Aamulla herättyäni lähdin välittömästi pankkiautomaatille, joka veloitti minulta nostosta eurooppalaisella kortilla 250 bahtia. Menin sitten oman pankkini talletusautomaatille, joka hyväksyi korttini vasta kolmannella kerralla. Sulloin setelit sisään, ja sain pulittaa talletuksesta vielä 33 bahtia lisää. Syy oli se, että en tehnyt talletusta siinä toimipisteessä, jossa tilini oli.
Pankkiasia hoidettu. Seuraavaksi menin pesettämään Rocinanten hyväksi havaittuun paikkaan.
Rocinante tuntui valittavan kimeällä äänellä hyvin hitaasti ajaessa, etenkin kääntyessä. Se oli vähän huolestuttavaa.
Istuuduin odottamaan. Maksoin pesusta ja kiillotuksesta 150 bahtia kuten edelliselläkin kerralla. Erikoista, että tässä maassa on halvempaa pesettää mopo kuin nostaa pankkiautomaatista käteistä.
Kun pesu oli valmis, työntekijä tökkäsi merkitsevästi Rocinanten pohjan sivussa olevaa muovipaneelia. Muovinpalaset olivat lomittuneet jotenkin erikoisesti. Pohjaan oli osunut matkalla kivi tai useampikin, ja seurauksena alimmaisena oleva muovinpala olikin päätynyt päällimmäiseksi.
Sitten ajoin palvelevaan Honda-myymälääni. Sanoin, että pitäisi tehdä kuuden tonnin huolto. Mopolla oli tosin ajettu jo seitsemän, mutta kun lähdin tuolle edelliselle reissulleni josta eilen palasin, oli sillä ajettu vain viisi.
Istuuduin odottamaan ja katselin, kun keski-ikäisen näköinen Honda-paitainen mies ronklasi Forza 350:stä johon oli asennettu kaikki mahdolliset lisävarusteet mitä oli koskaan myyty. Mopo oli purettu lähes alkutekijöihinsä, mutta niin vain se saatiin takaisin kokoon. Ympärillä hääri toinenkin mies, jonka arvelin mopon omistajaksi. Hänellä kun ei ollut minkäänlaista Honda-virkapukua päällään.
Jossakin vaiheessa menin puhuttelemaan omistajaa ja kehuin hänen pyöräänsä. Kysyin, onko mopon edessä oleva näyttöruutu hänestä hyödyllinen. Hänen mukaansa oli. Myös lisävalot olivat hänestä tärkeät, koska kun mopossa on sellaiset, näkevät muut tienkäyttäjät heti, että kyse on isosta pyörästä. Tällainen Forzan tai ADV:n kokoinen “big bike” muistuttaa nimittäin kaukaa nähtynä huomattavasti pikkukylän Kalevi-sedän museorekisteröityä Honda Wavea, joka kulkee korkeintaan 30 km/h. Jos sivutieltä kääntyvä Isuzu D-Max arvioi pääväylällä ajavan kaksipyöräisen nopeuden väärin ja päättää ajaa eteen, voi se johtaa vaaratilanteisiin. Päätin pitää tämän turvallisuusnäkökohdan mielessä.
Mies sanoi lähteneensä matkaan Trangista etelästä ja olevansa matkalla Chiang Main kautta Kiinaan. Toivotin pitkää elämää ja menestystä.
Vuoroni tuli. Honda-paitainen mies poisti ensin mopon pohjasta pultin ja vaihtoi öljyt. Sitten hän otti pulttipyssyn esille ja purki katsellessani koko CVT-vaihteiston alkutekijöihinsä. Hän otti jonkin kupin muotoisen variaattorin osan käteensä ja heitti siellä olevan mustan mönjän asfaltille. Sitten kaveri laittoi maskin päähänsä ja puhalteli paineilmalla puhtaaksi niin osat kuin variaattorin kotelonkin. Jokainen puhallus sai aikaan suuren pölypilven. Lopuksi hän puhdisti kotelon vielä jollakin öljyllä ja ruuvasi sen sitten takaisin kiinni.
Huollolle tuli hintaa 581 bahtia sisältäen uuden moottoriöljyn. Varsin kohtuuhintaista, etenkin kun otettiin huomioon, että työssä meni varsin pitkään. Sain vieläpä pitää yhden puolillaan olevan öljypullon itselläni.
Ajoin Lotukseen ja ostin sieltä roskapusseja. Hitaasti ajaessa kuuluva kitinä oli hävinnyt.
Päätin sitten ajaa hammaslääkäriin. Olen jo pitkään hautonut hammastarkastuksessa käymistä, mutta en ole saanut aikaiseksi.
Tiskillä oleva rouva puhui englantia jonkin verran. Ilmoittautuminen hoitui puoliksi englanniksi ja puoliksi thaiksi. Hän vekslasi papereitaan ja sanoi, että tänään olisi vapaa aika kello 18:30. Siihen oli aikaa pari tuntia.
Ajoin kotiin odottelemaan. Dimitri oli paikalla virittelemässä temumopoaan, joka näytti monenvärisine eloksoituine osineen enemmän joulukuuselta kuin koskaan aikaisemmin. Hän oli edelleen sitä mieltä, että parempaa mopoa ei olekaan. Lisäksi hän valitteli sitä, että siivooja on kuulemma liian utelias ja juoruaa liikaa. Tämä ei ollut minusta yllättävää. Itse olen tottunut jo kauan sitten siihen, että jos tässä maassa sanot jollekulle jotain, pitää olettaa, että siitä tulee välittömästi julkista tietoa. Niin tämä paikka vain toimii.
Siinä Dimitrin kanssa puhellessa menikin sitten niin pitkään, että sain lähteä melkein samalta istumalta takaisin hammaslääkäriin. Olin paikalla ajoissa.
Aivan ensimmäiseksi minulta mitattiin verenpaine. Sitten minut kutsuttiin vastaanottohuoneeseen, jossa paikalla olivat nuori mieslääkäri ja vielä nuorempi hoitajatar. Hoitajatar oli kuulemma harjoittelussa. Lääkäri puhui englantia thaimaalaisten mittapuulla hyvin, mikä oli ymmärrettävää hänen koulutuksensa huomioiden.
Aivan ensimmäiseksi suu tuli huuhdella suuvedellä ja käytössä ei ollut polarisoivia aurinkolaseja kuten Mordorissa. Muuten tarkastusprosessi oli totutunlainen. Hammaslääkäri sanoi, että hampaat ovat hyvässä kunnossa, mutta pitäisi tehdä pari toimenpidettä. Minulta kesti vähän aikaa tajuta, mitä hän tarkoitti, koska en ole koskaan käynyt thaimaalaisella hammaslääkärillä enkä siksi tuntenut sanastoa sen paremmin thaiksi kuin englanniksikaan. Pitäisi poistaa hammaskiveä, joka oli minulle oli hyvin tavallinen toimenpide. Sitten pitäisi kuulemma paikata poskihampaassa oleva reikä (fill a cavity), joka on minulle täysin ennenkuulumaton toimenpide. Hampaitani ei ole koskaan paikattu, ja olin lääkärin kommentista siksi syvästi järkyttynyt. Mitään hammaskipua minulla ei ollut.
Lääkäri poisti hammaskiven ultraäänilaitteella ja antoi niille sitten fluorikäsittelyn. Sitä varten naaman päälle asetettiin pyyhe, jossa oli suun kohdalla reikä.
Kysyin lääkäriltä reiän luonteesta. Hän sanoi, että jos hampaat puhdistaa hyvin, pysyy reikä oireettomana ja jos ei puhdista, tilanne pahenee. Se ei hänen mukaansa kuitenkaan korjautuisi itsestään.
Sanoin, että pohdin sitä paikkaamista vielä hetken. Minulle on nimittäin sanottu usein Mordorissa hammaslääkärissä, että minulla on hampaassa “alkava reikä”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Toistaiseksi nämä alkavat reiät ovat korjaantuneet tehokkaalla hampaanhoidolla. Thaimaalaisilla on tapana myös hoitaa terveyttään mieluummin liikaa kuin liian vähän: kahden päivän flunssan jälkeen mennään rutiininomaisesti lääkäriin ja joka tautiin saa apteekista niin monta eri lääkettä, että lisäämällä kastike niistä saa kolmen ruokalajin illallisen. Mordorissa taas hoidetaan aina mieluummin liian vähän kuin liikaa, koska hoitaminen maksaa ja mitään ei tehdä varmuuden vuoksi.
Nämä kulttuurierot mielessäni päätin siis hoitaa hampaita hyvin jonkin aikaa ja mennä myöhemmin toiselle hammaslääkärille. Jos toinenkin lääkäri olisi sitä mieltä, että reikä pitäisi paikata, niin ehkä se sitten on hyvä paikata. Mistään rahastuksesta tässä tuskin on kysymys: jos lääkäri oli halunnut minulta rahaa niin sitten hän olisi alkanut puhua viisaudenhampaiden poistamisesta.
Sain laskun. Hammastarkastus oli ollut ilmainen, hammaskiven poisto maksoi 1000 bahtia eli 27,43€ nykykurssilla. Mordorissa vastaava toimenpide olisi kustantanut ~200€ josta syystä siellä ei ole tullut hirveästi hammaslääkärissä käytyä. Paikkaus maksaisi 900 bahtia, jos sellaista joskus tarvitaan.
Palasin kotiin edelleen syvästi järkyttyneenä purukalustoni kunnosta.
Hampaani tuntuivat koko illan oudon teräväreunaisilta, kuten aina hammaskiven poiston jälkeen.