586:

Srina­kharin­wirotin yliopisto

Päivä (tai oikeammin iltapäivä) alkoi mopon sähköjärjestelmän tarkistamisella. Onneksi koko mopoa ei tarvinnut purkaa vian löytämiseksi, vaan se oli eräässä liittimessä lähellä akkua. Liitin oli huonosti kiinni johdossa ja siksi tärinä vilkutti sähköjä päälle ja pois.

Korjaamiseen tarvittiin juotoskolvia, jota en kuljettanut mukanani. Sain kuitenkin aikaan luotettavamman yhteyden kiinnittämällä johdot hieman eri tavalla. Se sai kelvata.

Lähdin ajamaan Nakhon Nayokiin neljän aikoihin. Siellä sijaisti Srinakharinwirotin yliopiston (/sii-na-kharin-wi-root/) kampus, jossa olin sopinut tapaavani erään tuttavani.

Yliopisto ei ollut kovin kaukana etäisyyden puolesta: matkaa oli 90 kilometriä. Matkassa meni kuitenkin kaksi tuntia, koska jouduin ajamaan pääkaupungin ruuhkassa.

Liikennekulttuuri oli melkein yhtä perseestä kuin Turussa. Ajoin suurimman osan ajasta oikeaa kaistaa (nopeammille autoille tarkoitettua siis) pitäen turvaväliä edessä ajavaan. Perässä tulevat katumaasturit vilkuttivat valoja, tööttäilivät ja ajoivat puskuri perälaatikossa kiinni vaikka ajoin edessäni ajavan auton suhteen täysin samalla nopeudella. Sitten nämä perässähiihtäjät lähtivät enemmän tai vähemmän vaarallisiin ohituksiin, kiilasivat eteeni ja jäivät siihen, koska edessä oli letkassa sata autoa ajamassa ihan sillä samalla nopeudella mitä minäkin olin ajanut.

Koska moottoripyörällä on paljon helpompaa ohitella kuin autolla, laitoin aina tämän tapahduttua ihan piruuttani lapun lattiaan ja puolen minuutin pujottelun jälkeen hätähousut huomasivat olevansa jälleen perässäni ja välissä olevan vieläpä pari autoa lisää.

Saavuin yliopiston kampukselle kuuden aikoihin. Kävin tutkimassa paikkoja. Löysin lammikon, jonka päälle oli rakennettu temppeli.

Lammikossa uiskenteli kaksi joutsenta. Toinen oli tavallinen kyhmyjoutsen. Toinen puolestaan oli punanokkainen mustajoutsen. Kuten nimestä voi päätellä, väriltään se oli täysin musta.

Mustien joutsenten tarina on mielenkiintoinen. Muinoin ilmaisu “musta joutsen” oli vertauskuva mahdottomalle asialle. Kaikki tunnetut joutsenet kun olivat valkoisia. Sitten joku löysi Australiasta kirjaimellisesti mustan joutsenen, ja vertauskuvan merkitys muuttui. Nykyään “musta joutsen” kuvaa sellaista harvinaista tai ennenkuulumatonta tapahtumaa, jota ei ollut mitenkään mahdollista ennustaa olemassaolevan tiedon perustella ennen kuin se on jo tapahtunut. Useimmiten jälkiviisaat ovat myös sitä mieltä, että tapahtuma oli itsestäänselvyys ja olisi pitänyt osata arvata, että niin voi tapahtua.

Itse olen osallistunut yhteen musta joutsen -tapahtumaan: maanjäristykseen, joka tapahtui viime vuonna näihin samoihin aikoihin. Tapahtuma ei ollut ennakoitavissa, koska Thaimaassa ei ole tiettävästi koskaan ollut yhtä voimakasta maanjäristystä. Osallistuin maanjäristykseen myös Matsumotossa, mutta se ei ollut musta joutsen, koska Japanissa maanjäristykset ovat yleisiä ja siksi helposti ennakoitavissa. Jotkut pitävät myös koronaviruspandemiaa mustana joutsenena, toiset olivat sitä mieltä, että kulkutaudit eivät ole maailmanhistoriassa poikkeuksellisia ja koronaviruksen synty oli siksi vain ajan kysymys.

Tuttavani tuli paikalle ja menimme markkinoille, jotka kampukselle oli pykätty. Minulle esiteltiin myös farmasian tiedekunnan rakennus.

Lähdin takaisinpäin myöhemmin illalla. Ajamisessa kului puolitoista tuntia. Ajoin harhaan kaksi kertaa, koska Google Maps näyttää edelleen liittymien kohdalla mitä sattuu. Bensiinin hinta oli noussut 35 bahtiin litralta ja suunnilleen kaikille näkemilleni huoltoasemille oli ainakin jonkin verran jonoa myöhäisestä kellonajasta huolimatta.