529:

Turistirysäkylän kansallispuisto

Sain hotellista ilmaista aamupalaa ja mukaan kolme appelsiinia. Ajoin sitten puolisentoista tuntia erääseen kylään aivan Khao Sokin kansallispuiston vieressä. Matkalla näin runsaasti varsin vaikuttavan näköisiä vihreänvalkoisia vuoria.

Kansallispuisto on ilmeisesti hyvin suosittu ulkomaalaisten keskuudessa. Kylässä käytännössä kaikki kyltit olivat englanniksi ja thaimaalaisia asiakkaita ei näkynyt missään. Ulkomaalaisia oli senkin edestä. Turistirysäpisteet: viisi rysää viidestä.

Olin sopinut tapaavani täällä erään matkailijan, johon olin tutustunut internetissä. Koska hän tunnisti erään The Fifth Element-viittaukseni, kutsun häntä nimellä Leeloo.

Hänen bussinsa oli puoli tuntia myöhässä. Otin kannettavan tuolini esille ja istuskelin bussipysäkin vieressä varaten hotellin seuraavaksi yöksi.

Bussi olikin joku turistiminibussi, joka vei hänet hotelliinsa. Menin sinne tapaamaan Leeloota. Keskustelimme mangopirtelön äärellä.

Leeloo oli kotoisin Strasbourgista Ranskasta. Hänen intohimonsa on valokuvaaminen, erityisesti eläinten kuvaaminen. Sitä varten hänellä oli sama Canon R7 -kamera kuin minulla, mutta objektiivi on Sigman 150-600-millinen. R7:n kenno pidentää sen peräti 960-milliseksi. Se on kuitenkin varsin raskas eikä siitä ollut versiota Canonin RF-bajonetille. Välissä oli käytettävä adapteria.

Ajoin meidät sitten kansallispuistoon. Siinä meni ehkä viisi minuuttia, jos sitäkään. Lippu maksoi vain 200 bahtia. Olin odottanut ainakin kolmeasataa.

Kävelimme sitten kansallispuiston luontopolulle, joka jatkui syvälle sademetsään. Tie oli leveä ja sitä olisi pystynyt teoriassa ajamaan autolla. Reitti kulki lähellä metsän läpi virtaavaa jokea. Kahdensuuntaisessa matkassa meni useampi tunti ja lähes kaikki vastaan tulevat matkailijat olivat turisteja.

Näimme matkalla kaksi päiväliskoa, yhden liitoliskon ja käärmeen. Emme olisi huomanneet mitään niistä, elleivät tiellä turistiryhmiä paimentavat oppaat olisi olleet silmä tarkkana. Lisäksi näimme tavallisia jaavanmakakeja, saparomakakeja ja lehtiapinoita, joista kaikki olin nähnyt ennenkin.

Käännyimme takaisin, kun tie päättyi kosken kohdalla ja kyltit kielsivät eteenpäin menemisen ilman opasta. Toisaalta vaatimus tuntui rahastukselta, toisaalta taas oppaan palkkaaminen tuntui hyvältä ajatukselta juuri siksi, että he kykenivät erottamaan miniskuulisen pienen täysin ympäristöönsä sulautuvan liskon satunnaisesta sademetsän puunrungosta.

Paluumatkalla näimme suurikokoisen hämähäkin seittiputken sisässä. Senkin havaitsi eräs opas. Leeloo kaivoi repustaan makrolinssin dokumentoidakseen hämähäkin. Itse kuvasin sen savupiipullani. Leeloo oli tosin löytänyt kuvaamiseen paremman kulman.

Kysyin, saisinko kokeilla makrolinssiä. Vaihdoimme sen kameraani, mutta kohtasimme pian ongelman: linssi oli jokin kiinanihme, joka ei yhdistynyt sähköisesti kameraan. Siksi kamera ei tiennyt, että siinä oli linssiä ensinkään eikä se myöskään suostunut ottamaan kuvaa ilman asetusten ropeltamista. Siinä vaiheessa hämähäkki oli jo vetäytynyt syvemmälle putkeensa, eikä kuvista tullut yhtä hyviä. Olisi pitänyt vain vaihtaa muistikorttia.

Olin löytänyt Khao Sam Roi Yotissa vahingossa toiminnallisuuden kameran näytön zoomaamiseksi. Se oli erittäin olennaista manuaalitarkennusta käyttäessä, jotta näki yksityiskohdat, joihin yritti tarkentaa. Tässä makrolinssissä ei edes ollut automaattitarkennusta, mutta se ei suuremmin haitannut. Makrokuvauksessa tarkennus tehdään muutenkin liikuttamalla kameraa syvyyssuunnassa.

Dokumentoituamme näin kaiken puistosta löytyvän päätimme mennä syömään. Löysin viiden Google-tähden ravintolan ja päätimme mennä sinne.

Matkalla näimme sadoittain turisteja kävelemässä ympäriinsä kaduilla. Ravintola oli siihen nähden yllättävän rauhallinen, eikä kovin kalliskaan. Paistettu ananaskanariisini maksoi vain 100 bahtia.

Kuskasin Leeloon takaisin hotellilleen ja menin sitten etsimään omani, jonka olin löytänyt alueen yleinen hintataso huomioiden kohtuulliseen 788 bahtin hintaan.

Illalla iski voimakas sadekuuro. Vaikka on kuiva kausi, niin näillä main sataa siitä huolimatta yleensä kerran päivässä.