Olin eilen yrittänyt tiedustella autopesulasta, että olisiko peseminen mahdollista. Sanottiin, että tule huomenna uudestaan, kellonajaksi päätettiin kello 11.
Ajoin siis pesulaan. Tällä kertaa poistivat myös tavaratilasta tavarat ja pesivät senkin. Unohtivat tosin laittaa kengät takaisin pesun tultua valmiiksi.
Ajoin sitten palvelevan Honda-jälleenmyyjäni pihaan. Jouduin turvautumaan Google Translateen selittäessäni ongelmaa: voimakasta värinää kierrosten ollessa 2800 alapuolella, erityisesti koneen ollessa kylmä. Mekaanikko sanoi, että vaihteisto pitäisi taas puhdistaa. Juurihan sen kaksi tuhatta kilometriä sitten puhdistettiin, mutta tehdään sitten niin.
Paikalle ajoi farangi erikoisen näköisellä moottoripyörällä jossa oli takaboksi ja sivulaukut. Googlasin sen. Honda NX500 ei ollut juurikaan omaa vehjettäni kalliimpi, mutta se oli ns. oikea moottoripyörä manuaalivaihteistolla ja 500-kuutioisella moottorilla. Epäilemättä täysin mahdoton ajettava kaupungissa.
Istuskelin odottamaan ja kävin silloin tällöin vilkuilemassa työn edistymistä. Tämä on mukavaa läpinäkyvyyttä siinä mielessä, että usein saa lukea tarinoita Mordorista kun auto on kaksi viikkoa korjaamolla, seurauksena 300€ lasku ja mitään ei ole todellisuudessa edes tehty. Täällä voi istuskella puutarhatuolissa valvomassa suoritusta ja ehkä myös oppia jotain.
Mekaanikko näytti minulle viittä pientä esinettä, ja sanoi, että variaattorin ns. kytkinkengät ovat niin kuluneet, että ne pitää vaihtaa. Jaa jaa, ja mitähän tästä lystistä saa maksaa? Kävi ilmi, että ei mitään: takuu korvaisi kytkimen korjauksen. Muutoin olisi tullut satanen maksettavaa (enkä puhu bahteista). Osanumero 2121A6 lähti tilaukseen ja minulle luvattiin ilmoittaa, kun osat saapuvat. Odottaessa mekaanikko laittoi vaihteiston uudelleen kasaan ja puhdistuksesta tuli maksaa 206 bahtia. Kai sillä sitten pystyi edelleen ajamaan.
Mä tulen jos kytkin kytkin kytkin
Jos kytkin kestää kotiin
Se nykii nytkin nytkin nytkin
Enkä varmaan saavu toviin
Se on tää kytkin kytkin kytkin
Jonka riesakseni sain
Se ravistaa nytkin nytkin nytkin
Amalgaamit hampaistain
Suuntasin Mr. DIY:hin. Tärinä alhaisilla kierroksilla oli kadonnut. Tiedän, mitä teen seuraavalla kerralla jos vastaavia oireita ilmaantuu.
Päivän polttava kysymys oli kuitenkin, että miksi kytkin oli näin kulunut jo yhdeksän tonnin kohdalla. Selvittelin asiaa internetistä. Ilmeisesti CVT-vaihteisto ei ole ilmatiivis, pikemminkin päinvastoin. Jonkin sortin tuuletin imee sinne jatkuvasti jäähdytysilmaa valtavalla teholla, ja jos kyseinen ilma sattuu olemaan likaista (kuten esimerkiksi ajaessa kolme tuntia hemmetin tomuisella tiellä Kanchanaburissa), niin sitten CVT on täynnä pölyä. Se tekee sekä ajamisesta nykivää ja aiheuttaa värinää, myös saa samassa tilassa olevan kytkimen kulumaan loppuun ennen aikojaan. Tämä on myös syy sille, miksi mopo alkoi nykimään heti sen Kanchanaburin pikataipaleen jälkeen.
Off-road-ulkonäöstään huolimatta ADV 350 on siis tosiasiassa täysin soveltumaton muuhun kuin päällystetyillä teillä ajamiseen. Renkaista ja maavarasta viis, CVT ei yksinkertaisesti kestä pölyssä ajamista. Jos pölyssä joutuu ajamaan, täytyy pyörä huollattaa välittömästi jälkeenpäin. Onneksi opin tämän takuun ollessa vielä voimassa.
Ostin Mr. DIY:sta melkein ilmaisen yleismittarin, viereistä Mini Big C:stä juomavettä ja ajoin sitten kotiin. Tein työhommia ja saatuani ne valmiiksi aloitin prosessin kaatumarautojen asentamiseksi. Olin hankkinut ne Lazadasta, kun olivat olleet hyvässä tarjouksessa.
Pyöräni oli siis ADV 350 vuosimallia 2025. Tämä teki asennuksesta erilaista kuin edellisissä malleissa. Poistin ensin jalkojen alla olevat matot ja sen jälkeen niiden alla olevat neljä ruuvia. Näin pystyin osittain irrottamaan jalkojen alla olevan pohjapaneelin.
Tässä paneelissa oli kiinni pienempi muovinkappale, joka peitti alleen varsinaiset kiinnityspisteet. Poistin tämän muovinpalan vapauttamalla kaksi pientä kiinnitysklipsiä, jotka pitelivät sitä kiinni isommassa paneelissa. Kiinnitysklipsejä piti painaa ruuvimeisselillä niiden keskeltä, jotta ne irtosivat.
Ruuvasin sitten pohjapaneelin takaisin kiinni ja toistin prosessin toisella puolella mopoa.
Aloin sitten ruuvailla kaatumarautoja paikoilleen. Ne koostuivat kolmesta osasta: vasen, oikea ja etuosa. Kiinnityspisteitä oli yhteensä seitsemän. Niistä viimeinen oli etuosassa etuhaarukan tienoilla, ja kesti aika kauan saada siellä oleva mutteri auki kiinnitystä varten.
Parkkipaikalla oli erikseen autojen parkkipaikka ja mopojen parkkipaikka. Kahta autoparkkipaikkaa lähellä ovea käytettiin myös sekalaisena mopojen ja ja polkupyörien parkkipaikkana, ja siellä myös asennusta suoritin, koska mopojen parkkipaikat on tarkoitettu Honda Clickin kokoisille sirrakoille. Nyt joku vanha mies Kasetsart-takissa tuli kuitenkin märisemään englanniksi, että miksi en pysäköinyt mopoparkkipaikalle. Olisin tässä kohtaa mieluusti todennut, että no varmaan siitä syystä, että Rocinante on takaboksin kanssa osapuilleen 30% pidempi, 30% leveämpi ja 66% painavampi kuin ne mopot, joille parkkipaikka on suunniteltu ja epäilemättä tästä syystä on jo merkkejä siitä, että joku on kolhinut Rocinantea siellä mopoparkissa. Lisäksi joka puolella parkkipaikkaa oli tässä vaiheessa työkaluja ja vielä asentamattomia osia, jotka veivät aika paljon tilaa. En kai asennushommissa mitään ahdasta moporuutua voi käyttää? En kuitenkaan saanut tilaisuutta selittää itseäni, sillä äijänkäppänä käveli pois vaivautumatta kuulemaan vastaustani. Valittaisi mieluummin niille polkupyöräkuskeille, heillä tuskin on oikeaa syytä jättää munamankeleitaan oven eteen. Mutta ehei, mene valittamaan sille ukolle jonka pyörä hädin tuskin mahtuu ruutuun.
Joka tapauksessa jatkoin kaatumarautojen ruuvailua ostalamppuni valossa. Asentaminen oli siinä mielessä haastavaa, että rautoja piti väännellä vähän joka suuntaan, jotta ne sopivat sekä mopon runkoon että kiinni toisiinsa.
Sain hommat jokseenkin valmiiksi yhdeksän aikoihin. Melkoinen iltapuhde.