Heräsin kello 11. Olin eilen jättänyt Rocinanten valojen johdot kiinnittämättä, joten ensi töikseni ryhdyin järjestämään niitä. Hommassa meni parikymmentä minuuttia.
Vaihdoin kypärän kellastuneen ja toimimattoman itsestääntummuvan visiirin tilalle mustan kokonaan tummennetun visiirin. Teoriassa se toimisi yhtä hyvin kuin itsestääntummuva, koska ison tuulilasini ansiosta pystyin ajamaan pimeässä visiiri auki.
Ajoin itsepalvelupesulaan ja pesin Rocinanten painepesurilla. Tulos jätti toivomisen varaa, mutta tämä oli nopeampaa kuin pesettäminen siinä kunnon pesulassa. Ajoin sitten korjaamolle.
Asiakaspalvelijatar tuli paikalle ja valittelin vaivojani. Öljyt pitäisi vaihtaa ja CVT puhdistaa, ja lisäksi vuorille noustessa vaihteistosta kuului kummaa ulinaa. Toteamukseni merkittiin papereihin ja istuuduin odottamaan.
Ei tullut otettua läppäriä mukaan, joten piti keksiä muu tapa tappaa aikaa. Tällainen ilmaantui koeajotilaisuuden muodossa. Hondan uusi sähköskootteri UC3 oli koejattavana ja koeajajille annettiin kylmä juoma, pullaa ja mainospaita. Kun koeajoa tarjottiin, otin luonnollisesti tilaisuuden vastaan.
Ajoin pari kierrosta pihalla. Hiljaisuus oli miellyttävää ja kiitän peruutusvaihteen olemassaoloa. Sellaista olen itsekin useasti omaani toivonut. Valitettavasti vehkeen kantama oli vain 120 kilometriä ja se oli susiruma.
Seurasin sitten muiden ihmisten koeajoja ja puhuin vieressäni odottamassa istuneen thaimaalaisen kanssa. Hän sanoi asuneensa nuoresta iästä lähtien Ruotsissa. Hän oli ostanut kaksi päivää sitten Forzan, onnistunut ajamaan sen jälkeen 1000 kilometriä ja odotteli öljynvaihtoa.
Vaihteistoni purkaminen seniorimekaanikon toimesta eteni ja aina silloin tällöin ilmoille pölähteli suuria pölypilviä mekaanikon puhallellessa niitä paineilmalla. Kytkin oli taas sininen kuin siaminlahti, vielä sinisempi kuin se joka jouduttiin vaihtamaan.
Kun CVT oli laitettu uudestaan kasaan, lähti mekaanikko koeajolle. Arvasin, että jokin oli vialla, kun toinen seniorimekaanikko tuli ja lykkäsi päänsä aivan vaihteiston viereen. Hän kuunteli vaihteistoa. Hän ei ilmeisesti pitänyt kuulemastaan, sillä mekaanikko ajoi Rocinanten uudestaan nosturille ja purki vaihteiston toisen kerran. Sitten hän käynnisti moottorin. Ilmeisesti vaihteistokotelossa nyt vapaasti pyörivässä vetoakselissa oli jotain värinää tai muuta häiriötä. Ohjeistus oli tulla maanantaina uudestaan niin puretaan koko moottori. No sehän selvä. Hondan legendaarinen luotettavuus alkaa hiljakseen tuntua vähemmän legendaariselta. En jouda paikalle maanantaina uudestaan, mutta pidetään asia mielessä.
Jos mopoa joutuu rassaamaan tähän tahtiin, niin vaihtaminen toiseen malliin takuun päättyessä ei ole enää poissuljettu ajatus. Takuu päättyy kuitenkin vasta 2028.
Ajoin takaisin kotiin ja pakkasin tavarat. Lähdin sitten Samut Sakhoniin, jossa tapaisin huomenna Watin. Taaskaan en ehtinyt kauaa kotona vanhentua. Varikkopysähdys ja sitten mentiin taas.
Bensasta oli taas puutetta, mutta sain tankin täyteen jossain Phetchaburin tietämillä.
Uusi tumma visiirini paransi aluksi ajokokemusta merkittävästi jo pelkästään siksi, että se oli vähemmän naarmuilla. Pimeän laskeuduttua kävi kuitenkin ilmi, että itsestääntummuva visiiri oli kuin olikin pätevä keksintö. Satanen lasissa ei viitsi ajaa visiiri auki, oli tuulilasi millainen hyvänsä. En kuitenkaan enää suunnilleenkaan tiedä, mistä sellaisen visiirin löytäisin. Japanilainen ei tummu mainittavasti ja kiinalainen lopetti tummumisen parin kuukauden sisällä hankinnasta.
Hotelli oli varsin laadukkaan oloinen. Sietää ollakin siihen hintaan. Jääkaappi oli valmiiksi päällä ja vesipullot sisällä. Suihku oli thaimaalaistyyppinen. Kiinnostavana yksityiskohtana tapeteissa oli mummonmökkimäinen kukkakuviointi.