Aamulla luin uutisia. Silmiini osui uutinen, jossa kerrottiin, ettei Silomissa olekaan enää Songkran-tapahtumaa. Se järjestettiin 12-14 päivä. Iconsiamissa vesisota kuitenkin ilmeisesti riehui edelleen, joten lähdin Tonin kanssa sinne meninkiä katsomaan.
Olisin itse tilannut mopotaksin, mutta Ton tiesi halvemman tavan päästä Iconsiamiin. Päätiellä kulki hieman songtaew:n kaltaisia autoja, jotka eivät kuitenkaan olleet songtaewia. Ton pysäytti yhden, kysyi kuskilta määränpäästä ja nousimme sitten auton lavalle. Matka Iconsiamiin maksoi vain kymmenen bahtia.
Matkan aikana sain tarkastella thaimaalaista viittomakieltä, jota kolme matkustajaa puhui keskenään. Yhdellä heistä oli jostain syystä kolikko korvassaan. Viittomakieliä on yhtä paljon kuin puhuttujakin, eivätkä eri maiden viittomakieliset välttämättä ymmärrä toisiaan lainkaan.
Vesisota-alue löytyi Iconsiamin edestä. Ton osti itselleen aseen ja kävelimme juhla-alueella, jossa soitettiin thaimaalaistyyppistä jumputusmusiikkia. Koko homma taltioitiin myös usealle videokameralle.
Sodittuamme aikamme päätimme lähteä Siamin suuntaan. Nousimme Iconsiamin edessä olevaan veneeseen, menimme sillä Saphan Taksinin asemalle ja BTS:llä Siamiin. Ton oli unohtanut, että Saphan Taksinilla oli vain yksi asemalaituri.
Kävimme Siam Paragonissa. Sen alakerrassa oli ruokakauppa, josta Ton hankki proteiinipirtelön.
Kävelimme sitten ympäriinsä Siamin kaduilla, joilla ilo oli ylimmillään. Minulla ei vain ollut harmillisesti isossa aseessani vettä. Pienempi oli kytkettynä repussani olevaan kuuden litran tonkkaan. Asekauppiaita oli kaduilla paljon. Ostin yhdeltä suojalasit. Omaa asettani vastaavia vesipyssyjä oli myynnissä melko suolaiseen 600 bahtin hintaan. Se tosin oli tehokkain tässä sodassa näkemäni ase, eli sinänsä hintansa arvoinen.
Ton keksi haluavansa mennä eräälle aidatulle juhla-alueelle. Sitä varten jouduimme jonottamaan jonkin aikaa. Portilla oli turvatarkastus, joka jostain syystä takavarikoi vesipullot. Selässäni olevaa tonkkaa ei takavarikoitu, mutta etiketti määrättiin poistettavaksi. En tiedä sitten, mikä idea sen takana oli.
Tällä alueella oli hyvin paljon ihmisiä, mutta täydennysvettä ei näkynyt vieläkään missään. Lopulta sitäkin löytyi. Kävelimme hitaasti alueen läpi (nopeasti ei olisi siinä ihmismassassa minnekään päässyt) ja osallistuimme vesisotaan parhaiden kykyjemme mukaan. Suojakilpeni herätti ihmisissä kunnioitusta. Olisin kuitenkin mieluummin kävellyt vain kadulla, sielläkin on riittävästi ammuttavaa eikä ihmisruuhka ole läheskään näin paha.
Kiemurreltuamme alueen läpi suuntasimme MBK:n japanilaiseen ravintolaan syömään. Vaatteemme olivat ehtineet kuivua sen verran, etteivät ne valuneet liiaksi vettä kauppakeskuksen lattialle, mutta märät vaatteet yhdistettynä tehokkaaseen ilmastointiin tarkoittivat melko viileitä oloja.
Palasin lopulta takaisin majoituspaikkaan mopotaksilla. Ton vielä tapaamaan jotakin ystäviään ja viettämään Songkrania vähän lisää.