Pakkailin päivällä hiljakseen tavaroita ja pelasin Stardustia RPCS3-emulaattorilla. Onnistuin pelaamaan pelin ensimmäistä kertaa läpi normaalilla vaikeustasolla.
Ton tuli töistä kello 20:30 ja auttoi vetämään ison laukun päätien varteen. Siellä yritin tilata Grabia lentokentälle. Viidentoista minuutin jälkeen kolme kuskia oli hyväksynyt kyydin ja kadonnut sitten kuin pieru Saharaan. Nykyään kuskeilla on ärsyttävä tapa käyttää useaa kyytipalvelua samaan aikaan. He hyväksyvät kyydit mutta peruuttavat ne heti, jos toisessa palvelussa tulee vastaan parempi tarjous.
Ton viittoi minulle tavallisen taksin. Lähdin sillä kohti Suvarnabhumia (/suvannaphuum/).
Kysyin kuljettajalta, kauanko hän on ajanut taksia. Yksitoista vuotta tai niille main. Sanoin olevani menossa Ruotsiin. Kuljettaja tunsi useita ruotsalaisia jalkapallojoukkueita.
Saavuimme kentälle 350 bahtia (+ tietulli 75 bahtia) myöhemmin. Hinta oli mielestäni edullinen. Kun viimeksi olin tullut taksilla kentälle pari vuotta sitten, oli se maksanut 700 bahtia vaikka olin lähtenyt Ha Yaek Lat Phraolta joka on paljon lähempänä kenttää kuin Itsaraphap. Kuskilla oli taatusti ollut viritelty taksamittari. Ton oli myös maininnut törmänneensä vastaavaan vedätykseen.
Kentällä minua oli vastassa Farmaseutti. Hän auttoi minua isomman, mahdollisesti huomiota herättävän reppuni vahtimisessa, kun tein lähtöselvityksen automaatilla ja yritin sitten käyttää itsepalvelulaukunlähetyspistettä.
Laukunlähetyspiste oli itsepalveluluonteestaan huolimatta henkilökunnan ympäröimä. Minulta kysyttiin, mitä laukussa on. En osannut sanoa muuta kuin että kaikenlaista. Minut ohjeistettiin tiskille jonottamaan. Tämä oli aika ikävää. Jouduin odottamaan 20 minuuttia, vaikka olin jo tehnyt lähtöselvityksen sekä netissä että automaatilla.
Tiskillä laukku punnittiin. 23 kiloa, tasan. Grammalleen sama kuin matkalippuni painoraja. Clas Ohlsonilta ostamani matkatavaravaaka oli joka kruunun arvoinen. Sitten minut ohjeistettiin Special baggage -laukunjättöpisteelle. Hyvin erikoista, koska eihän laukku ollut poikkeuksellisen suuri, painava tai hassun muotoinen. Erikoislaukkupisteellä en sentään joutunut jonottamaan.
Haahuilimme Farmaseutin kanssa hetken aikaa ympäri kenttää ennen kuin menin turvatarkastukseen, maastapoistumistarkastukseen ja koneeseen. Lähdimme terminaalista, jonne piti matkustaa pienellä junalla. Sieltä en ollut ennen lähtenyt Eurooppaan.
Kaksitoista tuntia myöhemmin kone laskeutui Arlandaan. Jatkolentoni oli erillisellä lipulla, ja jouduin tekemään matkatavaroille uuden lähtöselvityksen. Laukku tuli hihnalle ensimmäisten joukossa. Tässä vaiheessa laskeutumisesta oli kulunut jo melkein tunti.
Mennessäni automaattiselle lähtöselvityspisteelle nauha-aitauksen alkupäässä oleva SAS:n työntekijä kysyi taas mitä laukussani oli ja ohjasi toiselle puolelle hallia. Siellä laukkuun kiinnitettiin lappu jossa luki “Heavy (23kg)” ja käskettiin menemään Specialbaggage C:hen. Kysyin, että mitäs tämmöinen special baggage -pelleily on kun tekivät sitä jo Suvarnabhumissa. Virkailija sanoi, että kun he näkevät pelikaanilaukun tai vastaavan, he olettavat että sisällä on mikroskooppeja, kameran objektiiveja ja tarkasti kalibroitua seismografeja tms. Siksi sitä kohdellaan aina silkkihansikkain. Tavallisella laukunjättöpisteillä se saattaisi altistua iskuille, mutta erikoismatkatavaraosasto kohtelee sitä helläkätisemmin.
Ostin siis maailman kestävimmän matkalaukun, ja seurauksena sitä kohdellaan kentällä kuin se olisi tehty lasista. Kuulostaa sangen epäjohdonmukaiselta.
Pelikaanilaukku rullaa hyvin, on varsin helppo pakata, kelpaa istuimeksi ja on lisäksi vesi- ja ilmatiivis. En kuitenkaan tiedä, kuinka paljon sen kanssa jaksaa reissata, jos sen kanssa ei voi käyttää automaattista lähtöselvitystä.
Pitää laittaa laukkuun tarra, jossa on alasimenkuva ja vieressä lukee “NOT FRAGILE - handle as usual” ja sanoa aina kysyttäessä, että sisältö on likaisia alusvaatteita. Ehkä se auttaa. Jos ei, keksitään jotain muuta.
Tämä viides matka parempaan paikkaan oli mielestäni suuri menestystarina. Suunnitelmani oli ollut yksinkertainen: hanki halpa asunto ja mopo. Käytä vuokrassa säästyneet rahat mopolla ajeluun. Tämä onnistui erittäin hyvin. Jos neljännessä osassa oli ollut paljon matkailua, niin nyt sitä oli vielä enemmän. Rocinanten hankinta nosti matkailuni tehokkuuden aivan uusiin sfääreihin ja näinkin Thaimaata jopa 15 000 kilometrin edestä. Olen nyt vieraillut viidessäkymmenessäkahdessa provinssissa ja seitsemässäkymmenessä kansallispuistossa.
Suurin tällä matkalla tapahtunut onnistuminen saattoi kuitenkin olla, että tulevaisuudessa aikaa tarvitsee ehkä pelätä hieman vähemmän.
Ennen kuin muutin takaisin pääkaupunkiin sosiaalisista syistä olin vuokrannut itselleni asunnon Prachuapista. Vietin siellä lopulta hyvin vähän aikaa. 1.11.-1.4. väliselle ajalle mahtuu 151 yötä. Näistä vietin Prachuapissa vain 38% eli 57 yötä. Pääkaupungissa kului 14% ajasta eli 21 yötä. Muilla matkoilla vietin 73 yötä eli 48% ajasta. Olin siis oikeassa tehdessäni ennen matkaa oletuksen, että asunnosta ei kannata maksaa jos siellä ei edes asu. Olin kuitenkin laskenut asumiskustannukset alakanttiin, koska en ollut huomioinut pääkaupungissa-asumattomuuden vaihtoehtoiskustannuksia.
Asunnon vuokra oli siis 7000 bahtia kuussa. Lisäksi maksoin siivouksesta 1500 bahtia kuussa. Asunto kaipasi tosin siivoamista niin harvoin (enhän ollut paikallakaan kuin puolet ajasta), että tämä oli suurilta osin hukkaan heitettyä rahaa. Yhteensä 8500 bahtia kuussa siis. Pääkaupungissa hotellit maksoivat noin 800 bahtia / yö. Näin saamme pääkaupungissa-asumattomuuden hinnaksi 3360 bahtia kuussa. Vertailukelpoiset asumiskustannukseni olivat noin 12 000 bahtia kuukaudessa. Jo huomattavasti pienemmällä summalla saisi pääkaupungistakin varsin kelvollisen luukun (kunhan ei tunge keskustaan 44-kerroksiseeen taloon jossa on kolme uima-allasta), joten palaan seuraavassa osassa suosiolla pääkaupunkiin asumaan. Toki pääkaupungin ruoka ja BTS ovat kalliimpia kuin Prachuapin ruoka ja mopolla ajelu, mutta tästä huolimatta en usko pääkaupungissa asumisen tulevan erityisen kalliiksi.
Kuten lukija on ehkä huomannut, tällä reissulla kuvia on julkaistu toistaiseksi vähänlaisesti. Päätin jo kauan sitten käsitellä ne Mordorissa ollessani. Ei siellä muutakaan tekemistä ole. Näitä kuvia on tällä hetkellä käsittelemättä noin neljäkymmentätuhatta. Lisäilen niitä tänne muistelmiin sadekauden edetessä. Koska reissuilla tulee kuvattua eniten, aloittanen kuvien lisäämisen lopusta niin, että ensin käsitellään jaksot jotka eivät kuulu mihinkään reissuun. Sitten lisään kuvat reissu kerrallaan aikajärjestyksessä.
Jos lukija haluaa saada ilmoituksia uudesta sisällöstä, voi hän liittyä Telegram-kanavalle tästä linkistä. Tiedotan uusista julkaisuista siellä.
Man of the West will return.