En saanut väsymyksestä huolimatta nukuttua, ja heräsin sitten vähän turhan aikaisin. Toimintakykyä tuntui kuitenkin olevan riittävästi päivän askareisiin.
Palautin huoneen avaimen. Perääni huudettiin ja hotellia emännöivä nainen antoi minulle vielä pantin takaisin, 100 bahtia.
Lähdin kohti U Thongin kylää, joka sijaitsi lähellä hotellia, mutta toisessa provinssissa.
Ajelin ensin avolouhokselle, samantapaiselle kuin olin nähnyt Ratchaburissa. Siellä oli myös samanlaisia hiekkakasoja. Dokumentoin hävityksen läheiseltä rinteeltä.
Sitten ajelin läheiseen metsäpuistoon nimeltään Phu Muang. Matkalla näin kiinalaisen hautausmaan, jolla oli sadoittain hautakumpuja.
Metsäpuistossa oli pieni vesiputous melkein parkkipaikan vieressä. Siellä oli hyvin vettäkin kuivasta kaudesta huolimatta. Sisäänpääsy oli ilmaista kuten metsäpuistoissa yleensäkin.
Ajoin sitten itse U Thongin kylään (/uu thoong/). Paikalla oli ollut asutusta ns. aina ja siellä oli tehty erittäin arvokkaita arkeologisia löytöjä. Kylä oli nimetty Auytthayan ensimmäisen kuninkaan U Thongin mukaan, vaikkakin tarunhohtoinen kuningas oli todennäköisesti kotoisin jostain muualta. Iso museo kylässä oli, mutta sitä en käynyt katsomassa. Jatkoin Suphan Buriin.
Suphan Burin keskellä oli näkötorni. Tämä oli harvinaista. En muista nähneeni tässä maassa näkötorneja tai sellaiseksi kelpaavia rakennuksia muualla kuin pääkaupungissa. Toki kukkuloita ja vuoria oli runsaasti tämän kompensoimiseen.
Pysäköin kadulle sen puiston viereen, jossa näkötorni oli. Kävelin sisään. Paikka vaikutti melko autiolta. Puistossa oli myös käytöstä poistettuja vesiliukumäkiä.
Menin sisään näkötorniin. Pääsylippu oli vaihteeksi kohtuuhintainen, 30 bahtia. Työntekijä tuli painamaan hissin nappuloita puolestani.
Näkötorni oli varsin matala, mutta koska kaikki muut kaupungin rakennukset olivat vielä paljon matalampia, näki sieltä hyvin koko kylän. Ulos ei päässyt, mutta ikkunat oli pidetty puhtaina ja kirkkaina. Rakennuksen ulkopuolella oleva metallinen tukiranka häiritsi kuvaamista vähän. Paikalla oli kaksi muuta thaimaalaista ja tornin keskellä oleva taide kuvasi kuningas Naresuanin taistelua burmalaisia vastaan.
Paikka oli nopeasti nähty, mutta hintansa arvoinen. Kävelin takaisin mopolle ja lähdin sitten kohti pääkaupunkia.
Yhtä hyvin pitkää tietyötä lukuunottamatta matka oli sangen tapahtumaköyhä. Pääkaupungissa mopoilukin sujui ongelmitta. Harmi vain, että hotelli oli väärällä puolella kaupunkia Prachuapin suhteen. Olisin mielelläni yöpynyt Thonburissa, mutta siellä ei ollut järkevänhintaisia hotelleja käytännössä yhtään.
Ajoin hotellin pihaan, jossa oli suuri parkkipaikka. Muistoissa on edelleen vahvasti vakiohotellini, jossa jouduin kiemurtelemaan parkkihalliin jotain käsittämätöntä reittiä. Palvelu oli ystävällistä ja huonekin hyvä. Pesuhuone oli kuitenkin ehkä merkillisin koskaan näkemäni: sinne mentiin parvekkeen kautta. Parvekkeelle johtavissa liukuovissa oli huoneen ainoa ikkuna, mutta ne oli pimennetty mustalla pahvilla. Saisipahan ainakin nukuttua.
Virkistäydyttäni huoneessani päätin lähteä parturiin MRT:llä. Grab-mopolla matka olisi maksanut 42 bahtia, mutta MRT-asemalle käveli hotellilta ehkä kymmenen minuuttia.
Jonossa oli minua ennen vain kaksi ihmistä ja sain hiukseni leikkautettua varsin nopeasti. Ukkeli taisi muistaa kampaustyylini ulkoa, vaikka käyn täällä vain muutamia kertoja vuodessa.
Lähetin kuvan pääkaupungista entiselleni vuokraemännälleni. Hän sanoi, että on syömässä entisen kotini vieressä olevan Lotuksen japanilaisessa ravintolassa ja voisin liityä seuraan. Liityin siis seuraan. Hän tarjosi minulle illallisen (kanakatsucurry), tamarindeja Kasetsartin markkinoilta ja pullollisen vihreää teetä. Kuulin häneltä suosituksen eräästä eteläisestä provinssista jossa en ole vielä käynyt ja lupasin jeesiä verkkosivuasioissa. Hämmästyttävänkin vieraanvarainen nainen.
Meni sitten Central Ladpraoon. Kävin supermarketissa ostamassa keksejä ja kuivattuja hedelmiä ja leipomossa ostamassa pullaa. Menin sitten elokuvateatteriin katsomaan uuden Avatarin. Trailereita tuli ennen elokuvaa 25 minuuttia. Leffa tuskin pääsee Top 15 -listalleni, mutta Project Hail Maryn traileri oli hieno. Kirja on yksi viihdyttävimmistä lukemistani.
Elokuva loppui vasta keskiyöllä, ja MRT oli silloin jo suljettu. Päätin tilata mopotaksin, joka maksaisi… 108 bahtia!? Jo on aikoihin eletty! Kävelin vähän aikaa ympäriinsä, kunnes hinnaksi oli muodostunut maltillisemmat 58 bahtia. Joka paikassa oli paljon kännisiä thaimaalaisia. Erikoista, että en muista nähneeni vastaavaa aikaisemmin, vaikka olen asunut tällä seudulla pitkään.
Pääsin hotellille vaikeuksitta. Edes ratsiaa pitänyttä poliisia ei kiinnostanut, vaikkei mopotaksin matkustajalla ollut kypärää päässään.
Onpa mukavaa olla taas pääkaupungissa. Mies Lännestä voi näköjään lähteä Krungtheepistä, mutta Krungtheep ei lähde miehestä.