Herätys oli tänään kello 11:30. Huhtikuun 13. oli viimein koittanut, eli valtakuntaa koetteli jälleen kaikki kaikkia vastaan -tyyppinen vesisota, joka myös Songkranina tunnettiin.
Suuntasimme ensimmäiseksi linja-autoasemalle, jossa Farmaseutti osti lipun pääkaupunkiin. Auto lähtisi kello 15.
Hotellin vastaanottovirkailija oli väittänyt, että juhlinta tapahtuisi rannalla punaisen laiturin tuntumassa. Siellä ei ollut kuitenkaan mitään. Ajelin ympäri kaupunkia etsimässä vesisotaa johon osallistua, ja sellainen löytyi vihdoin vanhan asuintaloni edestä.
Tarjolla oli reilusti sellaista perinteistä Songkran-meininkiä. Olin ottanut mukaan molemmat vesipyssyni, ja sähköversio sai perinteiseen tapaansa vetensä repussani olevasta kuuden litran kanisterista. Se riittää moneksi tunniksi.
Vesisota Prachuapissa oli pitkälti samanlaista kuin pääkaupungissa yhdellä erotuksella: täällä katua ei ollut suljettu liikenteeltä, vaan autoja ja mopoja ajeli jatkuvasti puolen metrin päässä juhlijoista. Hidasta vauhtia toki, mutta on ikävää joutua koko ajan varomaan autoja. Päätin, että Songkrania on tästä syystä mukavampi viettää pääkaupungissa, vaikka siellä ampumisvesi onkin yleensä maksullista ja täällä se oli ilmaista (Farmaseutti puhui silloin tällöin lisää vettä isoon vesipyssyyni). Ainoa poikkeus olisi tilanne, jossa pääsisin lava-auton kyytiin. Olisi uskoakseni varsin hauskaa viettää Songkrania ajellen ympäriinsä auton lavalta käsin. Sinne mahtuisi iso jäävesitynnyrikin.
Suojalasini olivat hävinneet jonnekin. Tämä oli varsin merkittävä puute. Päätin hankkia uudet tilaisuuden tullen.
Käveltyämme pari kertaa festivaalialueen läpi ajoimme takaisin hotellille, jossa kuivattauduimme hieman. Kuskasin sitten Farmaseutin linja-autoasemalle. En kulkenut pahimman sota-alueen läpi, mutta paikallisiin tapoihin kuuluu silti vesiämpärillisten heittäminen ohi ajavien moottoripyörien päälle. Vesivahingot jäivät kuitenkin onneksi vähäisiksi. Farmaseutti istui poikittain satulassa, koska ei muuten mahtunut.
Farmaseutti lähti siis pääkaupunkiin. Minä menin puolestaan takaisin hotellille, koska lähtisin itse vasta seuraavana päivänä.
Kävin auringonlaskun aikaan vielä temppelivuorella maisemia katsomassa. Illalla tilasin ruokaa Line Manilla.
Olin ollut päivän aikana valitettavan alipukeutunut enkä ollut käyttänyt sukkia sandaalieni kanssa. Jalkaterän keskiosa oli palanut punaiseksi. Onneksi Farmaseutti oli unohtanut vähän aloe vera -geeliä jääkaappiin. Se auttaa kuulemma auringonpolttamiin. Lähellä isovarvasta oli myös hiertymä, jollaisia en saa kun käytän sukkia sandaaleissa.