Toisin kuin eilen ja edellispäivänä, tänään ei satanut vettä. Sää oli miellyttävän puolipilvinen.
Menin vaihteeksi kuvaamaan joen rannalla olevaa moskeijaa nyt, kun sää oli parempi. Pohdin, mitä tehdä seuraavaksi. Päätin tilata Dartilla taksin rannalle (14 B$). Matkaa oli 20 kilometriä.
Taksi tuli ja nousin kyytiin. Kuski sanoi, että Google Mapsissa näkyvälle rannalle ei pääse, sinne rakennetaan kuulemma jotain yhdeksän tähden ökyhotellia öljyoligarkeille. Hän tarjoutui viemään minut samaan hintaan jonnekin lähistölle. Päätin suunnata lähellä rantaa olevaan metsään. En minä siellä rannalla olisi kuitenkaan uinut, dokumentoinut vain.
Saavuimme siis ehtaan bornelaiseen sademetsään, jossa risteili kävelypolkuja sinne tänne. Päätin tutkia paikkoja. Metsässä saattaisi olla vaikka joku eläin.
Polku kulki vuoroin ylös ja vuoroin alas kukkulan rinnettä. Paikalla ei ollut juuri muita ihmisiä. Ramadan kielsi syömisen ja juomisen, ja metsässä ramppaaminen tuppaa vaatimaan sitä juomista.
Matkalla näkyi paljon puita. Saavutin reitin äärimmäisen pisteen ja käännyin sitten toiselle polulle, joka vei takaisin lähtöpaikkaan. Seurasin pieniä keltaisia nuolikylttejä, joita oli ripoteltu sinne tänne.
Saavuin pienen joen rantaan. Silloin tajusin, että kyltit eivät johtaneet mihinkään järkevään paikkaan, vaan olin jossain umpimetsässä. Tarkastelin Google Mapsia jotten kävelisi ympyrää ja yritin löytää tien takaisin polulle.
Samoamista pusikossa kesti yli tunnin verran. Palmunlehvissä oli kolmesenttisiä piikkejä ja kompastuksia aiheuttavia köynnöksiä kasvoi maan poikki siellä täällä. Maasto nousi ensin voimakkaasti ylös ja laskeutui sitten alas. Lopulta olin niin hengästynyt, etten jaksanut enää edes sadatella tilannetta itsekseni. Pian niin puhelimeni kuin kaikki vaatteeni olivat niin hiestä märkiä, että luurin kosketusnäyttö lakkasi toimimasta eikä märillä vaatteilla pyyhkiminen auttanut. Voisivat ehkä merkitä polkunsa vähän paremmin.
Kiipesin viimeiselle kukkulalle vain tajutakseni, että se ei ollutkaan viimeinen kukkula. Vielä kerran alas ja seuraavaa ylös ennen kuin olin polulla. Lampsin kuolemanväsyneenä takaisin parkkipaikalle. Tässä meni vielä hyvän aikaa. Se vaati nimittäin vielä lisää rinteiden kiipeämistä.
Tilasin Dartin hotellille. Virkistäydyin vähän aikaa ja menin sitten joen rantaan kävelemään. Olin päättänyt mennä taas katsomaan apinoita, koska reissu oli ollut eilen niin hedelmällinen. Valo oli tänään vähän erilaista ja saattaisin nähdä muita eläimiä.
Olin kävelemässä kävelysillan yli. Paikalle tuli parahiksi myyntihenkinen paattikuski, joka kehotti kävelemään takaisin sillan poikki. Siinä kohdassa rantaa kun ei sattunut olemaan mitään portaita.
Palasin siis takaisin ja nousin veneeseen. Lähdimme ajelemaan noin kello 17:15 jolloin aurinko oli jo matalalla. Hyvät dokumentointiolosuhteet oikeastaan.
Matkalla näkyi jälleen useita nenäapinaryhmiä. Kysyin, olisiko krokotiileja. Niitä olisi paras katsella kuulemma aamulla, kun vesi on matalalla.
Sain dokumentoitua useita mahtavalla tuulenhalkojalla varustettuja urosapinoita hyvässä valaistuksessa. Venekuski kyseli taas kaikenlaista. Hänen aksenttinsa ei ollut kovin selkeä, mutta ihme, että osasi niinkin paljon englantia. Apinoiden lisäksi muita eläimiä ei näkynyt muutamia tavanomaisia lintuja lukuunottamatta.
Palattuamme rantaan maksoin kuskille 30 beedollaria ja menin sitten moskeijan vieressä sijaitsevaan puistoon. Siellä oli paljon ihmisiä istumassa retkituoleissa ja ruokakojuja, joissa kai kaupattiin paikallisia erikoisuuksia.
Etsin ruokakojuista syömistä, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Suurin osa kojuista oli täälläkin tyhjillään. Aloin ounastella, että muslimeilla on tapana tilata tai valmistaa ruokansa etukäteen, kattaa pöytä ja laittaa sapuskat lautaselle valmiiksi jo hyvän aikaa ennen, kuin Ramadanin päivittäinen syömiskielto päättyy. Mikään kun ei ilmeisesti kiellä ruuan valmistusta tai myymistä päiväsaikaan. Näin syöminen voidaan aloittaa heti, kun se tulee sallituksi. Jos siis haluaa ruokaa, kannattaa olla liikkeellä hyvissä ajoin.
Menin itse jo aiemmin testattuun intialaiseen ravintolaan ja tilasin kanaa tikka masala. Tällä kertaa mukana oli kunnollisia lihanpaloja, eli ensimmäisenä iltana tilaamani kanacurryn teurasjätteet oli tosiaan kai tarkoitettu mausteeksi. Oli sen verran hyvää, että ostin vielä naan-leipää mukaan.