Eilen vastaanotin tilaamani kaksi neljäkymmentäsenttistä alumiiniputkea, joiden päässä oli kierteet. Koska kiinalaisen kansanmurhakamerani selfiekepillä on paha tapa lyhentyä itsestään ollessaan kiinnitettynä mopoon, olin päättänyt korvata sen kiinteällä putkella.
Avasin paketin jo aulassa ja annoin pakkausmateriaalit kodinhoitajalle heitettäväksi menemään. Valitettavasti asunnossani totesin, että alumiiniputkien kierteet eivät ole väitetystä M12-speksistään huolimatta yhteensopivia minkään olemassaolevien lisävarusteideni kanssa, myöskään sen sovittimen, jonka avulla putket piti liittää toisiinsa. Päätin palauttaa putket ja kävin nöyränä kaivamassa pakkauksen roskiksesta.
Sitten tähän päivään. Aamulla editoin ja poistin noin 300 GB kuvaamiani 360-videoita. Kauko-ohjaimen avulla pitäisi olla mahdollista merkitä videoon kiinnostavia tapahtumia, mutta en löytänyt videoista yhtään sellaista vaikka olen mielestäni käyttänyt toiminnallisuutta. Ominaisuus on toimiessaan erittäin käytännöllinen, koska muuten tuntien mittaisten videoiden läpikahlaamisessa menee ikä ja terveys.
Päivällä sain postissa paketin, jossa oli mopon ohjaustankoon asennettava USB-portti. Päätin heti asentaa sen. Asennusohjeita ei tietenkään ollut.
Menin siis mopon luo ja avasin istuimen alla olevat kolme ruuvia, jotka pitivät paikoillaan akkuosaston kantta. USB-porttiin kiinnittyi johto, jonka toinen pää tuli ilmeisesti kiinnittää akkuun.
Avasin akussa olevat kaapelinkiinnitysruuvit ja kokeilin portin toimivuutta. Toimintakunnossa oli. USB-porttipalikassa oli pieni virtakytkin ja nestekidenäyttö, joka näytti jotakin numeroa. Akkujännitettä kaiketi.
Sitten seurasi hankalin työvaihe: minun piti jotenkin saada pujotettua kaapeli mopon lävitse akusta ohjaustankoon. Mietin, olisiko minulla jotain pitkää kepppiä jonka pujottaa akkuosaston lävitse, mutta eipä ollut. Johdon kyllä sai työnnettyä sieltä läpi, mutta tilaa oli hyvin niukasti.
Kokeilin sitten varasuunnitelmaani eli mopon purkamista. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin seinä vastaan. Purkamisessa tarvittiin hylsyavainta, eikä minulla ollut sellaista.
Siinä tuumaillessani Dimitri tuli paikalle. Hän oli lisännyt temumopoonsa suuren määrän sinisiä, punaisia ja keltaisia eloksoituja alumiiniosia. Vaikutelma oli varsin joulukuusimainen.
Dimitri ehdotti, että työntäisin mopon läpi tankean metallilangan, kiinnittäisin sähköjohdon siihen ja vetäisin langan sitten takaisin mopon läpi. Se oli hyvä neuvo, ja uskoisin isäukkoni tehneen joskus jotain samanlaista kohdatessaan vastaavan ongelman. Menin asuntooni etsimään rautalankaa.
Rulla löytyi helposti. Olin ostanut sen verhonlyhennystarkoituksiin.
Rautalankavirityksellä asennus oli valmis viidessä minuutissa. Ajoin silti Mr. DIY:hin ja ostin sieltä tulevaisuuden varalle T:n muotoisen hylsyavaimen vaihtopäineen kuudellakymmenelläneljällä bahtilla. Laitoin sen työkalupakkiini ja heitin pakkausmateriaalit menemään jo parkkipaikalla.
Kotona kokeilin hylsyavainta. Yritin avata yhden pultin. En saanut edes sitä tehtyä ennen kuin kyseinen työkalun irvikuva hajosi alkutekijöihinsä.
Viimeisteltyäni USB-portin asennuksen päätin ajaa takaisin Mr. DIY:hin vaatimaan oikeuksiani. Kaivoin poisheittämäni pakkauksen nöyränä roskiksesta ja otin kuitin esille.
Menin tiskille ja vaikeroin thaiksi, että ostin tämän tunti sitten, mutta se on jo rikki. Ostin paremman hylsyavainsarjan, ja sain siitä kuudenkymmenenneljän bahtin alennuksen. Paremmin takuu täällä pelaa kuin Gigantissa.
Palasin kotiin muokkaamaan kuviani.