Heräsin vasta puolenpäivän jälkeen. Hain Burmattaren hotelliltaan aikomuksenani ajaa hänet Kui Burin kansallispuistoon.
Lähtö venyi sen verran, että olisimme paikalla vasta kolmen maissa tai niille main, joka huolestutti minua. Edellisellä vierailullani parkkipaikka oli ollut tuossa vaiheessa varsin täynnä, ja toivoin, että puistoon olisi ylipäätään mahdollista päästä tähän aikaan. Burmattarella ei ollut tästä syystä aikaa käydä lounaalla, joka teki hänestä vähän happaman.
Saavuimme Kui Buriin suunnilleen 15:15. Paikalla oli paljon ihmisiä, kuten arvata saattoi. Marssin toimistoon ja jonottamaan lippua. Burmatar sai sieltä leiman kansallispuistopassiinsa.
Meille kerrottiin kuitenkin, että olimme jonottaneet väärin. Meidän olisi pitänyt ottaa jonotusnumero (jota ei ollut viime kerralla käytössä). Menimme siis takaisin ulos ja pyysimme eräältä metsänvartijalta numerolappusta. Emme voineet mennä mihinkään tai tehdä mitään muuta, koska numeromme voitaisiin huutaa milloin vain. Mieleeni tuli maahanmuuttoviraston jonotussysteemi, jossa ensimmäiseksi aamulla tulleet joutuivat jonottamaan jonotusnumeroa.
Saimme kuitenkin helpotuksekseni lipun puolisen tuntia saapumisemme jälkeen. Burmattarella oli purkista suihkutettavaa japanilaista aurinkovoidetta, joka vaikutti koostumukseltaan ennemmin deodorantilta kuin voiteelta. Hän käsitteli sillä sekä itsensä että minut.
Nousimme auton lavalle ja meitä alettiin taas kuskata ympäri kansallispuistoa. Opas oli puheliaampi kuin viime kerralla. Puhuin hänen kanssaan thaita, josta Burmatar ei mitään ymmärtänyt. Jouduin sitten toimimaan thai-englanti-tulkkina myanmarilaiselle. Kaikkea sitä tulee tehtyä, kun vanhaksi elää.
Burmatar sanoi, että Thaimaan viranomaiset, jotka ovat hyvää pataa länsinaapurinsa hallituksen kanssa yrittävät savustaa myanmarilaisia työntekijöitä takaisin Myanmariin lukuisin keinoin. Myanmarilaisten pankkitilejä on suljettu ja uudelleenavaamisessa on ollut kova työ. Jopa pääkaupungin joukkoliikennekorttien käyttäminen on estetty myanmarilaisilta.
Puistossa oli kuulemma nähty tänään paitsi norsuja, myös gaureja. Gauri on iso ja nykyään jokseenkin harvinainen puhvelin tapainen eläin. Härkä voi painaa puolitoista tonnia eli enemmän kuin pieni henkilöauto.
Ensimmäisellä elukankatselupisteellä näimme savannilla norsun, jonka dokumentoimme. Sen vierellä vaikutti olevan norsunpoikanen. Lähemmän tarkastelun ja hetken odottelun jälkeen paikalle tuli toinen norsuemo, jolla oli myös poikanen mukanaan. Tämä oli mielenkiintoista.
Matkalla toiselle elukankatselupisteelle näimme tien sivussa lauman gaureja. Dokumentoin elukat parhaani mukaan, joskin puut estivät ikävästi näkyvyyden. Lähimaastossa oli myös joitakin kanan kaltaisia lintuja.
Ajoimme paikkaan, jossa oli viimeksi ollut paljon sarvinokkalintuja. Siellä oli edelleen sarvinokkia lentelemässä ympäriinsä. Lisäksi näimme savannilla norsun poikasineen. Hetken päästä havaitsimme myös, että puurajassa seisoskeli toinen norsu. Yhdelläkään tänään nähdyllä norsulla ei ollut syöksyhampaita, mutta osa oli kuulemma silti urosnorsuja. Evoluutio oli kai suosinut viime vuosisatoina syöksyhampaattomia uroksia, koska ihmiset metsästivät norsuja nimenomaisesti syöksyhampaiden vuoksi.
Aikamme katseltuamme ajoimme takaisin ensimmäiselle elukankatselupisteelle. Matkalla dokumentoin kanat ja gaurit, jotka olivat edelleen läsnä.
Kierros alkoi lähestyä loppuaan. Olin päättänyt saada rahoilleni vastinetta ja minulla ei ollut mikään kiire pois puistosta. Istahdin Burmattaren kanssa kansallispuistokyltin varjoon. Paikalla oli nyt yksinäinen norsu, joka oli ehkä sama tai eri kuin aiemmin.
Aikamme istuskeltuamme paikalle alkoi tulla gaureja. Ne köpöttivät paikalle metsän reunasta siistissä jonossa ja niitä seurasi useita lehmähaikaroita. Yksi haikara meni niin pitkälle, että istahti gaurin selän päälle istumaan. Lopulta paikalla oli ainakin tusinan gaurin lauma. Lisää tuli vielä siinäkin vaiheessa, kun olimme jo poistumassa.
Ajettuamme kansallispuiston portille Burmatar oli sitä mieltä, että hänen on välttämättä saatava jotain syötävää ja mentävä vessaan. Tämä muistutti minua jälleen yksin matkustamisen ihanuudesta, sillä itse olisin halunnut ajaa kovalla kiireellä läheiselle padolle auringonlaskua katsomaan. Ainoa tarjolla oleva ruoka oli tässä vaiheessa iltaa oli Burmatteren laukustaan kaivama myanmarilainen makeinen, joka maistui monin verroin voimakkaammin maapähkinäiseltä kuin oikeat maapähkinät.
Ainakin odotellessa oli aikaa katsella lintuja. Paikalle tuli pieni helmikanaparvi. Lisäksi näin yhden sarvinokan lähietäisyydeltä.
Ajoin sitten padolle. Auringonlasku oli jo hiipunut kun tulimme paikalle. En ollut hyvällä tuulella. Joitakin pieniä itikoita kerääntyi vaatteisiimme ja lensi päin naamaani. Hyttysiä ne eivät olleet.
Ajoin takaisin Prachuapiin. Yksi epävarman oloinen koira juoksenteli taas ajoradalla ristiin rastiin, mutta näin sen jo kaukaa ja väistin.
Yritimme löytää temppelivuoren pohjoispuolen rannalta ravintolan. Ensimmäinen löytämämme ravintola oli kuitenkin täynnä ja toisen keittiö oli jo suljettu. Menimme rannalle markkinoille ruokaa etsimään. Tilasin myös annoksen kotiini Line Manilla. Burmatar sanoi, että Line Man ei ehkä toimi, hänen tilauksensa eilen oli peruutettu kuskien puutteen vuoksi. Sellaisen ilmiön olen aiemminkin havainnut.
Line Man ei toiminutkaan ensimmäisellä yrittämällä, mutta toisella kyllä. Ostimme markkinoilta kaikenlaista syötävää ja istuimme rannan läheisyyteen odottelemaan ruuan tuloa. Burmattaren mielestä minun pitäisi syödä useammin kuin kerran päivässä ja käydä vessassa useammin kuin aamulla ja illalla.
Kävin hakemassa ruuat kotoa, kun ne sinne vihdoin ja viimein tulivat. Tässä meni mopolla vain pari minuuttia.
Ruokailun jälkeen kävelimme rantahiekalla, jonka laskuvesi oli paljastanut. Melkein täysi kuu loisti taivaalla.
Rannalla oli lukuisia rapuja, mutta suurin osa oli kuolleita ja elävätkin ravut vaikuttivat hyvin huonokuntoisilta. Mikähän päästö täällä on tapahtunut? Thaimaassa jätevesien käsittely on usein puutteellista. Lienee myös mahdollista, että veteen päätyi viimeöisissä uudenvuodenjuhlissa jonkinlaisia ympäristömyrkkyjä.