Heräsimme puoliltapäivin. Suunnitelmani tälle päivälle oli Kui Burin kansallispuistoissa vierailu. Kansallispuiston norsunkatselualue avautuisi kello 14.
Farmaseutti oli kysynyt hotellin vastaanotosta aikaisemmin, pitäisikö huonetta vaihtaa, koska meillä oli ollut kaksi eri varausta. Ei tarvinnut. Nyt vastaanottovirkailija sanoi kuitenkin, että huone piti vaihtaa. Vekslausta kesti kymmenisen minuttia, jonka jälkeen saimme kuitenkin pitää huoneen. Tiedä siitä sitten.
Ajoin sitten kovalla kiireellä kansallispuistoon. Aiemmilla vierailukerroilla Kui Burissa oli ollut niin paljon ihmisiä, että halusin olla paikalla ennen sen avautumista.
En aivan onnistunut. Saavuimme Kui Buriin kymmentä yli kaksi. Tällä ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä, sillä parkkipaikka oli lähes täysin autio. Olin odottanut näkeväni enemmän väkeä, olihan songkran. Ilma oli kuitenkin niin kuuma, että thaimaalaisia ei juuri kiinnostanut eikä ulkomaalaisilla tainnut olla lomia tähän aikaan.
Parkkeerattuani Rocin meitä lähestyi ulkomaalainen, joka kysyi, että haluaisimmeko jakaa lava-auton hänen väkensä kanssa. Niin olisi halvempaa. Mikäpä siinä. Menimme ostamaan varsinaiset kansallispuistoliput ja sain ensimmäisen leiman ostamaani leimakirjaseen (ei siis kansallispuistopassiini).
Kävelimme takaisin autolle ja lähdimme katselemaan elukoita. Ulkomaalainen puhui saksaa. Hänellä oli seurueessaan myös muutama thaimaalainen, jotka ilmeisesti ymmärsivät saksaa tai sitten saksalainen puheli itsekseen. Opas sanoi, että tänään oli kovin kuumaa eikä norsuja siksi varmaankaan näkyisi. Harmillista. No, ainakin pääsimme safarille halvalla.
Ohitimme ensimmäisen elukankatselupisteen. Kaikkialla oli rutikuivaa ja suuri osa puista lehdettömiä.
Toisella elukankatselupisteellä viivyimme hetken verran. Näimme sarvinokkalinnun. Farmaseutti ei ollut ennen nähnyt sarvinokkalintua.
Kun mitään muita eläimiä ei ilmaantunut odottelusta huolimatta paikalle, ehdotti opas kolmannelle pisteelle suuntaamista. Ajoimme siis sinne.
Kolmannella elukankatselupisteellä venailtiinkin sitten hyvän aikaa. Mittari näytti 37 astetta ja ilma väreili kuumuudesta. Farmaseutti muistutti, että nyt eletään vuoden kuuminta viikkoa. No, ei lämmin luita riko. Eräällä metsänvartijalla oli mukanaan kamera elukankuvauslinssillä.
Varsin pitkän odotuksen jälkeen oppaat saivat radiopuhelimiinsa tiedon, että laaksoon oli saapumassa norsulauma. Kaikki alkoivat kiikaroida innokkaasti metsänrajaa.
Norsut saapuivat ja kävelivät laakson poikki varsin reipasta tahtia. Dokumentoin norsut ja totesin lauman kahdeksankärsäiseksi. Kaksi norsuista oli poikasia. Kuvista ei tullut kovin teräviä, koska norsut olivat liian kaukana. Ilmakehän häiriöt vääristivät kuvaa niin, että edes miljoonan arvoisella optiikalla ei olisi saanut hyviä kuvia.
Aukean reunalla oli osittain puiden takana jonkin sortin hiekkakuoppa, jossa norsut vaikuttivat ottavan hiekkakylpyjä. Dokumentoin hiekkakylvyt. Sitten norsut katosivat metsään.
Kävelin Farmaseutin kanssa ympäriinsä maisemaa katsellen. Jossain vaiheessa totesimme muun ryhmän kadonneen jonnekin. Olimme molemmat sellaisia lahopäitä, että unohdimme millää lava-autolla olimme paikalle tulleet. Tuskin meitä oli tänne kuitenkaan jätetty, tai jos oli niin liftataan metsänvartijalta kyyti kotiin. Farmaseutti osti metsänvartijoiden ylläpitämästä kauppa-autosta vettä.
Otin esille säteilyntorjuntasateenvarjoni. Havaitsin varren taipuneen ikävästi. Ongelman todennäköinen syy oli, että olin eilen rannalla ollessani istunut suljetun varjon päällä estääkseni sitä lentämästä navakassa tuulessa huit hittoon. Yritin taivuttaa varren uudelleen suoraksi, mutta seurauksena varsi katkesi kokonaan ja lyheni näin noin 20 senttiä. Sitä pystyi edelleen käyttämään jotenkuten, mutta uusi varjo päätyi ostoslistalle. Pitää käydä Japanissa sateenvarjokaupassa.
Norsut tulivat takaisin, ja katselimme niitä puiden raoista. Myös opas ja saksalainen seuralaisineen ilmestyivät. He olivat olleet jossain lähimaastossa maisemia katsomassa, mutta eivät olleet ilmeisesti nähneet mitään ihmeellistä. Lähdimme takaisin kakkospisteelle.
Matkalla näkyi useita norsuja ja yksi gauri. Kakkospisteellä norsuja näkyi senkin edestä, joskin ne olivat selvästi jo matkalla metsään. Opas paimensi meidät takaisin autoon ja ajoimme tulosuuntaan metsätielle.
Ensin autosta ei näkynyt mitään. Sitten lähistöllä olevan lammen rantaan alkoi tömistellä metsästä norsuja yksi kerrallaan. Norsut menivät lammikkoon seisomaan ja alkoivat ruiskutella itseään vedellä. Dokumentoimme norsujen kylpemistä innokkaasti. Tämä lauma oli vielä isompi kuin edellinen ja paljastui myöhemmin kuvien perusteella jopa 11-kärsäiseksi. Kolme norsuista oli poikasia. En ole koskaan ennen nähnyt yhtätoista norsua kerralla.
Vedessä kylpemisen jälkeen norsut alkoivat kylpeä hiekassa. Ne kuopivat maata ja heittelivät sitten kärsänsä avulla päälleen hiekkaa auringolta suojautumista varten. Dokumentoin hiekassa kylpemisen. Farmaseutti ei ollut ennen nähnyt villejä norsuja.
Palasimme takaisin ykköspisteelle. Siellä ei ollut norsuja, mutta gaureja senkin edestä. Myös vasoja näkyi. Dokumentoin gaurit. Farmaseutti dokumentoi myös maisemaa.
Ajoimme sitten viimein takaisin parkkipaikalle. Matkalla näkyi tien vieressä vielä yksi norsu. Olimme katselleet eläimiä niin kauan, että olimme perillä vasta kuuden maissa. Maksoin saksaa puhuvalle miehelle 400 bahtia autosta. Hän vaikutti osaavan myös vähän thaita.
Safarilla oli kulunut yllättävän pitkään. Vuodenvaihteessa olimme könynneet puistossa noin kaksi tuntia molemmilla vierailukerroillani. Tänään olimme kuitenkin viettäneet puistossa lähes neljä tuntia. Ehkä suurimman turistiryntäyksen aikaan oppaita ja autoja ei yksinkertaisesti riittänyt kaikille, ja matkoja oli siksi lyhennetty. Toki silloin oli näkynyt niin paljon elukoitakin, että tästä ei tuntunut olleen suurempaa haittaa.
Olin ajatellut ajaa Khao Sam Roi Yotiin katselemaan ilta-aurinkoa, mutta se oli niin kaukana, ettei tämä tullut enää kysymykseen. Ajoin siksi ananasfarmien läpi lähimmälle padolle. Seurasimme auringonlaskua siellä.
Padolla havaitsin luurini näytön panssarilasin olevan rikki. Kylläpä tänään tuntuukin tapahtuvan monelaista omaisuusvahinkoa.
Ajoin pimeässä takaisin Prachuapiin. Songkranin menoliikenne oli alkanut ja trafiikki varsin perseestä.
Prachuapissa yritin etsiä avoinna olevaa ravintolaa ja päädyin saksalaiseen. Annos oli mukavan iso.
Omaisuusvahingoista huolimatta päivä oli mielestäni sangen nousujohteinen. Olin norsukuviini hyvin tyytyväinen, ole ennen nähnyt niitä näin aktiivisina.
Illalla totesimme, että Farmaseutin iho oli palanut. Käristyy näköjään thaimaalainenkin, kun aurinko paistaa riittävästi. Hän ei muistanut ennen polttaneensa ihoaan.