Aamulla sain yhteyden Lazadan asiakastukeen, kunhan olin vänkännyt asiasta riittävän kauan transistorin kanssa. Siellä luvattiin selvittää palautusasiaani. Kovin paljoa selvitettävää asiassa ei luulisi olevan, koska myyjä on omien sanojensa mukaan paketin vastaanottanut.
Ajoin sitten eilen tutkimaani autopesulaan. Minut ohjeistettiin istumaan. Paikalla olevat neljä miestä jumputtivat stereoista thaimaalaista rock-musiikkia autoja puunatessaan.
Moponi otettiin käsittelyyn varsin nopeasti. Ensin mopo suihkutettiin suihkepullolla, sitten painepesurilla. Tämän jälkeen oli vuorossa vaahto, puunaus liinalla ja sen jälkeen uusi painepesurikäsittely. Kaikki putket ja pyöränpuolat pestiin yksitellen. Lopuksi tehtiin kuivaus ja vahaus. Hintaa tälle noin 45 minuutin operaatiolle tuli 150 bahtia. Lopputulos oli paljon parempi kuin mihin olisin itse pystynyt.
Paikalla oli myös eiliseen tapaan hyvinsyöneen rotan kokoinen koira, jolle eräs miehistä heitti tennispallon kokoista pehmopalloa. Hän nakkasi sen viereisen kaksikerroksisen talon seinään niin korkealle kuin jaksoi, ja koira kävi noutamassa sen, kun se tömähti maahan.
Lähdin palveluun tyytyväisenä meren rantaan aikomuksenani ottaa Rocinanten muotokuva niin, että meri olisi taustalla.
Rannassa tuuli oli taas navakkaa ja aallot roiskuttivat vettä rantakadulle. En siksi ajanut kovin lähelle vettä. Löysin kuitenkin temppelivuoren vierestä mielestäni sopivan kuvauspaikan, jossa dokumentoin mopon.
Kellon tullessa yksi menin rautatieasemalle tapaamaan Filiippiniä, joka oli ystävällisesti tullut tänne minua katsomaan. Jo oli aikakin, että joku käy kylässä. Kuskasin hänet kaupungin läpi hotellilleen ja ajelutin sitten katselemaan nähtävyyksiä.
Ensin menimme sotilastukikohtaan katsomaan apinoita. Tämä herätti vartijoiden suhteen hieman hämmennystä, koska kaikki thaimaalaiset yrittävät aina puhutella Filippiiniä luullen häntä minua kielitaitoisemmaksi.
Apinoita löytyi, turisteja samoin. Oransseja poikasia oli kaksi, ja lisäksi ainakin yksi kauhtuneempi. Minulla sattui olemaan mukanani appelsiineja, jotka kelpasivat apinoille. Maissi, jakkihedelmä ja mango olivat kuitenkin tehneet paremmin kauppaansa. Suostuttelin myös Filippiinin syöttämään apinoita.
Ajoimme sitten Waghorin rannalle ja sieltä etelään Wanakornin rannalle.
Ajoin Rocinanten ruotsalaissiirtokunnan rantakadulle parkkiin. Tälläkin rannalla puhalsi navakka tuuli ja uiminen oli kielletty. Muutamia ruotsalaisturisteja oli silti uimassa.
Asetin kypärän mopon istuimen päälle kuten olin tehnyt lukuisia kertoja. Oma reppuni oli takaboksissa ja Filippinin reppu istuimen alla, eli siellä ei ollut kypärälle tilaa. Ei kulunut aikaakaan, kun kuulin kovan räsähdyksen ja kypärä pyöri tuulen avittamana kovaa vauhtia kauemmas moposta kuin musta keilapallo. Vahingot jäivät uskoakseni kosmeettisiksi, mutta vitutus oli silti ankaraa. Visiirissäkin oli pieniä naarmuja, ja olin ottanut sen käyttöön vasta eilen.
Näytin Filippiinille kuinka kansallispuistoon pääsee ilmaiseksi. Sitten menimme syömään ja tilasin ruotsalaissiirtokunnan ravintolassa massamanin, kuten minulla on tapana.
Ajoimme illan tullen takaisin kaupunkiin. Risteys, josta aioin kääntyä Prachuapiin oli suljettu. Jouduin menemään seuraavasta risteyksestä. Kävimme vielä Prachuapin iltamarkkinoilla ja punaisella laiturilla.
Illalla avasin vihdoin paketin, jossa oli tilaamani action-kamera. Olin siis tilannut niitä alunperin kaksi samanlaista. Palautin ensimmäisen ja tein uuden tilauksen sen jälkeen, kun kamera tuli tarjoukseen 150€ halvemmalla, ja sitä ensimmäistä olen tässä yrittänyt parhaani mukaan palauttaa.
Joka tapauksessa päätin nyt vihdoin tutkia tätä kameraa, jota en aikonut palauttaa. Kameran malli oli Insta360 X5 ja se tuli Kiinan Kansantasavallasta. Kamera on siitä kätevä, että se raportoi kaiken lähialueella tapahtuvan Kiinan viranomaisille, joka tekee sosiaalipistesaldon määrittämisestä viisumihakemuksen yhteydessä helpompaa.
Kyseessä on siis nimensä mukaisesti niin sanottu 360-kamera. Laite on pieni laatikko, jota pidetään selfiekeppimäisesti tikun nokassa ja se kuvaa kahdella kalansilmälinssillään samanaikaisesti kaikkialle ympärilleen ja piilottaa vielä selfiekepinkin kuvasta tekoälyn avulla. Panoraamavideosta tehdään jälkikäsittelyssä ohjelmallisesti tavallinen video, jonka voi sitten ladata vaikka YouTubeen. Laitetta hehkutetaan netissä niin yksimielisesti ja ylitsevuotavasti, että se on oikeastaan aika epäilyttävää. Kamera tukee noin viittäkymmentäkahdeksaa eri kuvaustilaa, joista yksi on ns. dashcam-tila. Voin kuvata sen avulla kirjaimellisesti kaikkea, mitä mopoillessa tulee vastaan. Laitetta pystyy käyttämään myös sukeltaessa.
Minulla oli kameraa varten tilattu edullinen muistikortti, jonne mahtui neljä tuntia 8k-videota. Kamera piti aktivoida internetissä ennen kuin sitä pystyi käyttämään.
Ajoin Mr. DIY:hin ennen kuin se sulkeutui ja ostin sieltä pari letkunkiristintä. Laitoin kameran mukana tulleen selfiekepin alapään sukkaan ja kiinnitin sen sitten kiristimellä moponi perälaatikkoon. Ajoin takaisin kotiin. Pimeässä kuvatun videon kuvanlaatu ei huimannut päätä, mutta 360-kameran konsepti vaikutti silti toimivalta. Katsotaan, miten se toimii päivänvalossa.
Tein sen virheen, että aliarvioin kiertoajelun pituuden ja käytin lyhythihaista paitaa. Nyt käsivarteni ovat punaiset kuin katkaravut. Onneksi auringolta suojautuminen on onnistunut tällä reissulla yleisesti ottaen hyvin.
Kuvakirjasto on paisunut melkoisesti. Käsittelemättömiä kuvia on nyt 12 598.