pieni ongelma. Verho oli liian pitkä, ja lisäksi paketissa oli vain yksi verho toisin kuin tuotekuva antoi ymmärtää. Yksikin verho peitti ikkunan, mutta näytti vähän hölmöltä.
Mitä verhojen lyhentämiseen tulee, niin se on muistaakseni varsin tavanomainen toimenpide jopa Mordorissa. Tapoja on useita. Voisin käyttää nuppineuloja alareunan käärimiseen, mutta se johtaisi mielestäni varsin keskeneräiseen lopputulokseen. Voisin maksaa jollekin siitä, että hän leikkaa verhot oikean mittaisiksi ja siistii lopputuloksen ompelukoneella. Muuten hyvä ajatus, mutta en löytänyt Google Mapsista sopivaa paikkaa. Voisin tehdä sen itse ja ommella reunan käsin. Nyt on kuitenkin sanottava, että vaikka Mies Lännestä on valmis tekemään monenlaista, niin verhojen ompelemiseen vedän rajan. En matkustanut kahdeksaa tuhatta kilometriä ommellakseni verhoja. Voisin ehkä käyttää magneetteja käärityn reunan kiinnittämiseksi. Nitoja saattaisi hoitaa homman. Ohut metallilanka voisi myös toimia.
Editoin kuvia aikani ja päätin sitten ajaa takaisin Mr. DIY:hin. Ostin toisen ohuen verhon (199 bahtia) ja teräslankaa (24 bahtia). Kotona kiinnitin uuden verhon verhotankoon. Kääräisin verhojen alaosasta pois 40 senttiä ja kiinnitin sen sitten teräslangalla. Onnistuminen vaati muutaman yrityksen, ja vaikka tyydyttävä lopputulos saavutettiin verhojen toiminnallisuuden suhteen, näytti lopputulos hieman dorkalta. Kai sitä täytyy etsiä joku räätäli tai vastaava. Jos jaksaa.
Illalla kesken kuvaneditoinnin Wat soitti minulle. Hän sanoi, että jokin taho yrittää sallia Thaimaassa sinivarpaisen punarinnan (linnun oikea nimi unohtui, joten keksin sellaisen) metsästyksen. Wat oli vakuuttunut siitä, että se johtaa sinivarpaisen punarinnan sukupuuttoon alle vuosikymmenessä. Hän pyysi minulta tietoa siitä, miten metsästystä säädellään lännessä, koska Thaimaassa se on joko täysin sallittu tai täysin kielletty eikä mitään muuta säätelyä ole. En tiedä tarkalleen, mitä hän sillä tiedolla aikoo tehdä tai miten se tämän linnun suojeluun liittyy, mutta lupasin selvittää asiaa. Minut kutsuttiin myös luennolle Kasetsartille 11. joulukuuta.
Kirjoitin Watille muistion, jossa selitin miten lintuja ja muita eläimiä Mordorissa lasketaan, metsästyskiintiöiden konseptin ja Sauronin vallan rajoittaa metsästystä useilla eri tavoilla jos riistaelukat uhkaavat loppua kesken.