Olin aikonut matkustaa tänään Kanchanaburiin Wiin kanssa ja mennä erääseen hänen suosittelemaansa metsään kävelemään. Jalkani eivät kuitenkaan olleet erityisen hyvässä kunnossa. Olin eilen kävellyt kymmenen kilometriä autonäyttelyssä vieraillessani. Vasemman jalan pikkuvarpaan kohdalla oli punertava, hieman aristava läiskä ja käveleminen tuntui vähän oudolta. Krabin tiikeriluolan temppelissä vierailtuani oikea polveni oli taas vaihteeksi kipeytynyt ja hidastanut vuorelta laskeutumista, ja olin tuntenut vaikutukset myös eilen kävelykierroksellani. Lyhyiden matkojen käveleminen onnistuisi hyvin, mutta olisi vähän ikävää jäädä metsään jumiin kipeän jalan (tai kahden) kanssa.
Olisin ehkä silti voinut yrittää. Unirytmini oli kuitenkin jälleen sellainen, että joutuisin heräämään kävelyä varten noin kuusi tuntia etuajassa, jos ylipäätään saisin nukuttua, koska Wii suunnitteli matkustamista paikalle minibussilla. Rocinante ei ollut kummoinenkaan vaihtoehto, koska lähimmmät hotellit joissa oli tilaa sijaitsivat puolentoista tunnin matkan päässä puistosta. Lisäksi olin käynyt kohteena olevassa kansallispuistossa jo aikaisemmin, eli siinä mielessä menetys ei ollut suuri. Kaikista näistä syistä johtuen päätin peruuttaa homman ja mennä sen sijaan Prachuapiin etuajassa. Täytyy saada siellä oleva tavaravuori raahattua jollain konstilla pääkaupunkiin.
Tänään päätin käyttääni aikaani videoiden editointiin / poistamiseen kiinalaisen kansanmurhakameran muistikortilta. Katsoin videot ja tallensin kohokohdat koneelle muutaman kymmenen sekunnin klippeinä.
Päädyin prosessin aikana tutkimaan veden alla ottamiani videoita ensimmäistä kertaa. Jälki ei ollut kehuttavaa. Kaikista markkinointipuheista huolimatta video ei ollut saumatonta 360°-kuvaa, vaan raja oli videolla selvästi nähtävissä.
Aloin pohtia, että pitäisikö myydä koko paska. Siitä saisi Mordorissa todennäköisesti hyvän hinnan ja vehje on aiheuttanut minulle lähinnä päänsärkyä, osin valmistajasta johtuvista syistä, osin muista syistä. 360-video vie valtavasti tilaa, mutta siitä on ollut lopulta hyötyä vain hyvin harvoin. Action-kameralle löytyy kyllä silloin tällöin käyttöä, mutta tavallinen laajakulmalinssillä yhteen suuntaan kuvattu video toimisi minun käyttötarkoituksissani 95-prosenttisesti yhtä hyvin ja kuvanlaatukin olisi todennäköisesti yhden linssin kamerassa parempi.
Eli kerrataanpa vielä vaikeudet:
- Alkuperäisen kameran paketti katosi kuukaudeksi, hirveä selvittelytyö
- Selfiekepin kanssa ei voi kulkea metsässä, koska se tarttuu oksiin
- Kameran kaukosäätimen rannehihna aukesi itsestään ja kaukosäädin lensi ranteesta huit hittoon
- Selfiekeppi ei kestänyt käyttöä vaan meni poikki
- Linssiin osuvat kärpäset ja tomu tekee suuresta osasta videoista käyttökelvottomia
- Kaukosäädin aktivoi kameran ehkä puolet ajasta
- Editointi on monimutkaista ja aikaavievää
- Video vie jumalattomasti tilaa
- Uusi kiinnitysputki maksoi parikymppiä ja rikkoi lopulta Rocinanten perälaatikon kiinnityspisteet
- Veden alla kuvattu video on jokseenkin huonolaatuista
- Myöskään veden päällä kuvattu video ei ole oikeastaan lunastanut odotuksia, nyt kun miettii
Summa summarum: kamera on lojunut pitkiä aikoja käyttämättömänä erilaisten ongelmien vuoksi, 360-videot ovat suurilta osin käyttökelvottomia, niiden varastointi kallista ja editointi aikaavievää. Marie Kondo kehotti heittämään menemään sellaiset tavarat, jotka eivät tuo iloa elämään. Tämä vekotin on tuonut elämääni lähinnä turhautumista.
No, sitä ehtii miettimään myöhemminkin. Päätin lähteä Iconsiamiin iltaruualle. Se kun oli vain vartin mopotaksimatkan päässä majapaikastani ja hintaa matkalle tulisi 40-50 bahtia. Otin kansanmurhakameran microSD-kortin mukaan säilyttäen sitä läppärin muistikorttiportissa SD-korttisovittimen sisällä.
Aioin tilata taksin Grabilla, mutta hinnat olivat kolminkertaistuneet siitä kun olin ensiksi niitä katsonut. Tilasin mopon siksi Boltilla. Pääsin perille hämmästyttävänkin nopeasti.
Kävin applekaupassa ja puistossa. Ravintoloissa kävin lähinnä katselemassa, koska hintaa joka sapuskalle tuntui tulevan 250 bahtia eivätkä tarjoilupalkkio tai alvi sisältyneet hintaan.
Löysin kamerakaupan. Siellä oli myynnissä DJI Osmo Action 6. Tarkastelin laitetta. Siinä oli 155 asteen laajakulmalinssi, joka vaikutti sangen käytännölliseltä keksinnöltä. Laitoin mukanani olevan muistikortin sen sisään. Kuvasin kaupassa noin kymmenen sekunnin videon. Voisi sitten kotona katsella, miten se vertautuu laadultaan 360-videoihin. Otin sovittimen pois läppärin portista, koska jos siihen kohdistuisi sivusuuntainen voima, voisi se rikkoa sovittimen tai aiheuttaa vahinkoa läppärin muistikorttipaikalle.
Pohdin, mihin laittaa muistikortti. Lompakko vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, sieltä se ei ainakaan katoaisi.
Menin kellariin ja löysin puodin, joka myi pohjoisthaimaalaisia khao soi -nuudeleita. Ostin annoksen 130 bahtilla (alvi ja tarjoilupalkkio sisältyi). Annos oli pieni, mutta yhtä maukas kuin parhaat Ranongissa tai Chiang Maissa syömäni khao soi -nuudelit. Tulinenkin se oli, mutta sen pystyi juuri ja juuri syömään.
Menin sitten 7-Eleveniin joka oli aivan täynnä ihmisiä. Joku farangikin oli tunkenut paikalle koko käytävän levyisten lastenvaunujen kanssa. Ostin vähän välipalaa ja lähdin sitten mopotaksilla majapaikkaani.
Ajattelin jatkaa videoiden käsittelyä. Tämä suunnitelma tyssäsi kuitenkin heti alkuunsa, kun havaitsin muistikorttini kadonneen lompakosta. Pudonnut varmaan silloin, kun kävin 7-Elevenissä, koska siellä olin maksanut käteisellä. Ravintolassa olin maksanut puhelimella. Jo se on piru, kun juuri se toimenpide, jonka pitäisi suojella omaisuutta aiheutti sen katoamisen. Itse kortti ei tosin ollut kovin arvokas, olin maksanut siitä Lazadassa 900 bahtia. Siellä olivat tosin olleet sisällä kaikki etelänmatkalla ottamani videot, olin kopioinut niistä koneelle tähän mennessä vasta murto-osan. Erikoista kyllä, tämäkään ei tuntunut suurelta menetykseltä. Suurin osa niistä olisi ollut käyttökelvottomia muutenkin ja nyt minun ei tarvinnut käyttää aikaa niiden editointiin.
Kiinalaisen kansanmurhakameran konmarittaminen kirpputorille tuntuu yhä paremmalta vaihtoehdolta.