Heräsin varsin myöhään ja kirjoitin muistelmiani. Minulla on vielä tämä yksi päivä aikaa KL:ssä ja pitäisi kai tehdä jotain. Parangeja en jaksanut enää lähteä etsimään, saa niitä kai Thaimaastakin.
Suuntasin Masjid Jamekin asemalle kahden pysäkin päähän KL Sentralista. Sieltä kävelin Kuala Lumpurin Itsenäisyydenaukiolle (Dataran Merdeka), jossa Malesian lippu nostettiin salkoon keskiyöllä 30. elokuuta 1957. Nykyään paikalla oli suuri ruohokenttä, satametrinen lipputanko ja runsaasti pienempiä lipputankoja, jotka kuuluivat Malesian osavaltioille. Osavaltioita on kolmetoista: Johor, Kedah, Kelantan, Malakka, Negeri Sembilan, Pahang, Penang, Perak, Perlis, Sabah, Sarawak, Selangor ja Terengganu. Lisäksi on olemassa suoraan liittovaltion alaisuudessa olevat kolme territoriota: Kuala Lumpur, Labuan ja Putrajaya.
Dokumentoin aukion useasta suunnasta. Päätin kävellä Malesian kansallismoskeijaan, joka oli kivenheiton päässä.
Kun olin tekemässä lähtöä, joku paikallinen lykkäsi kouraani käyntikortin kokoisen lipukkeen, jossa mainostettin toisella puolella Falun Gong -liikettä ja toisella puolella syytettiin Kiinan kommunistista puoluetta sisäelimien keräämisestä ei-toivotuilta henkilöiltä. Falun Gong on kiinalainen hengillinen liike, joka on tunnettu jostakin voimistelu- ja meditaatioharjoituksistaan ja buddhlaisista ja taolaisista opetuksista. Kommunistit kielsivät sen 1999 koska kokivat kymmenet miljoonat kannattajat potentiaaliseksi uhaksi ja pidättivät satojatuhansia ihmisiä. Mitä taas sisäelinten keräämiseen tulee, on pitkään pidetty varsin uskottavana, että Kiina kerää sisäelimiä toisinajattelijoilta, joskus vieläpä silloin, kun nämä ovat vielä elossa. Kiinassa kun tuppaa jostain syystä olemaan todella lyhyet elinsiirtojonot länsimaihin verrattuna eikä ilmeisesti ainoana maailman maana mitään pulaa elimistä. Vapaaehtoisia luovuttajia ei maassa kiinalaisperinteiden vuoksi juurikaan ole, mutta on niiden elinten jostain tultava. Toisinajattelijoilta kenties.
Löysin moskeijan sisäänkäynnin. Ulkomaalaisten vierailuaika oli juuri alkamassa, eikä vierailu maksanut mitään. Nimi piti vain kirjoittaa jollekin verkkosivulle tilastointia varten.
Minulla oli päälläni pitkähihainen paita ja pitkät housut, joka oli sopiva asuste moskeijaa varten. Miehillä piti olla pitkät housut, naisten tuli myös peittää hiuksensa. Naiset saivat halutessaan myös lainakaavun sisäänkäynniltä.
Hiiviskelin sitten sisään moskeijaan ja dokumentoin aluetta. Siellä oli mausoleumi, jossa lepäsi rauhassa neljä pääministeriä. Ympäröivä puutarha ja lukuisat vesialtaat loivat rauhaisaa tunnelmaa.
Saavuin rukoushuoneen viereen. Sinne ei saanut mennä vapaasti kävelemään, jos ei ollut muslimi, mutta kuvia pystyi silti ottamaan. Kuulin, kuinka paikallinen opas selitti turisteille, että hotellihuoneiden katoissa tai lattioissa on usein nuoli kohti Mekkaa. Minunkin huoneeni katossa oli ollut sellainen, mutta enpä ollut ymmärtänyt sen tarkoitusta.
Menin sitten kohti uloskäyntiä ja tarkastelin hyllyssä olevia Koraaneja, joita oli monella kielellä. Paikalle pelmahti valkopartainen imaami ja sain kuulla kunnon käännytyssaarnan. Imaami selitti lukeneensa nuoruudessaan paljonkin eri uskonnoista, ja näkee niin juutalaisuuden kuin kristinuskonkin jatkumona. Uskontoa oli hänen mukaansa päivitetty aina tarpeen mukaan, profeettoja oli Aatamista Abrahamin kautta Joshuaan (Jeesukseen) ja viimeisenä Muhammediin. Jumala oli hänen mukaansa päivittänyt sääntöjä aina ihmiskunnan kehittyessä. Koraani on teoksista luotettavin, koska ei tiedetä esimerkiksi, kuka on kirjoittanut Raamatun tai sitä vanhemmat uskonnolliset tekstit. Koraani oli hänen mukaansa kaikkien pyhien tekstien viimeisin versiopäivitys, jos oikein ymmärsin. Moskeijassa kaikki ovat tasa-arvoisia eikä muslimi saa tehdä kellekään väkivaltaa muutoin kuin itsepuolustuksena.
Imaami kysyi minulta, miksi olen mielestäni olemassa ja mikä on elämäni tarkoitus. Epäilemättä islam voisi vastata näihin kysymyksiin. Minä vastasin nihilistisesti: mitäpä jos olemassaoloni on täysin sattuman tulosta ja elämälläni ei ole tarkoitusta? Imaami oli eri mieltä. Hän osoitti kameraani, ja sanoi, että onhan tuollakin tarkoitus. Se tehtiin jotain tarkoitusta varten, ja niin myös minut. En ollut tästä vertauksesta aivan vakuuttunut. Imaami puhui myös kuolemanjälkeisestä elämästä tarjoten taivaspaikkaa. Minä siteerasin Mark Twainia: kirjailijan sanoin olin ollut kuollut pari miljardia vuotta ennen syntymääni, eikä siitä aiheutunut minulle vähäisintäkään epämukavuutta. Jaa, no jos noin varma olet, niin ei sitten mitään, sanoi imaami. Minä totesin, että nytkö täällä vedotaan Pascalin vedonlyöntiin: Blaise Pascalin mukaan kannatti olettaa, että on olemassa Jumala. Jos olet oikeassa, pääset kuoltuasi taivaaseen. Jos olet väärässä, niin et oikeastaan häviä juuri mitään. Siksi on kannattavampaa uskoa kuin olla uskomatta.
Saatuani tarpeekseni imaamista kumarsin ja poistuin moskeijasta. Imaami oli selvästi lukenut mies, mutta hänen puheenpartensa kieli ilmiöstä, josta Kahneman kirjoitti jo ajat sitten: ihmisten ajatusvinoumista. Omia ajatuksia tukeva informaatio huomioidaan, muu jätetään huomiotta. Tällä kaverilla oli reilusti anekdootteja islamin ylivertaisuudesta, mutta todennäköisesti oli olemassa myös päinvastaista informaatiota. Hän kuitenkin jätti sen mainitsematta, jos oli ylipäätään sen olemassaolosta itsekään tietoinen.
Ihmisillä on niin ikään taipumus löytää säännönmukaisuuksia paikoista, joissa niitä ei todellisuudessa ole. Tämä on useissa psykologisissa kokeissa osoitettu. Oletetaan ajatusleikin vuoksi, että elämäämme ohjaa suurilta osin sattuma. Vaikka ihmiselo olisi sattuman ohjaamaa, eivät nämä satunnaisesti tapahtuvat asiat kuitenkaan näyttäisi satunnaisilta suurimmalle osalle ihmisistä. Ihmiset löytävät sattumasta säännönmukaisuuksia, joita sitten sanotaan tuuriksi, kohtaloksi tai korkeimman johdatukseksi katsantokannasta riippuen.
Riippumatta siitä, mikä elämää ohjaa tutkimuksissa on selvinnyt, että syvästi uskonnollisilla ihmisillä on harvoin esimerkiksi mielenterveyden häiriöitä. Tämä ei ole sinänsä yllättävää. On lopulta lohdullinen ajatus, että korkeampi voima suojelee ja ohjaa ja kaikki mitä tapahtuu on osa suunnitelmaa jossa kaikki käy lopulta hyvin ja elämälläsi on tarkoitus. Ateismin maailma on lopulta sangen nihilistinen: millään, mitä teet ei ole lopulta mitään suurempaa merkitystä, ei ole objektiivista moraalia ja elämälläsi ei ole mitään väliä. Elämäsi on kosmisen sattuman tuloksena syntynyt ja sattuman kaupalla myös joskus kuolet ja kaikki mitä teet, on lopulta turhaa. Kukin tulkoon autuaaksi uskollaan, kuten uskonnonopettajani muinoin totesi.
Mietin, mitä tehdä seuraavaksi, mutta en keksinyt oikein mitään. Päätin kävellä Kuala Lumpurin vanhalle asemalle (ei siis KL Sentraliin) ja mennä takaisin hotellille joksikin aikaa.
Kävely oli taas melkoista kärsimystä johtuen puuttuvista suojateistä. Totesin myös asemalle päästyäni, että siellähän pysähtyy näköjään vain pitkän matkan junia. Jatkoin siis kävelemistä.
Saavutin lopulta punaisen MRT-linjan pysäkin. Tässä vaiheessa olin muuttanut mieleni, ja päätinkin mennä Petronas Towerseille kauppakeskusta katsomaan.
Katselin sitten aikani. En kuitenkaan nähnyt muuta kiinnostavaa kuin jonkun luksuspuodin vartijan, jolla oli rynnäkkökivääri kädessä.
Menin kauppakeskuksen vieressä olevaan puistoon ja dokumentoin torneja hieman. Paikalla oli toinenkin kameramies. Hän esittäytyi singaporelaiseksi ja sanoi olevansa viikon pituisella vapaalla armeijasta. Singaporen pakollinen asepalvelus kestää 2 vuotta. Opin, että singaporelaisille maksetaan asepalveluksesta palkkaa melkein 700 äsdollaria eli 470€ kuukaudessa. Ihan kelpo ansiot, kun Mordoriin vertaa. Siellä varusmiehen päivärahoista tulee kuukaudessa noin 180€.
En jaksanut odotella auringolaskua, vaan palasin hotellille. Sisään en mennyt, vaan kävelin läheiseen intialaiseen ravintolaan. Alueella oli paljon niin intialaisia ravintoloita kuin intialaisiakin. Kuala Lumpurin pikku-Intia. Tilasin kanabiryanin. Tiedustelin, ovatko kananpalat luuttomia. Tätä ei ymmärretty, mutta annoin asian olla ja päädyin tilaamaan annoksen silti. Lisäksi tilasin afganistaniliasta naan-leipää ja sitruunajääteetä.
Biryanin kananpalat eivät olleet luuttomia, mutta annos oli silti ihan jees ja helposti syötävä. Naan-leipä oli erinomaista. Sitruunajäätee oli suorastaan ilmiömäistä, paras koskaan maistamani juoma. Todella hämmästyttävää. Hintaa illastamiselle tuli vajaat 8€.
Palasin hotellihuoneeseeni kirjoittamaan muistelmiani. Ikkunan ulkopuolelta tuli jälleen huoneeseen runsaasti meteliä. Moottorien äänistä päätellen katu oli osa MotoGP-rataa.