Herätys jälleen kello 6:45. Lähtö viivästyi muutaman minuutin, koska urheiluhousuni (uimahousut) olivat eilisen uintireissun jäljiltä märät. Kuivasin ne käyttäen apuna pyyhettä ja hiustenkuivaajaa. Lähdin kotoa noin 7:30 ja olin perillä oikeassa paikassa 8:15. Kiroilin mielessäni liikennettä, koska jopa kampuksen sisällä oli aamuruuhka. Autot voisi kieltää kampusalueella kokonaan ja antaa tilalle sähköpotkulaudat.
Opettajaa kiinnosti myöhästymiseni täällä ihan yhtä paljon kuin virkaveljiä Suomessa. Tällä kertaa liikuntatunnilla ei venytelty, vaan käsiteltiin erilaisia laitteita joita kuntosalilta löytyy: kuinka niitä käytetään ja mitä lihaksia niillä tarkalleen ottaen treenataan. Meidän käskettiin ryhmäytyä ja sitten 3-4 hengen ryhmissä iloisesti hölisten kokeilimme yhtä laitetta ennen kuin siirryimme seuraavaan. Havaitsin, että aamulla täyteen ladatussa kellossani oli akkua enää 70%. Vaikutti siltä, että jokin prosessi oli jäänyt jumiin ja kulutti akkua ennennäkemättömällä tahdilla. Epäilin kastumisongelmaa. Jostain syystä myös näyttöön on ilmaantunut paljon naarmuja, vaikka tänne Suomesta saapuessani niitä ei ollut yhtään.
Sammutin kellon ja jatkoin laitteiden kokeilua. Opettaja kysyi minulta, että olenko käynyt kuntosalilla aiemmin ja lisäksi uintiharrastuksestani (olinhan nähnyt hänet uima-altaalla edellisellä viikolla ja tiedustellut sukelluksen opetuksesta). Hän myös näytti kartalta sukelluskurssia järjestävän kalastusalan tiedekunnan sijainnin.
Oppitunnin jälkeen päätin suunnata lähimpään applekauppaan Central Plazalla. Siellä minulle osoitettiin todella vahvalla aksentilla mutta jokseenkin ymmärrettävästi englantia puhuva henkilö, joka ropelsi kelloani vähän aikaa ja sai taustalla akkua kuluttavan prosessin sammumaan. Olin mielessäni valmistautunut jo sanomaan legendaariset sanat “Euroopan unionin kuluttajansuojalain nojalla velvoitan teidät korjaamaan kelloni veloituksetta”, mutta sille ei ollut tarvetta. En sitten tiedä olisiko sillä ollut paljon vaikutustakaan, koska en ole Euroopassa. Toisaalta kellon on ostanut Euroopassa eurooppalaisesta verkkokaupasta Euroopan kansalainen ja vaatimuksen maantieteellisellä esittämispaikalla ei liene merkitystä. Lounaaksi söin japanilaista currya ja kanaa.
Palasin asunnolle vaihtamaan koulupuvun päälle ja ottamaan nokoset. Sitten tajusin, että olen muuten taas myöhässä seuraavalta luennolta enkä ehdikään ottamaan nokosia. Olin yliopistolla kello 13 ja oikeassa luentosalissa kello 13:20. Opettajaa ei taaskaan pahemmin kiinnostanut. Pelikehityksen kurssilla näytettiin ensin kaikenlaisia tilastotietoja peleistä, alustoista ja rahastusmalleista. Sitten käskettiin ladata Unity omalle koneelle. Teimme näin, ja opettaja liihotteli ympäri huonetta juttelemassa ihmisten kanssa ja seuraamassa latauksen edistymistä. Siinä meni ainakin tunti, ja Suomessa ohjelma olisi käsketty ladata etukäteen. Kun kaikki olivat viimein saaneet ohjelman ladattua, opettaja näytti kuinka Unitylla voi luoda kolmiulotteisen pelimaailman ja lisäillä sinne kaikenlaisia objekteja. Se oli vallan hauskaa hommaa. Emme tehneet mitään kovin monimutkaista, ja sain kötöstellä rauhassa kunnes koneesta loppui akku. Opettaja suositti tuomaan ensi kerralla mukana hiiren ja laturin. Lupasin pitää sen mielessä.
Tunnin jälkeen päätin lähteä sukelluskauppaan, jonka olin löytänyt googlesta. Matkasin sinne Grabilla. Auton saamisessa ei ollut ongelmaa, mutta syöksyin tapani mukaan etupenkille jonka istuin oli jokseenkin ahdas. Syy tälle selvisi myöhemmin: Thaimaassa taksimatkustajien oletetaan istuvan takapenkille, ja tämä auto oli ihan tavallinen taksi jonka kuski ilmeisesti päätti hiljaisena päivänä ajaa Grab-kyytejä. Etuistuin oli siis säädetty ääriasentoon eteen.
Olin hieman hutiloinut sukelluskaupan osoitteen löytämisessä, ja taksi ajoi minut hieman turhan pitkälle valtatiellä jonka varrella kauppa oli. Kävelin jonkin matkaa takaisin ja löysin oikean paikan. Pienessä myymälässä oli reilusti tavaraa, mutta missään ei ollut hintalappuja. Tavara saattoi olla lähinnä vuokrattavaa laatua. Sisällä oli pari sukeltajan näköistä äijää juttelemassa keskenään ja lisäksi tiskin takana oli nainen, joka kertoi minulle sukelluskursseista. Hintaa PADI Open water diver-kurssille tulee kuulemma 14 000 bahtia ja se kannattaa suorittaa muualla kuin Bangkokissa, koska täällä sukeltaminen onnistuu lähinnä uima-altaissa. Kurssi hoituu tällöin myös lyhyemmässä ajassa.
Sukelluskaupasta lähtiessäni päätin ottaa Grabin suoraan kotiin. Ylitin tien kävelysiltaa käyttäen jotta kuskin ei tarvitsisi ajaa ruuhkassa (liikenne Bangkokista poispäin oli täysin pysähtynyt) ja tilasin auton. Auton saapumisessa kesti kuitenkin 40 minuuttia, ilmeisesti siksi että Bangkokista pois matkustavat tukkivat kokonaan sivutien jota myös toiseen suuntaan matkaavat käyttivät. Niinpä kyytini seisoi ruuhkassa puoli tuntia liikkuen koko aikana ehkä sata metriä.
Nyt niitä sähköpotkulautoja kehiin, ihmiset.