Tänään ja eilen olen asennellut lisävaloja Rocinanteen. Päädyin lopulta PIAA:n valoihin, koska halusin jotain suhteellisen pientä ja huomaamatonta. Lisävaloista saatetaan nimittäin sakottaa, jos ratsiassa istuvalla poliisilla on huono päivä. 16 ledin ja 360 watin Future Eyes X100-arsenaali todennäköisesti nostattaa tarkastajan kulmakarvoja huomattavasti enemmän kuin 50 watin suunnilleen kananmunan kokoiset PIAA-valot. Samannäköisiä on vakiovarusteina useissa mopoissa ja sähköjärjestelmäkin kärähtänee niiden kanssa vähemmän todennäköisesti. Rocinanten laturin teho ei myöskään varmaankaan riittäisi millekään naurettavan sähkösyöpöille valoille.
Asennuksessa oli omat haasteensa. Ensin kytkin yleismittarin johdot mittariin väärin, oikosuljin akun muutamaksi sekunniksi ja sain nauttia palaneen muovin hajusta. Mittari ei kuitenkaan hajonnut. Vaihdoin johdot oikein päin ja tein vähän mittauksia ymmärtääkseni sähköjärjestelmää paremmin.
PIAA:n valot olivat selvästi viimeistellymmät kuin se kiinankrääsä, johon olen täällä saanut tottua. Mukana tuli esimerkiksi käyttöohje. Pultit ja mutterit, joita valojen kiinnitykseen käytettiin oli maalattu mustiksi. Sähköjärjestelmässä oli kolme johtoa: musta akun miinusnapaan, punainen plusnapaan ja keltainen, joka piti tunkea sulakerasiaan vapaavalintaisen sulakkeen kohdalle. Valot eivät toimineet niin kauan kuin keltainen johto oli jännitteetön eli mopon sähköt eivät olleet päällä.
Harmillisesti valojen johdon molemmissa päässä oli mötikkä. Toisessa päässä oli valojen ohjain. Toisessa päässä puolestaan pieni sulakerasia. Tämä teki johdon kiskomisesta mopon läpi rautalankatempulla hieman haastavaa, mutta se onnistui lopulta.
Myös valojen kiinnitys tuotti hieman vaikuksia. Nämä olivat ilmeisesti PIAA:n ensimmäiset moottoripyörävalot, ja siltä se myös tuntui, koska kiinnityspisteisiin ei ollut kiinnitetty mitään huomiota. Kiinnittämiseen tarvittiin kahdeksan millin reikä, mutta ADV:ssä ei ole yhtään sellaista reikää. Olin tilannut tämän kompensoimiseksi pari kaatumarautoihin kiinnitettävää pientä alumiinipalikkaa, joissa oli sekä kaatumaraudan että valojen pultin mentävä aukko.
Valitettavasti nämä alumiinipalikat eivät suorituneet hommastaan kovin hyvin. Ne koostuivat kahdesta puoliympyrän muotoisesta puolikkaasta, joista toisessa oli uloke valojen kiinnittämistä varten. Ne oli määrä saada kiinni kaatumarautoihin yhdistämällä puolikkaat kahdella pultilla, mutta tämä oli vaikeaa. Pultit olivat varsin lyhyet ja mukana tullut pehmusteeksi tarkoitettu kuminpalanen teki niistä liian pienet, jotta ne olisi saanut kiristettyä kaatumarautojen ympärille. Jos pehmustetta ei käyttänyt, olivat ne liian suuret. Lopulta tein virityksen, jossa laitoin kuminpalasen vain toiselle puolelle kiinnikettä ja laitoin rautojen ympäri pehmikkeeksi sähköteippiä. Näin sain valot kiinnitettyä.
Seuraava ongelma oli valojen suuntaaminen. Kaatumaraudat olivat melkein joka kohdassa väärässä kulmassa valojen suuntaamista varten. Raudat eivät olleet kohtisuoraan pystyssä, vaakatasossa tai mopon pituusakselin suuntaisesti oikeastaan missään kohtaa aivan etuosaa lukuunottamatta, vaan vinossa käytännössä kaikkien näiden akselien suhteen samanaikaisesti. Liian lähelle etupyörää en niitä halunnut, etteivät osuisi lokasuojaan jos jousitus ottaa pohjaan. Pystyin säätämään valoja kunnolla vain yhden akselin suhteen, ja lisäksi hyvin vähän (ei läheskään riittävästi) toisen akselin suhteen. Sain kuitenkin valot suunnattua kohtuullisesti.
Valoja ohjataan kahdella painonapilla, jotka kiinnitin vasemmanpuoleiseen sivupeiliin. Ylempi nappi laittaa ne päälle ja pois, alemmalla voi vaihtaa lyhyiden keltaisten ja pitkien valkoisten valojen välillä.
Testaus paljasti, että valotehoa lienee enemmän kuin riittävästi näennäisen vaatimattomasta wattilukemasta huolimatta, vähintään kaksinkertaisesti vakiovaloihin verrattuna. Valokeila oli yläosastaan erikoisen terävärajainen. Eiköhän näillä saa vastaantulijat sokeutettua ihan riittävän hyvin.
Myöhemmin havaitsin, että olin asentanut palasen, joka kiinnittää kaatumarautojen etuosan mopon runkoon väärin ja se otti kiinni etuhaarukkaan aina, kun teki jyrkän käännöksen. Avasin uudestaan jo aikaisemmin harmaita hiuksia tuottaneen mutterin, irrotin suuritöisesti pultin ja laitoin metallinpalasen sen toiselle puolelle. Tilaa työkalujen käytölle ei ollut juuri yhtään. Tämä uusi asennustapa vaikutti kuitenkin toimivammalta kuin vanha.
Sitten oli vuorossa kaapeleiden järjestäminen. Laitoin ne kiinni avattavilla nippusiteillä olemassaoleviin johtoihin miten parhaiten taisin. Lopputulos oli kohtalaisen siisti.
Etsin valoille uusia kiinnikkeitä. Olisin ehkä voinut kiinnittää ne RAM Mounteilla. Minulla on sellainen puhelinpidikkeeni kiinnikkeenä, ja se ei todellakaan liiku milliäkään mihinkään suuntaan niin kauan kuin tukivarsi on kiinnitettynä. Valitettavasti hintaa kahdelle RAM Mount -sarjalle olisi tullut kolme tuhatta bahtia, joten kuoppasin sen ajatuksen toistaiseksi.
Tilasin siis Shopeesta toisentyyppiset kiinnikkeet valoille. Ne tekevät suuntaamisesta toivottavasti helpompaa. Harmillisesti ne oli tilattava Kiinasta, ainoatakaan vastaavaa tuotetta ei ole saatavilla maan rajojen sisäpuolella.
Takamus on Kanchanaburin reissusta edelleen kipeä.