Ennen matkaan lähtemistä päätin kävellä majoituspaikkani pihalla vähän. Siellä oli nimittäin runsaasti puita ja lammikko. Siellähän saattaisi olla vaikka joku lintu. Minusta todella on tullut lintuharrastaja, vai kuinka?
Kuvasin suuressa puussa olevat pikkulinnut ja menin sitten lammikolle. Lammikossa oli pystyssä tikku ja tikun nokassa nökötti kuningaskalastaja. Kappas kehveliä. Dokumentoin kuningaskalastajan. On aina hauskaa nähdä kuningaskalastaja, vaikka ne eivät ole erityisen harvinaisia.
Voin nyt sanoa käyneeni neljässäkymmenessäseitsemässä provinssissa, mutta näistä neljästäkymmenestäseitsemästä jotkut ovat silti pitkälti käymättömiä korpimaita. Tätä asiaintilaa on korjattu tällä reissulla esimerkiksi Udon Thanin kohdalla, josta paras kuva ennen tätä matkaa oli päärautatieasemasta. Nyt minulla oli mainio tilaisuus tutustua paremmin myös Chachoengsaoon.
Ensimmäinen pysähdys oli Kabin Burissa. Siellä oli puistontapainen ja puistossa suuri vesilammikko. Menin tutkimaan vesilammikkoa. Siellä käveli muutama sulttaanikana. Jatkoin nopeasti Chachoengsaoon.
Lepakkotemppeli oli lähes matkan varrella. Pysähdyin dokumentoimaan lepakoita joksikin aikaa. Kun olin täällä edellisen kerran, ei minulla ollut kunnollisia dokumentointivälineitä.
Lentävätkoirat kirkuivat temppelin puissa toisilleen minkä ehtivät ja leyhyttelivät siivillään ilmaa, kenties itseään viilentääkseen.
Vaikka suurin osa lepakoista killui oksilta kuin omalaatuiset joulukoristeet, aina silloin tällöin taivaalla näkyi muutama lentävä lepakko. Päätin, että haluan sellaisen kuvan, jossa valo tulee lentävän lepakon takaa niin, että siipien läpikuultavuus tulee esiin. Menin parkkipaikalle seisomaan ja sainkin useita sellaisia kuvia riittävän pitkään kytättyäni. On tosin liian aikaista sanoa, kuinka hyvin ne onnistuivat.
Lähimaastossa oli temppeli, jossa oli suuri Ganesha-patsas (se tyyppi, joka näyttää norsulta). Päätin mennä katsomaan sitä, nyt kun olin tänne asti tullut.
Ajellessani tälle temppelille havaitsin kuitenkin tien vieressä toisen temppelin, joka vaikutti olevan kauttaaltaan kullanvärinen. Päätin kääntää mopon läheisen Mini Big C:n parkkipaikalla. Menin kuitenkin myös kauppaan sisään ja sieltä tarttui mukaan jäätelötuutti.
Palasin siis muutaman sata metriä takaisinpäin kultaisen temppelin parkkipaikalle. Dokumentoin temppelin, kun aurinko tuli pois pilven takaa.
Jatkoin Ganesha-patsaalle kiemurrellen sivuteitä pitkin. Alueelle oli rakennettu paljon turisti-infraa kuten parkkipaikka ja runsaasti ilmastoituja ravintoloita. Tuli jokin teemapuisto mieleen.
Kävelin parkkipaikalta lähemmäs patsasta. Siellä oli portti ja semmoinen pyöröovi, sekä kyltti, jonka mukaan ulkomaalaisilta pääsymaksu oli 100 bahtia. Tein U-käännöksen. En yksinkertaisesti jaksanut tätä rahankuppausta enää. Kun ensimmäistä kertaa matkustin Thaimaahan, niin tämä kaksoishinnoittelu oli mielestäni yhdentekevää. Se olisi minusta varmaankin edelleen yhdentekevää, jos kyse olisi vain viikon lomamatkasta. Nyt kun olen kuitenkin ollut täällä yhteensä sellaiset kaksi vuotta yrittäen parhaani mukaan integroitua kulttuuriin, niin alan kokea melko rasittavaksi tavan, jolla joka kansallis- ja teemapuisto riistää minulta viisin- kymmenkertaista hintaa pelkän ihonvärin perusteella (kuten on huomattu, niin jos käy ulkomuodon perusteella thaimaalaisesta niin alennuksen saa jokseenkin automaattisesti). Tässä tapauksessa en kyllä tiennyt, paljonko lipusta paikallisilta veloitettiin.
Patsas oli onneksi niin iso, että se näkyi hyvin puiston ulkopuoleltakin. Dokumentoin sen parkkipaikalta. Ajoin sitten vähän matkaa takaisinpäin sillalle, josta Ganeshan oli myös nähnyt ja dokumentoin patsaan sieltäkin.
Jatkoin Chachoangsaon provinssin pääkaupunkiin. Siellä oli kaksi puistoa, jotka aioin dokumentoida. Liikenne oli kuitenkin hirvittävää. Kaikki parkkipaikat olivat täynnä, eikä edes mopo mahtunut minnekään.
Saavutin lopulta ensimmäisen puiston. Se oli joen varressa ja siellä oli markkinat sekä iso joulukuusi, jonka dokumentoin. Joulukuusta ympäröivät porojouluvalot ja sen alla oli vitivalkoista hiekkaa.
Ajoin sitten toiseen puistoon. Sisäänkäynnin löytämisessä oli vähän vaikeuksia. Kävelin ympäriinsä ja dokumentoin puiston.
Sitten ajoin eräälle keskustan koululle. Ruuhka oli edelleen aivan perseestä. Pysäköin koulun eteen parkkipaikalle. Menin etsimään Filippiiniä.
Yritin minulle neuvottuun rakennukseen sisään. Jostain ilmestyi runsaslukuinen ryhmä naisia mustissa, jotka kyselivät asiaani englanniksi. Yritin vastata thaiksi, mutta en tullut oikein ymmärretyksi. Sitten selkäni takana rakennusen seinässä avautui ikkuna, ja sieltä kehotettiin minua odottamaan vähän matkan päässä.
Filippiini ilmestyi rakennuksesta ja antoi minulle karkkia. Esittelin mopoa ja uutta kameraani ja kerroin seikkailuistani. Havaitsimme, että kypärääni oli tullut pieni lommo yläosan vasemman ilmanottoaukon tienoille. Mistähän se on peräisin? Itse en ole ainakaan sitä tiputtanut. Ehkä joku muu törmäsi mopoon parkkipaikalla sen verran että kypärä putosi, totesi että onneksi kukaan ei nähnyt ja nosti pääsuojaimen sitten takaisin istuimelle.
Jatkoin matkaa. Päätin ajaa meren rannassa olevaan linnunkatselupaikkaan, josta olin kuullut Watilta. On pitänyt käydä vuosia, mutta ei ollut kulkupelä eikä BTS ylety sinne asti. Ajoin siis Chachoengsaosta Samut Prakaniin. Matkalle mahtui monenmoista pikatietä ja monitasoliittymää ja liikennettä oli runsaasti, mutta mitään vaarallista ei sattunut.
Saavuin Samut Prakaniin ja ajoin pikkukujaa pitkin meren rantaan. Siellä oli pitkä laituri ja monenlaisia vesilintuja. Näin Chon Burin rannikolle asti. Laskuveden aikana (joka ei ollut nyt) alueella oli kaiketi vieläkin enemmän siivekkäitä.
Ajaessani takaisin päätielle kulkukoira meinasi taas vaihteeksi syöksyä mopon alle. Onneksi vauhtia oli niin vähän, että sain helposti väistettyä koiran. Vaikuttaa siltä, että aikuiset koirat osaavat väistää mopot käytännössä sataprosenttisesti, paitsi jos niiden huomio on jossakin muualla kuten toisen kulkuneuvon väistämisessä tai lajitovereissaan. Tässäkin tilanteessa kyseinen koira reuhusi lukuisten muiden koirien kanssa.
Ajoin eteenpäin toiseen suunnilleen vastaavaan paikkaan. Vastaan tuli tietyö, jonka väistääkseni käännyin rannikon suuntaan Google Mapsin suosittelemalle oikotielle.
Vastaan tuli samantyyppinen kalastuslaituri kuin edellisessä paikassa. Sitten ajoin suoranaista rantabulevardia pitkin eteenpäin. Paikalla oli jonkin verran thaimaalaisia katsomassa auringonlaskua. Meressä kasvoi muutamia mangroveja.
Kohtasin kaksi suljettua porttia joista toisesta pääsisi kohteeseeni, toisesta päätielle. Tästä ei sitten mennäkään, toisin kuin Google Maps oli väittänyt. Hetken aikaa ainoa vaihtoehto vaikutti olevan U-käännös. Paikalle tuli kuitenkin muutama thaimaalainen mopoilla. He havainnollistivat, että porteissa oli mopon mentävä aukko. Ajoin perässä.
Vastaan tuli pian uusi suljettu portti ilman mopon mentävää reikää. Palasin takaisinpäin ja ajoin nyt läpi siitä portista, joka vei päätielle.
Pienen pyrähdyksen jälkeen olin vihdoin Bang Pun virkistyskeskuksessa, tai sellaisena alue kartoissa tunnettiin. En tiedä mitä kaikkea alueella oli, mutta pitkä laituri ainakin, samoin kuin mangrovemetsä.
Kävelin mangrovemetsään korotettua kävelytietä pitkin. Osa metsänpohjasta oli kuivilla, ja näin siellä liejuryömijän, jonka dokumentoin. Kävelin eteenpäin, kunnes tulin pitkälle laiturille.
Laiturilla oli paljon ihmisiä, mutta vain yksi oli Lännestä. Siellä riehui suuri parvi lokkeja, joita ihmiset syöttivät. En tiedä, mikä näiden siivekkäiden rottien syöttämisessä ihmisiä viehättää, mutta se vaikutti olevan yleistä kansanhuvia.
Aurinko oli juuri laskemassa. Dokumentoin punaisen kaasupallon katoamisen horisontin taakse. Viimeisen parin päivän aikana olin ajanut perä-Iisaanista lähes Laosin rajalta merelle asti. Now, bring me that horizon.
Joku heppu tuli esittäytymään ja sanoi olevansa thaimaalais-japanilainen valokuvaaja. Hän sanoi ottaneensa muutamia valokuvia Miehestä Lännestä katselemassa merelle ja vaihdoimme Line-yhteystietoja. Kamera saattaa olla hyödyllisin ostokseni koskaan. Pelkästään sen olemassaolo tuntuu auttavan uusien sosiaalisten kontaktien solmimisessa.
Sitten alkoi matkan vaikein vaihe. Minulla oli hotelli pääkaupungissa. Matkaa sinne oli 50 kilometriä. Aikaa tähän kuluisi Google Mapsin mukaan tunti ja 40 minuuttia, eli keskinopeus olisi 30 kilometriä tunnissa.
Kävelin takaisin mopolle ja köröttelin autojen välissä ja perässä pääkaupunkiin. Matka sujui oikeastaan varsin hyvin, vaikkakin ruuhka oli hirveä. Kerran Google Maps käski kääntyä oikealle seuraten oikeanpuoleisia kaistoja, vaikka oikeasti oikealle kääntyminen tehtiin seuraten vasemmanpuoleisia kaistoja. Väärän kaistan valinta lisäsi matka-aika-arviota kertarysäyksellä 22 minuuttia. Onneksi pian löytyi vaihtoehtoinen tie, joka lyhensi tätä aikaa kymmenen minuuttia.
Autojen välissä ajaminen on sikäli haastavaa, että moponi on siihen vähän liian iso. Lisäksi tulee olla kartalla kaikista muista mopoista, jotka ajelevat autojen välissä. Väliin ei siis voi noin vain rynnätä, vaan täytyy ensin katsoa onko joku tulossa jo samalla ajolinjalla kuuttakymppiä samalla kaistalle tai oikeammin kaistanvälille. Tämä siis samalla, kun seuraat autojen liikkeitä ja liikennevaloja.
Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että pääkaupungissa ajaminen on melkein yhtä perseestä kuin miltä se näyttää.
Perseestä olevan ajomatkan jälkeen saavuin luottohotellilleni Kasetsartin kulmille. Hotellin edessä ei ollut parkkipaikkaa. Menin sisään ja kirjauduin sisään. Mopo tuli puheeksi. Minut määrättiin ajamaan se Phahon Yothinille ja kääntymään sitten kaksi kertaa vasemmalle. Siten pääsin parkkihalliin, jonka kanssa hotellilla oli sopimus. Se oli periaatteessa hotellin vieressä, mutta ajoreitti sinne oli varsin erikoinen.
Tilasin iltapalaksi japanilaisen juustopizzan ja ostin 7-Elevenistä vesi- ja jääteepullot.
Huoneessa etsin termospulloani, jota ei löytynyt mistään. Ei myöskään mopon lähettyviltä, kun kävin katsomassa sitä. Pullo oli ollut minulla vielä Bang Pun vierailukeskuksessa. Olin pitänyt sitä kameravaljaissani kiinni olevassa 30-senttisessä pullopidikesukassa. On kuitenkin huomionarvoista, että pullo oli jollain tapaa pudonnut sukasta tällä matkalla kaksi kertaa aikaisemminkin. Olin yrittänyt vähentää tätä riskiä survomalla pullon yläosassa olevan muovisen ripustussilmukan myös sukkaan, ja se olikin toiminut, tähän asti. Epäilin, että pullo oli lentänyt huit hittoon kun olin tehnyt mopollani nopeita kiihdytyksiä ja jarrutuksia pääkaupungin liikenteessä. Harmitti. Pullo ei ollut suoranaisesti ilmainen, mutta onneksi minulla on matkatavaravakuutus ilman omavastuuta. Tämän pitäisi rajata rahalliset tappiot korkeintaan pariinkymppiin. Jos pullo ei ilmaannu jostain huomisaamuun mennessä, niin menen CentralWorldiin ja ostan uuden tilalle.