Olen saanut jonkin verran japanikuvia editoitua valmiiksi. Olen tosin jo siinä mielessä luovuttanut editoinnin suhteen, että kaikkia tällä reissulla otettuja kuvia ei taatusti saada valmiiksi ennen juhannusta. Olen myös päättänyt, että sillä ei ole väliä.
Burmatar saapui Prachuapiin kello yhden jälkeen ja otin hänet kyytiin minibussiasemalta. Tapasin hänet ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, ja hän neuvoi minua kansallispuistopassin hankinnassa. Olemme olleet senkin jälkeen yhteyksissä aina silloin tällöin. Meillä on nimittäin yhteisiä harrastuksia, kuten kansallispuistoissa ravaaminen.
Ajoin Burmattaren hotellilleen ja kävimme sitten syömässä läheisessä ravintolassa. Ruoka ei tosin minusta ollut erityisen hyvää hyvistä Google-arvioista huolimatta. Burmatarta luultiin thaimaalaiseksi.
Ajoin sitten Burmattaren metsäpuistoon Prachuapin rannan pohjoispäähän ja katselimme siellä ympärillemme. Rannalla oli paljon pieniä rapuja, joita Burmatar tarkasteli. Katselimme myös kiviä.
Metsäpuiston viimeisellä virallisella näköalapaikalla oli puita, joiden oksilta oli ripustettu roikkumaan narunpätkiä. Narunpätkissä puolestaan killui helminauhan tapaan kaikkialla rannalla olevia simpukankuoria. Burmatar ei pitänyt tästä, koska nämä simpukankuorinarut olivat varsin raskaita ja hän epäili niiden vahingoittavan puita.
Kävelimme takaisin mopolle ja ajoin Prachuapin temppelivuorelle. Burmatar kehotti minua kiirehtimään, koska tahtoi nähdä auringonlaskun.
Kiipesimme noin 400 askelmaa vuoren huipulla olevalle temppelille. Tässä meni alle 20 minuuttia johtuen Burmattaren kiireestä, joskin hän rauhoittui vähän loppua kohti kun havaitsi auringon olevan vielä suhteellisen korkealla. Burmatar piileskeli suuren osan matkasta selkäni takana, koska pelkäsi runsaslukuisten temppeliapinoiden ryöstävän hänet.
Kävelimme temppelin isolle nimikyltille maisemaa tarkastelemaan. Paikalle tullut thaimaalaisnainen puhutteli Burmatarta thaiksi. Selitin Burmattaren olevan Myanmarista, ja että nimikylttireitti oli umpikuja. Jatkoimme vuoren laelle.
Burmatar meni Buddhan kuvan luo rukoilemaan. Hän havaitsi kissan, ja raahasi minutkin sisään rakennukseen. Kissa nukkui eräällä penkillä niin sikeästi, että ei herännyt edes silityksiin.
Osoitettuaan Buddhalle kunnioitusta Burmatar tuli ja otti edelleen puoliunessa olevan kissan syliinsä kuin vauvan. Hän kantoi sen ulos rakennuksesta ja syötti sille sitten repussaan olleita kissannameja.
Katselimme sitten ympärillemme temppelin huipulla. En ole pitkistä portaista johtuen käynyt täällä kuin kerran aiemmin ja olin unohtanut, kuinka mainio näkymä oli.
Auringon laskeuduttua kukkuloiden taa poistuimme temppelistä takaoven kautta. Kiipesimme alas portaita ja tikkaita ja dokumentoin reitiltä löytyvän kivikaaren.
Ajoin Burmattaren sitten takaisin hotellilleen. Päätimme tavata rantakadulla lähempänä puoltayötä.
Kotona päätin syödä jotain ja tilasin kaksi tarjouspizzaa, jälleen The Pizza Companystä.
Lähdin siis kotoani rantakadulle noin kello 18:30. Otin pizzanpuolikkaat mukaani.
Rantakadulla oli paljon ihmisiä. Monet perheet istuivat kävelytielle rannan vieressä retkituoleilla. Pitkän punaisen laiturin kohdalla oli esiintymislava ja jokin thaimaalainen yhtye soittamassa humppaa.
Kävelin Burmattaren kanssa punaisen laiturin päähän odottamaan vuoden vaihtumista. Siellä oli yllättävänkin vähän ihmisiä. Burmattaren mielestä pizza olisi ollut parempaa lämpimänä.
Odotellessani otin kamerajalustan esille ja leikin pitkän valotuksen kanssa. Pati minuuttia ennen vuodenvaihdetta suuntasin kameran rantaa kohti.
Ilotulitus oli varsin mainio ottaen huomioon, että en usko sen olevan minkään virallisen tahon järjestämä. Sen sijaan kaikki rannalle tulleet olivat varustautuneet henkilökohtaisilla raketeilla. Muutaman lentävän lyhdynkin näin. Burmatar sanoi, että häntä surettaa apinoiden puolesta.
Burmatar sanoi pitävänsä yöajeluista, joten ehdotin matkaa Wanakornin rannalle. Lähdimme siis ruotsalaisten siirtokuntaa kohti yhdeltä yöllä.
Matka Wanakorniin sujui ennätysajassa. Tiellä oli vähemmän autoja kuin muistan nähneeni koskaan aikaisemmin.
Otin rannalla sandaalit pois, josta Burmatar huolestui. Hän oli sitä mieltä, että hiekkarannalla kävely ilman kenkiä oli vaarallista. Olin jo sivuuttamassa huolen turhanpäiväisenä kotkotuksena, kunnes kävelin melkein jonkin piikikkään rannalle huuhtoutuneen merenelävän päälle. En ole aiemmin nähnyt sellaista, mutta se vaikutti olevan jonkinlainen meritähden ja merisiilin risteytys. Kutsutaan sitä merisiilitähdeksi.
Palautin mieleeni sukeltajien 2. pääohjesäännön: älä missään tapauksessa astu merisiilin päälle. Suostuin laittamaan sandaalit jalkaan. Sitä ennen laitoin merivettä mukana kuskaamaani tyhjään pulloon ja pesin jalkani hiekasta merivedellä.
Kävelimme jonkin matkaa kansallispuiston suuntaan. Rapuja näkyi otsalamppuni valossa paljon, samoin kuin aiemmin manittuja merisiilitähtiä. Kuunvalo oli myös niin voimakasta, että se loi rannalle varjoja. Ruotsalaiset jumputtivat musiikkia toisella puolella rantaa.
Kun olimme saaneet iltakävelyn suoritettua, ajoin takaisin Prachuapiin Burmattaren hotellin kautta.
Olin varsin tyytyväinen uudenvuoden viettoon Prachuapissa. Pääkaupunkiseudulla ihmisiä on joka paikassa niin valtavasti, että on yksinkertaisesti mahdotonta nähdä ilotulituksia mistään, ainakaan ilmaiseksi. Jos onnistuisi saamaan jokiveneajelun, paikan joenvarren ravintolan kattoterassilta tai sopivan parvekkeellisen hotellihuoneen (kaikki epäilemättä hävyttömän kalliita), niin sitten voisi olla joku mahdollisuus. Muissa tapauksissa kannattaa yksinkertaisesti pysytellä kotona, koska ihmisjoukot tukkivat kaikki mahdolliset näköalapaikat, vaikka olisit paikalla monta tuntia etuajassa.
Soittelin vielä kotona Mordoriin, jossa elettiin yhä edellistä neljännesvuosisataa.
Mies Tulevaisuudesta toivottaa hyvää uutta vuotta.