Prachuapissa asuessa ei ollut tullut lähdettyä hirveästi yksin mihinkään. Nyt minulla oli kuitenkin seuranani Farmaseutti, ja se jos mikä oli hyvä syy kiertoajelulle. Päätin ensiksi suunnata Prachuapin eteläpuolella oleville alueille.
Ajoin Farmaseutti mukanani puolen tunnin matkan Nam Tok Huai Yangiin. Perillä kansallispuistossa kävi ilmi, että vesiputous oli kiinni vedenpuutteen vuoksi. Tämäpä harmillista. Nyt elettiin toisaalta kuivan kauden viimeisiä hetkiä, eli kovin yllättävää tämä ei ollut.
Suuntasin seuraavaan paikkaan: ruotsalaisten siirtokuntaan Hat Wanakornin tietämille. Tässä oli taas omat haasteensa, koska tienhaara sijaitsi lähellä, mutta väärällä puolella päätietä. Päätien vieressä sijaitsevat ns. frontage roadit olivat osin yksisuuntaisia ja osin kaksisuuntaisia joka teki liikennejärjestelyjen ymmärtämisestä vaikeaa. Jouduin taas ajamaan melkein kymmenen kilometrin ylimääräisen lenkin, jotta pääsin U-käännösristeykseen ja tien oikealle puolelle.
Saavuimme lopulta ruotsalaissiirtokuntaan. Haahuilimme rannalla vähän aikaa ympäriinsä. Harrastimme myös vähän henkilökuvausta. Farmaseutti oli ottanut mukaan Canon-kameransa.
Kokeilimme uimistakin. Tässä vaiheessa lienee hyvä muistuttaa lukijaa sukeltajien toisesta pääohjesäännöstä: Älä missään tapauksessa astu merisiilin päälle. En tiedä, mitä pohjassa oli, mutta tuntui aivan siltä että hiekan alla olisi ollut jotain piikkieläimiä. Nostin jalkani pintaan todetakseni vahingot: kahdesta varpaasta vuosi verta, ja toisesta irtosi myös jonkinlainen piikki suoraan silmieni edessä. Farmaseutti mainitsi myös tunteneensa jotakin, mutta ei ollut aluksi varma siitä, oliko vain kuvitellut sen.
Onneksi piikkieläimiä ei ollut matalassa vedessä ja pääsimme enemmittä vaurioitta rantaan. Nyt kun tarkastelin ympäristöä, niin tien vieressä oli punaisia lippuja jotka kielsivät uimisen. Tämä operaatio ei sujunut aivan optimaalisesti. Tyhjää vesipulloakaan ei ollut jalkojen puhdistamista varten. Wanakornin ranta ei myöskään saa minulta enää varauksetonta uintisuositusta.
Ajoin lähimpään ravintolaan. Omistaja oli harmaahapsinen rouva, joka muisti minut edellisiltä visiiteiltä. Tilasimme ruokaa, joka oli totuttuun tapaan hyvää. Varpaani eivät turvonneet tai muuttuneet vihreiksi, eli varpaita vahingoittaneet piikit tuskin olivat myrkyllisiä.
Seuraava pysäkki oli puolen tunnin päässä etelässä sijaitseva mäntymetsä. Farmaseutin mielestä mäntymetsä oli hieno. Farmaseutti dokumentoi mäntymetsää. Minä dokumentoin Farmaseuttia.
Ajoin sitten toista tietä tämän metsikön toiseen osaan eksyen kerran matkalla. Olin ollut samassa paikassa ennenkin ja nähnyt siellä selviä metsäpalon merkkejä. Nytkin arvelin aluetta koetelleen hiljattain metsäpalon. Päättelin tämän ruskeaneulasisista puista, mustaksi palaneesta maasta, runsaasta savusta ja siellä täällä näkyvistä pienistä tulenlieskoista.
Kävelin mustuneeseen ja käryävään metsikköön suorittaen pientä dokumentointia. Lähdimme kuitenkin melko nopeasti pois paikalta.
Ajoin sitten lähistöllä sijaitsevalle padolle. Dokumentoin Farmaseutin. Farmaseutti dokumentoi Miehen Lännestä. Patoa dokumentoimme yhdessä. Olimme padolla auringonlaskuun asti.
Padolta ajoin Prachuapiin. Rannalla oli taas vaihteeksi markkinat. Ostimme markkinoilta syötävää.
Navigaattorin kiinnike oli löystynyt hieman. Irrotin tuulilasin ja kiinnitin navigaattorin paremmin hotellin parkkipaikalla.