Hyvin valvotun yön jälkeen päätin ajaa pitkästä aikaa Hat Wanakornille. Olin paikalla noin kello 6:10, puoli tuntia ennen auringonnousua. Menin tavoistani poiketen pääportista sisään ja ostin oikein pääsylipun. Se maksoi vain 100 bahtia. Olin muistellut, että se olisi ollut kaksi sataa.
Tarkoituksenani oli katsoa, näkyisikö alueella lintuja. Muistelin Wanakornin luontopolun olevan varsin siivekäsrikasta aluetta.
En ehtinyt edes luontopolulle asti, kun näin ensimmäisen mielenkiintoisen eläimen. Pieni pöllö istuskeli puun oksalla ääntelemässä. Dokumentoin pöllön, joskin se oli haastavaa, koska oli vielä niin pimeää. Pöllön mielestä taisi olla kovinkin kirkasta, sillä se katseli minua yksinomaan oikealla silmällään. Pöllöt tekevät kuulemma usein sillä tavoin, kun taivas on niiden mielestä liian kirkas.
Lähdin sitten luontopolulle. Siellä oli tavattoman runsaasti.. miten “tupaija” taipuu? Tupaijia? Tupaijoita? Vastaan tuli myös useita drongoja, kaksi sarvinokkalintua ja erään puun korkeimmilla oksilla istuskeli kuningaskalastaja. Erään petolinnunkin näin, mutta se lähti karkuun ennen kuin sain siitä kuvaa.
Palasin aikani ihmeteltyäni takaisinpäin luontopolkua pitkin. Ajoin takaisin Prachuapiin.
Nyt kello oli noin 8:40 ja pankit juuri avautuneet. Päätin käydä pankissa kysymässä, että saisiko tiliä avattua, tällä kertaa eri pankissa kuin viime kerralla. Tulos oli samanlainen kuin viime kerralla, joskin tämä pankki oli tehokkaampi kuin edellinen ja teki asian selväksi jo kättelyssä. Pitää olla kuulemma vuoden viisumi, että täällä saa tilin auki. Kaikenlaisia perseestä revittyjä vaatimuksia, käyttämällä paikallista lakipalvelua tilin saa nimittäin auki mihin tahansa pankkiin millä tahansa viisumilla.
Onneksi on edes se yksi pankkitili. Ilman sitä monet asiat olisivat paljon vaikeampia.