Tänään suuntasin pääkaupungin moottorimessuille, joista minulle oli kertonut entinen vuokraemäntäni Tum. Hän oli lähettänyt minulle paikasta muutamia kuvia ja neuvoi, että Nonthaburissa sijaitsevaan messukeskukseen pääsisi yksiraiteisella kulkemalla vaaleanpunaista linjaa pitkin.
Kuljin siis vaaleanpunaista linjaa pitkin messukeskukseen. Matka oli hieman hämmentävä, koska mikään vaaleanpunaisen linjan juna ei kulkenut suoraan messukeskuksen asemalle. Rata haarautui eräällä asemalla, ja siellä piti ymmärtää poistua junasta ja tehdä vaihto. Myös haaran väri oli vaaleanpunainen, vaikka se ei tosiasiassa yhdistänyt toisiinsa kuin kolme asemaa eikä ollut missään yhteydessä muuhun vaaleanpunaiseen linjaan.
Kuljin radannysän keskimmäiselle asemalle. Messukeskus löytyi ja sinne oli varsin helppo kulkea. Jouduin tosin maksamaan junalipusta aseman lippuluukulla 38 bahtia lisää, koska olin unohtanut, että vaaleanpunainen ja vihreä linja olivat käytettävissä samalla lipulla. Siksi olin ostanut alkuperäisen lipun vain Wat Phra Si Mahathatin asemalle vihreälle linjalle.
Messuille oli ostettava lippu, joka maksoi 100 bahtia. Ostin sellaisen ja kuljin porteista sisään.
Thaimaalaiset pitävät autoista. Paljon. Autonäyttely on valtava tapahtuma, jossa vierailee vuosittain lähes kaksi miljoonaa ihmistä. Esillepanijoita oli lukuisia, ja niistä puolet on nykyään kiinalaisia sähköautovalmistajia kuten Geely, Omoca, Jaecoo, GWM, Firefly, MG, Lepas, Denza, GAC, Avatr, Chery, Forthing, Changan, Maxus, BYD, Zeekr, XPeng ja Volvo. Samalla kun lännen änkyräpoliitikot Trumpin johdolla takertuvat menneisyyteen ja fossiilisiin polttoaineisiin on automarkkinoiden tulevaisuus näin tarjolla kiinalaisille hopealautasella. Myös Vietnamin Deepal oli edustettuna.
Messuille toki olivat lähteneet myös perinteisemmät Honda, Toyota, Lexus, Isuzu, Mazda, Nissan, Mitsubishi, Suzuki, Hyundai, Mercedes-Benz, Porsche, BMW, Audi, Jeep, Ford, Tesla, Mini, Aston Martin ja Rolls Royce. Moottoripyörämerkeistä mukana olivat myös Ducati, Yamaha, Harley-Davidson, Triumph ja Royal Enfield.
Seuraavaa lukiessa on hyvä palauttaa mieleen, paljonko Rocinante oli aikoinaan kustantanut: 190 000 bahtia. Polttoaineenkulutus on virallisesti 3.4 litraa sadalla kilometrillä.
Minua kiinnostivat ennen kaikkea moottoripyörät. Ensiksi vastaani tulivat BMW ja Harley-Davidson. Tarkastelin pyöriä. BMW möi omaani vastaavaa mopoa, mutta hintaa oli yli neljäsataa tuhatta. Kallis merkki. Matkapyöriäkin oli myynnissä, mutta niiden hinta oli lähempänä puoltatoista miljoonaa. Harrikoita en tarkastellut lähemmin. Enoni oli puhunut minulle kauan sitten moottoripyöristä, ja maininnut, että harrikoista ei ole mihinkään. Tiputtelevat öljyä sinne tänne eivätkä pysy kasassa, ja sama pätee amerikkalaisiin autoihin. Olipa kertonut tarinaa siitäkin, kuinka joku hänen risupartainen harrikkoja rakastava moottoripyöräjengiläiskaverinsa oli pyytänyt häntä väsäämään partaan asennettavat jouluvalot pikkujouluja varten. Enoni oli tehnyt työtä käskettyä, mutta jätti mainitsematta että jouluvalojen näennäisen satunnainen vilkunta oli todellisuudessa morseaakkosia. Motoristin parta oli sitten pikkujouluissa haukkunut harrikkaa ja ylistänyt Yamahaa ja Hondaa.
Siinä paha missä mainitaan, seuraavana olivat nimittäin vuorossa Yamaha ja Honda moottoripyörineen. Paljoa minulle tuntematonta ei tarjonnassa ollut. Kaikissa pyörissä oli onneksi mukana lätkä, josta kävi ilmi niiden polttoaineenkulutus, tämä kun oli minulle hyvin olennaista tietoa.
Kävelin ympäri messuhallia useita kertoja katsellen booth babeja autoja. Löysin Lexuksen pisteen, jossa oli hyllyillä Lexus-lippalakkeja ja Golf-varusteita. Ne eivät olleet myytävänä.
Paikalla oli runsaasti valokuvaajia, joista osalla oli todella massiivinen linssikokoelma. Messuhallin valaistus oli hämäränpuoleinen josta syystä jotkut ammattikuvaajat käyttivät reiden paksuisia f/1.2-linssejä. Ne tuottivat arvatenkin myös valtavan bokehin, jonka avulla kuvista saatiin suodatettua tehokkaasti pois kaikki muu paitsi itse kuvattava kohde.
Hondan toimipisteellä sain pyöräyttää onnenpyörää ja voitin sellaisen punaisen ilmatäytteisen läpsyttimen. Siellä oli kahvilakin. En saanut ilmaista pullaa, vaikka olin uskollinen Hondan asiakas. Pullat oli varattu vain, jos osti messuilla kulkuneuvon.
Tarkastelin Yamahan 560-kuutioista TMAX:ia. Kulutus oli pöyristyttävät 4.8 litraa sadalla (enemmän kuin pienellä autolla) ja hinta puoli miljoonaa. Myös Hondan X-ADV:tä katselin ja koeistuin satulassa. 450 000 bahtia. Kulutus oli 745-kuutioisesta koneesta huolimatta vain 3.6 litraa sadalla.
Hondalla oli tarjolla myös matkapyörä Africa Twin tuhatkuutioisella moottorilla. Listahinta oli 718 000 bahtia ja kulutus varsin kova, 4.6 litraa sadalla.
Minusta on järkevintä pitää Rocinante tallissa ainakin niin kauan kuin takuu on voimassa. Jos kuitenkin vaihteistossa ja moottorissa on jatkuvasti ongelmia, pitää alkaa harkita vaihtamista luotettavampaan malliin. Näillä messuilla näkemistäni pyöristä ylivoimaisesti järkevin valinta olisi Hondan X-ADV. Vaikka se näyttää samankaltaiselta kuin ADV 350, on sen rakenne olennaisilta osin erilainen. X-ADV:ssä on nimittäin epäluotettavaksi paljastuneen CVT-variaattorin sijaan kuusipykäläinen DCT-automaattilaatikko ja ketjuveto eikä se kuluta juuri sen enempää polttoainetta kuin nykyinenkään menopeli. Tavaratila X-ADV:ssä on huomattavasti pienempi, mutta siihen on saatavilla laaja valikoima taka- ja sivubokseja. Toki X-ADV on uutena aivan liian kallis, mutta käytettynä hinta saattaisi olla hyvinkin kohtuullinen. No, ei mennä asioiden edelle. Katsotaan, kuinka usein nykyistä pitää korjaamolla käyttää.
Näyttelystä päästyäni menin vaaleanpunaisen linjan pääteasemalle, joka sijaitsi pääkaupungin länsipuolella. Siellä vaihdoin pitkän vaihtomatkan jälkeen violetille linjalle, ja kuljin Central Westgatelle. Söin halpisravintolassa ramen-nuudeleita (199 bahtia) mansikkajääteen (65 bahtia) kera. Ramen oli hyvää ja jääteekin oli varsin maukas.
Kuljin violetilla linjalla Tao Pooniin ja sieltä sinisellä MRT-linjalla Tha Phran asemalle, jossa vaihdoin toiseen sinisen linjan junaan ja kuljin yhden pysäkin Itsaraphapiin. Melko monimutkaisia nämä liikennejärjestelyt, mutta ainakin kulkeminen junilla messukeskukseen on mahdollista. Kuala Lumpurissa on enemmän junia, mutta junaradat eivät tuntuneet johtavan mihinkään sellaisiin paikkoihin, joissa olisin halunnut käydä.