Herättyäni joskus kymmenen jälkeen aloin laittaa tavaroita kasaan. Marras- ja joulukuun pitäisi olla parasta aikaa käydä matkoilla, koska sää on niin hyvä. Ei liian saasteinen, kuuma tai sateinen, vaan viileä (suhteellisesti katsottuna ainakin) ja aurinkoinen. Joulukuu on ehtinyt jo siihen pisteeseen, että aikaa ei ole enää hukattavaksi jos jonnekin haluaa mennä.
Olin suunnitellut matkaa Ubon Ratchathaniin jo ainakin vuoden ja ollut kovasti lähdössä sinne vielä edellispäivänä, mutta sitten siellä alkoivat taas lentää raketit rajan molemmille puolille. No ei mennä sitten, perkele. On täällä muitakin käymättömiä korpimaita.
Sotilastukikohdassa tapaamani australialainen, Allan, lähetti minulle viestin. Hän ilmeisesti lukee näitä muistelmiani, sillä hän ehdotti, että hänen vaimonsa voisi hoitaa verhojeni lyhennyksen. Se oli mainio tarjous, ja varmaankin käyn tapaamassa heitä Hua Hinissä kunhan tältä reissulta pääsen.
Minun oli vähän vaikea päästä pakkaamisessa vauhtiin, mutta sain lopulta kerran repunkin vaihdettuani mopon lastattua. Vähän turhan paljon rojua silti oli, ja mopon tavaratila yllättävän pieni laatikonkin kanssa.
Tutkin siinä mopon häntäluun kiinnityksiä, ja havaitsin harmikseni yhdin pultin melkein irronneen ja kahden muun löystyneen. Kahden etummaisen pultin tapauksessa istuin onneksi estää pulttien ulostyöntymisen. Pitää varmaan yrittää sitten kuitenkin tilata korvaava boksipidike. Nykyinen ei vaikuta luotettavalta. Kiristin pultit ja päätin pitää niitä silmällä tulevaisuudessa.
Tilauksista puheenollen pakettini saapui. Siellä oli tilaamani action-kamera, mutta Lazada oli alkanut mainostaa minulle samaa tavaraa reilusti halvemmalla. Huomenna alkaisi Super Lazada Brand Mega Offer -niminen alennusmyynti, josta Lazadan mukaan tämän saman vekottimen saisi peräti 3000 bahtia edullisemmin. Niin isoa rahasummaa en voinut mitenkään jättää pöydälle. Koska edellinen palautus oli toiminut ongelmitta ja olin saanut rahani takaisin ilman mussutusta, niin päätin laittaa tämänkin palautukseen. Sitä varten pakettia ei saanut avata, mutta sehän ei ollut mikään ongelma.
Aloitin siis palautusprosessin, mutta tällä kertaa se olikin erilainen kuin ennen. Nyt minun piti entiseen tapaan lähettää Lazadaan kuvat ja videot, mutta tämän jälkeen myyjän piti myös hyväksyä palautus. Jouduin siis odottamaan sitä.
Kello oli nyt kuitenkin 13:30 ja jos halusin päästä tänään johonkin, oli lähdettävä melko lailla heti. Kuka tietää, milloin palautus hyväksyttäisiin? Voisin palauttaa lootan sitten, kun tulen reissultani. Vein sen asuntooni säilöön.
Lähdin sitten vihdoin ja viimein liikkeelle. Tankkautin mopon kotikadun päässä olevalla huoltoasemalla ja lähdin pohjoiseen valtatietä pitkin.
Valoissa ohitin toisen mopon, joka vaikutti samankaltaiselta kuin omani, mutta oli hopeinen. Kuskilla oli kypärästereot, jotka ovat näillä main harvinaisia. Mopoakin oli vähän viritelty. Kuljettaja morjensti minulle kadotessaan horisonttiin.
Siinä sitten Kui Buria, Pran Buria, Hua Hiniä ja Petchaburia lähestyessäni totesin, että vaarallisin asia näillä teillä on kaiken maailman kornuttajien äkilliset kaistanvaihdot. Kuten olen kuvaillut, tämä päätie on kaksikaistainen. Vasemmalla ajetaan aivan liian hiljaa, oikealla puolella liiankin kovaa. Vaaratilanteita aiheutuu, kun hitaasti ajava auto, yleensä rekka, betoniauto tai ananaslastissa oleva lava-auto lähtee ohittamaan toista, vielä hitaampaa autoa. Ajoin oikealla kaistalla noin 100 km/h kun eteeni kiilasi ilman vilkkua juuri tällainen rekka ajellen viittäkymppiä, koska sen oli väistettävä pientareella kornuuttavaa vielä hitaampaa lava-autoa. Suhteellinen nopeusero oli niin suuri, että tilanne oli vähän kuin olisi heitetty sarjakuvatyyliin tiiliseinä mopon eteen. Onneksi mopossa on näitä tilanteita varten hyvät jarrut. Toivoa kuitenkin sopii, että siinä takana tulevassa Toyota Hiluxissa on myös hyvät jarrut ja selväpäinen kuski tai muuten tulee ruumiita. Tai oikeammin ruumis. No, pääteillä on inhottava ajaa joka tapauksessa.
En ymmärrä, miten olen tähän asti selvinnyt ilman kypärästereoita. Mahtava keksintö, joskin tuulen humina haittaa kuuntelukokemusta melkoisesti. Jotkut sanovat, että valtatiellä ajamista varten pitäisi olla korvatulpat. Oikeanlaiset tulpat suodattavat pois huminataajuudet ja stereoita voi pitää kovemmalla ilman, että kuulo menee. On tämä homma kyllä melkoista välineurheilua. Tuulilasikin pitäisi kai vaihtaa korkeampaan, jotta äänentaso hieman laskisi. Ja jousituksellekin pitäisi ehkä tehdä jotain. Elämä on pitkä puutelista…
Saavuin Petchaburiin noin 15:45. Hyvä puoli isoissa mopoissa on se, että ne kulkevat kovempaa kuin pienet. Tämä on aika itsestäänselvää, mutta se konkretisoituu siinä, kun Google Mapsissa saapumisaikasi muuttuu jatkuvasti aikaisemmaksi eikä myöhemmäksi, kuten jollain Clickillä ajaessa. Tässä matkassa olisi mennyt Clickillä tai PCX:llä arviolta 20 minuuttia kauemmin, koska sellaisella pienellä sirrakalla joka huojahtaa jokaisesta asfaltinhalkeamasta ja tuulenpuuskasta ei yksinkertaisesti uskalla ajaa hirveän lujaa.
Petchaburissa ajoin vuoren päällä sijaitsevalle temppelille. Avasin Lazadan. Palautuspyyntöni oli hyväksytty. Ainoa ongelma oli, että minulla oli yhdeksän päivää aikaa tehdä palautus. Olin suunnitellut olevani tällä matkalla kauemmin.
Pohdin, miten menetellä. Voisin ajaa takaisin Prachuapiin, mutta koska minun oli oltava huomenna seuraamassa Watin esitelmää tarkoitti se aikamoista ajorupeamaa huomiselle. Yhteensä 400 kilometriä ylimääräistä ajoa.
Voisin myös muuttaa suunnitelmaa niin, että jatkaisin matkaa normaalisti, mutta tulisin takaisin ennen takarajaa. En oikein pitänyt siitäkään suunnitelmasta.
Mietin, mitä thaimaalainen tekisi. Aina, kun thaimaalainen kohtaa vaikeuksia, hän soittaa jollekulle pyytääkseen apua. Avun pyytäminen oli hyvä suunnitelma. Sitä kannatti ainakin kokeilla.
Lähetin viestin rakennuksen omistajalle ja sanoin, että huntti (฿) tulee heti, jos järjestätte sen lootan Flash Expressin lähetyspisteelle. Tiedän nimittäin, että siivoojalla on pääsy kaikkiin asuntoihin.
Jäin odottamaan vastausta ja tutkin temppelialuetta. Täällä vuoren huipulla oli suuri Buddha-patsas. Näkymä oli hyvä useaan eri suuntaan, tai olisi ollut paremman sään aikaan. Nyt ilmassa leijui savuverho. Ilmansaasteita taas. Alue oli jokseenkin autio lukuunottamatta apinoita ja kulkukoiria.
Myös viereisellä kukkulalla oli jokin kiintoisa rakennus, ehkä temppeli. Sitä oltiin kuitenkin juuri sulkemassa. Varsin ikävää, että lähtö venyi niin pitkälle iltapäivään. Olisi pitänyt pakata jo edellisenä iltana, mutta oli työhommia.
Päätin pitäytyä alkuperäisessä matkasuunnitelmassa pakettiepisodista huolimatta ja jatkoin matkaani Ratchaburin provinssiin. Siellä oli se kolmen uskonnon vuori, jossa olin käynyt Watin kanssa. Köröttelin vuoren juurella olevan temppelin pihaan apinat ja koiranpennut väistellen.
Olin ajatellut seurata auringonlaskua vuoren laelta, mutta en jaksanutkaan lähteä kiipeämään. Sää oli täällä sen verran saasteinen, että kuvat eivät olisi sen parempia kuin viime kerralla ja aurinko olisi jo saattanut laskea, kun pääsisin huipulle. Sain kuitenkin vastauksen rakennuksen omistajalta, he voisivat kuskata laatikon Flash Expressille puolestani. No niin, sehän meni hienosti. Mordorissa ei onnistu ikinä mikään. Thaimaassa onnistuu aina kaikki. Maalaisjärkistä porukkaa.
Päätin varata hotellin Ratchaburista ja otin sitä varten läppärini esille. Päätin mennä 4.8 Google-tähden hotelliin, jossa huone maksoi 450 bahtia/yö.
Ratchaburin kaupunkia kohti ajellessani löysin erikoisimman näkemäni liikenneympyrän. Se oli rakennettu joen tai kanavan poikki siten, että liikenneympyrää varten tarvittiin kaksi siltaa. Sangen eriskummallista.
Auringon juuri laskettua päädyin erään kaupungissa olevan pienen vuoren juurelle. Sieltä piti kai olla jonkinlainen maisema jonnekin. Huipulle ei saanut ajaa, vaan piti kävellä. Paikalla oli paljon ihmisiä.
Avasin parkkipaikalla mopon istuimen. Totesin, että reppu puuttui. No voi helevetin helevetti. Olin unohtanut sen temppelille. Eihän siellä ollutkaan kuin esimerkiksi passini ja tietokoneeni. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin reppua hakemaan.
Onneksi Hondassa on hyvät ajovalot. Pääsin paikalle parissakymmenessä minuutissa, ja reppu oli edelleen temppelin pihassa. Tungin sen takaisin istuimen alle, ajoin takaisin Ratchaburiin ja menin 7-Elevenin kautta hotelliini.
Hotelli oli aivan tien vieressä ja pihassa oli useita isoja BMW:n ja Ducatin matkapyöriä takalaatikoineen. Henkilökunta oli ystävällistä ja osasi englantia, seinät oli rakennettu ohuesta muovilevystä joka päästi jopa muiden vieraiden kuorsauksen läpi. Alakerrassa sai syödä niin paljon naposteltavia. Huone siisti. Jääkaappia ei ollut. Vessan lattian peitti senttinen vesikerros, kun kävi suihkussa.
Mopon bensankulutus vaikuttaa lisääntyneen merkittävästi. Jos pitäisi arvata tälle syy, niin perälaatikon aerodynamiikka ei ehkä ole ihan parhaasta päästä. Lisäksi matkanopeuteni oli tänään melkoinen kova.