Menin tänään ensi töikseni Iconsiamin 7-Eleveniin muistikorttia etsimään. Kysyin, onko näkynyt. Ei ollut. Se siitä sitten.
Palasin majapaikkaani, pakkasin tavaroitani kasaan ja valmistauduin sitten ajamaan Prachuapiin.
Katselin kuitenkin ennen lähtöä muistikorttien hintoja internetissä. Kortti, jonka olin ostanut 900 bahtin hintaan joulukuun alussa maksoi nyt kiitos tekoälyn joka paikassa 2000 bahtia. Aivan pöyristyttävä hinnankorotus, ja kaikki siksi, että koko muistipiirien tuotantokapasiteetti on myyty tekoälypuljujen datakeskuksille seuraavaksi kahdeksisadaksi vuodeksi. Toivottavasti tekoälykupla puhkeaa niin pian kuin mahdollista, jotta tähän tulee jotain järkeä.
Laitoin kengät jalkaani. Havaitsin, että vasemman sandaalini kantapääremmiä kiinni pitävä muovisilmukka oli rikki, eikä sandaali pysynyt kunnolla jalassa. Jo on aikoihin eletty. Edelliset sandaalit kestivät kymmenen vuotta, nämä eivät yhtäkään. No, hakkaan sitten Mordorissa valmistajaa lakikirjalla päähän niin enköhän saa taas uudet tilalle.
Nousin Rocinanten selkään. Näin irtonaisen johdon. Asentamani sähköjärjestelmän virtakytkimen johto oli irronnut liittimestä, eivätkä USB-portti tai näyttö toimineet ennen kuin tämä olisi korjattu.
Tämä ei ehkä ollut paras viikonloppu, jonka olin kokenut.
No, eipä siinä mitään. Lähdin ajamaan Prachuapia kohti. Onnistuin taas ajamaan pääkaupungin läpi kuolematta. Alan olla siinä jo vanha tekijä.
Pysähdyin huoltoasemalla. Asemalla oli tarjolla hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset: jonoa ei ollut. Huonot uutiset: bensiinin hinta oli parin viikon takaisen 31 bahtin sijaan - rumpujen pärinää - 41 bahtia litralta joka asemalla. Maantierosvot! Bassibasuukit! Tokeegekot! Ektoplasmat! Klyyvariapinat! Juovavaraanit! Vakuutuslääkärit! No, ei sentään vakuutuslääkärit, se on niin paha haukkumasana että sitä ei voi käyttää kuin porukasta joka tekee pahimman luokan rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Tankkautin mopoon E20:ä, joka oli ysiykköstä halvempaa, 36 bahtia litralta. En kuitenkaan erikoisemmin perusta tästä polttoaineesta, koska tankillisella E20:ä pääsee huomatavasti lyhyemmän matkan kuin ysiykkösellä tai ysivitosella.
Pysähdyin Phetchaburissa ja kävin Phetcahburin Khao Luangilla. Sitä ei pidä sekoittaa Prachuapin Khao Luangiin, Nakhon Si Thammaratin Khao Luangiin tai Sukothain Khao Luangiin. Phetchaburin Khao Luang oli kukkula, jonka sisällä oli pienehkö mutta maineikas luola. Pääsymaksu luolaan oli vaatimattomat kymmenen bahtia.
Näin paljon tippukiviä ja lukuisia Buddha-patsaita. Luolan katossa oli aukkoja, joista valo siivilöityisi oikeaan kellonaikaan luolan sisään. Dokumentoin luolan.
Luola oli nopeasti nähty ja jatkoin matkaa Prachuapiin. Pidin lyhyen tauon pienessä merenrantapuistossa Hua Hinissä. Ostin sieltä vesipullon.
Saavuin Prachuapiin vähän auringonlaskun jälkeen. Turvamies tervehti ovella ja kysyin, että olenko muuttamassa jonnekin. Jos minulla oli tavaraa jonka tahdoin heittää menemään, niin hänelle kelpaisi kyllä kaikki mahdollinen. Mikäpä siinä.
Tilasin iltaruuaksi ravintolasta valkosipulileipää ja kirjoitin sitten muistelmiani. Saas nähdä, miten saan neljä isoa laatikkoa kuskattua pääkaupunkiin.