Heräsimme kuudelta. Leeloo oli nukkunut hyvin, Haaland taas sanoi, ettei saanut nukuttua kuin tunnin verran. Oma kokemukseni oli jostain keskivälistä.
Meidät paimennettiin veneisiin kello 6:45 ja ajoimme sitten pienen kierroksen. Näimme lisää lintuja. Eräs sarvinokka poseerasi kunnioitettavan pitkään pesäkolonsa edessä. Taivaalla lensi lisää sarvinokkia. Muita eläimiä ei näkynyt. Järvellä liikkui runsaasti sumupilviä, jotka muokkasivat maisemasta ajoittain varsin valokuvauksellisen.
Palasimme takaisin hotellille, meille syötettiin aamupalaa ja lähdimme sitten tippukiviluolalle. Matkassa meni hyvän aikaa. Onneksi oli petolintuja kuvattavaksi.
Luolalla oli runsaasti veneitä. Turistit paimennettiin pitkässä jonossa luolaan sisään ja ulos. Luola oli pieni, eikä tässä mennyt pitkään. Käärmeitä ei näkynyt, mutta yksi käärmeennahka kyllä. Myös lepakoita ja luolahämähäkkejä oli nähtävillä. Poistuessa tarkastelimme korkealla luolan sisäänkäynnin yläpuolella rinteessä olevia suuria mehiläispesiä.
Ajoimme sitten paikkaan, jossa oli kolme maineikasta kivipilaria. Pysähdyimme siihen hetkeksi, jotta ihmiset saivat dokumentoitua itsensä kivipilarien ollessa taustalla. Tämä sai aikaan pienoisen jonon veneen keulaan. Kun vuoroni tuli, otin pari kuvaa pilareista ja palasin sitten takaisin paikalleni. Joku kysyi, enkö halauaisi kuvaa itsestäni. Sanoin, että näen itseni peilistä joka aamu ja se on ihan riittävästi.
Sitten meidät kuskattiin takaisin satamaan ja minibussiin. Meidät ajettiin jonkinlaiselle taukkopaikalle padon liepeillä. Sieltä oli järvelle jonkinmoiset näkymät ja tarjolla oli ruokaa.
Odoteltuamme aikamme meidät kuskattiin toisella minibussilla takaisin Khao Sokin kylään. Maksoimme matkasta 2500 bahtia henkilöä kohti. Melkoinen turismiteollisuuden liukuhihnatuotos, mutta tulipahan käytyä ja nähtyä jotain eläimiäkin. Silti tällä matkalla parasta hinta-laatusuhdetta oli tarjonnut 600 bahtin yökävely oppaan kanssa.
Istuskelimme hotellilla siemaillen hedelmäsmoothieitamme. Siirsin Leeloon kovalevylle kaikki kamerallani otetut kuvat, kun en muistanut mitkä olivat hänen ottamiaan ja mitkä minun itseni. Laitoin vielä pari elokuvaakin. Ja Siilon molemmat tuotantokaudet.
Hätkähdimme, kun kaikki ravintolan puhelimet alkoivat metelöidä yhtä aikaa. Syynä oli valtakunnallinen hätäilmoitus. Ilmoituksen sisällön perusteella kyseessä oli kuitenkin vain harjoitus ja järjestelmän testaaminen, ei mikään luonnonkatastrofi tai vastaava.
Hyvästelin Haalandin ja Leeloon ja lähdin länteen päin. Ajoin mutkaista teitä alas vuorilta ja yltiin Phang Ngan provinssirajan. Ajoin lähimpään kansallispuistoon, joka ei ollut Khao Sokin puiston alueella. Sen nimi oli Sri Phang Nga. Olin perillä noin 15:30 eli tuntia ennen sulkemisaikaa.
Sain virkailijalta leiman. Leimaa mielenkiintoisempi oli vierailijakeskuksen ulkopuolella juoksenteleva agama (Calotes versicolor), jonka dokumentoin lähietäisyydeltä. Se oli ensin musta, mutta vaihtoi sitten värinsä ruskeaksi.
Ajoin syvemmälle puistoon ja minulta veloitettiin siitä hyvästä 120 bahtia. Päädyin levähdyspaikalle joen rantaan. Siellä oli muutamia thaimaalaisia kesäpäivää viettämässä.
Lähdin kävelemään luontopolulle, jonka päässä piti oleman vesiputous. Vesiputous löytyi, samoin kuin pari skinkkiä.
Putous oli yksi hienoimmista Thaimaassa näkemistäni ja kunhan pari paikallaolijaa olivat lähteneet, sain ihailla sitä ylhäisessä yksinäisyydessäni. Upeampia olivat vain Doi Inthanonin ja ehkä Khao Yain putoukset. Myös vettä oli putouksessa ihan mukavasti, vaikka olikin kuiva kausi.
Palasin takaisin taukopaikalle ja kävelin toiveikkaasti luontopolun suuntaan. Siellä piti olla pari putousta lisää, joskin täällä sanotaan myös koskia vesiputouksiksi. Metsänvartija kuitenkin ehätti kieltämään minua elekielellä. Kello oli 16:15 eikä minua haluttu päästää luontopolulle.
Norkoilin paikalla vielä hetkisen katsellen puissa sirkuttavia lihapullan kokoisia lintuja. Kysyin toiselta metsänvartijalta kuinka korkeita putoukset olivat. 63 metriä, hän kertoi. 20-kerroksisen talon korkuinen.
Ajoin sitten mopolla takaisin kylään, josta olin jo ajanut kertaalleen läpi. Siellä oli koko Phang Ngan provinssin ainoa halpa (~600 bahtia) hotelli, tai siltä ainakin Google Mapsin perusteella vaikutti.
Heti, kun ajoin hotellin pihaan kuulin lähistöltä äänekkään kiekaisun. No sehän on selvä.
Huone oli erinomainen. Se oli suuri, siisti ja siellä oli parveke, jääkaappi ja eurooppalaistyyppinen kylpyhuone. Valitettavasti kukkojen kieunta kuului sisään stereona niin oven kuin parvekkeen puolelta. Eivät ne onneksi aivan vieressä olleet.
Kävin vielä 7-Elevenissä ennen kuin vetäydyin muistelmieni pariin.