Rautatieleimakirjaseni oli kastunut matkalla pääkaupungista Ang Thongiin. Siellä oli niin vähän leimoja ja se oli niin huonossa kunnossa, että olin päättänyt hankkia uuden.
Kuljin siis MRT:llä Hua Lamphongin asemalle, jossa tiesin Thaimaan rautatiemuseon sijaitsevan. Menin asemalle sisään sivuovesta, jonka vieressä MRT-uloskäynti oli. Harhailin ympäriinsä kunnes vastaan tuli pääoven tienoilla kyltti, joka osoitti museoon.
Museo oli hieman siivouskomeroa suurempi. Palvelu oli thainkielistä. Katselin ympärilleni hetken aikaa. Hirveä määrä lippuja, kylttejä ja junien pienoismalleja siellä oli ja kerroksiakin peräti kolme. Harjoittelin lukemista lukemalla vanhoista junalipuista paikkojen nimiä.
Ostin uuden leimavihkosen 120 bahtilla. Sain siihen kaksi leimaa. Aseman ulkopuolella oli puolestaan leimapaikka, jossa oli peräti 12 leimasinta, kaikki esittivät erilaisia junia.
Menin takaisin asemalle ja hankin infopisteeltä leiman. Kävin sitten museossa kysymässä, että onko täällä vielä muita leimoja. Lippuluukulla oli. Sain leiman sieltäkin, ja poistuin paikalta leimakirjasenhankintatehtävä onnistuneesti suoritettuna.
Jatkoin MRT:llä Ha Yaek Lat Phraolle, jossa tapasin Hampurilaisen. Kävimme syömässä Union Mallissa japanilaisessa ravintolassa. Tilasin mansikkafrappé-tyyppisen juoman jonka nautin ramen-nuudeleiden kera. Hampurilainen mainitsi löytäneensä vihdoin ja viimein jonkinlaisen etätyön itselleen, joskin sitä varten hänen pitäisi viettää kesä Saksassa.
Menimme sitten Life Ladpraon uima-altaalle maisemia katselemaan. Myös eräs Hampurilaisen kaveri oli paikalla. Kuvasimme toisiamme auringonlaskuun asti.
Jatkoimme sitten Hampurilaisen asunnolle, joka oli kauniisti sanottuna kompaktin kokoinen. Oma asuntoni samassa rakennuksessa oli ollut huomattavasti suurempi, ellen täysin erehtynyt. Hampurilaisen seuralainen poistui hetkeksi torille ostamaan vihanneksia ja alkoi sitten valmistaa pienessä keittiössä ruokaa. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää. En ole vuosiin nähnyt thaimaalaisen valmistavan ruokaa itselleen. Hampurilainen sanoi matalalla äänellä, että tyyppi osaa ulkoa varmaan sata reseptiä, kokkaa hämmästyttävän nopeasti ja pitää ruuanlaitosta niin paljon että tekee sapuskaa joskus kaksikin kertaa päivässä.
Ruoka valmistui ja söimme epämääräisen näköistä vihannes-lihasekoitusta. Maultaan se ei ollut ollenkaan hullumpaa.
Tarkastelimme ottamiamme kuvia, joita oli yli tuhat. Poistamisurakan jälkeen jäljelle jäi 95 kuvaa, joista jotkut olivat hyviä. Lähetin ne Hampurilaiselle, jonka iPad vaikutti soveltuvan editointiin erinomaisesti.
Olin majapaikassani noin kello 23 illalla.