Kurkku oli edelleen toispuoleisesti kipeä, mutta vain vähän. Aloitin aamuni vierailulla japanilaiseen vessaan, kuten tapanani on ollut. Japanilaista vessanpönttöä osaa mielestäni arvostaa vielä tavallistakin enemmän, kun ulostuspaikka on edellisen viikon ollut käytännössä reikä lattiassa. Vessojen kopit vain on vähän huonosti suunniteltu, koska ovi avautuu sisäänpäin. Tämä tekee oven avaamisesta vaikeaa, kun olet itse kopissa.
Päätin lähteä heti ensimmäiseksi katsomaan keisarillista palatsia toivoen näkeväni siellä enemmän asioita kuin eilen. Matkustin paikalle metrolla uutta korttiani käyttäen. Sää oli hyvä, aurinko paistoi ja lämpötila oli noussut seitsemääntoista asteeseen ja luovuin takistani. Arvelisin, että kehoni on alkanut tottua kylmempiin lämpötiloihin, sillä minulla alkoi olla suorastaan kuuma. Säätilan konsepti on jotain, jonka olin Bangkokissa jo melkein unohtanut. Täällä sää voi yllättäen olla erilainen eri päivinä. Hämmästyttävää!
Pääsin palatsin puutarhain alueelle laukun tarkastuksen kautta. Turvatarkastuspalvelu oli japaninkielinen. Olin positiviisesti yllättynyt havaitessani, että sisäänpääsy oli ilmaista! Olen täysin allerginen sille rahankuppaukselle, jota tietyissä maissa harrastetaan. Minne tahansa riisifarmille menetkin niin aina ollaan käsi ojossa. Tämä paikka on ihan toista maata. Kirjaimellisesti. Höhö.
Palatsin alueella oli kirsikkapuita ja japanilaisia istuskelemassa nurmikoilla päivää viettämässä. Puista varisi hiljakseen kirsikankukkia. Hyvin seesteistä. Kävelin sinne sun tänne tunnin verran. Nälkä alkoi vähän vaivata. Olin syönyt edellisen kerran yli kaksikymmentäneljä tuntia sitten.
Päätin suunnata Shinjukun alueelle. Halusin käydä tutkimassa valikoimaa erässä retkeilytavarakaupassa. Sieltä saisi varmaan myös ruokaa. Nousin siis metroon.
Shinjukun asemalla oli tunneleissa kätevästi monia ruokapaikkoja, kuten olin toivonutkin. Ropelsin erästä seinäautomaattia tilaten kanakatsun japanilaisella currylla. Olin syönyt vastaavia Bangkokissa aika paljon. Laite sylkäisi ulos paperin ja menin sisään, jossa minut ystävällisesti viitottiin pöytään odottamaan. Palvelu oli japaninkielistä.
Muutaman hetken odottamisen jälkeen minulle annettiin ilmaista kylmää hanavettä ja sitten tilaamani annos. Se ei ollut maultaan paras mahdollinen, mutta ihan ookoo ja järkyttävän iso se oli. En ole koskaan nähnyt yhtä isoa kanakatsua, enkä saanut sitä edes kokonaan syödyksi. Tarjoilija myös täytti tuoppiani vedellä sitä mukaa kun sitä tyhjensin. Ilmainen vesi, jota saa juoda niin paljon kuin haluaa on selvästi japanilainen tapa, ja se on loistava.
Havaitsin ennen ruokailua, että minua väsytti hieman. Ruokailun jälkeen väsytti vähemmän yllättävästi vielä enemmän. Jonkinlaista aikaerorasitusta ehkä, olin nimittäin ainakin nukkunut riittävästi.
Löysin etsimäni retkeilyvarustekaupan. Se oli hyvin vertikaalinen, kuten Bic Camera. Kerroksia oli yhdeksän, ja kaupassa oli myytävänä jokainen reppumalli, jota oli koskaan valmistettu. Liioittelen, mutta vain vähän. Muitakin kiintoisia tavaroita oli. Ostin huvikseni lämpömittarin, jonka voisi kiinnittää reppuun. Olen huomannut könyäväni aika usein kaikenlaisia vuorenhuippuja, joiden lämpötila on tuntematon. Eipä ole enää tämän jälkeen!
Pohdin, mitä tehdä seuraavaksi. Minulla olisi pari tuntia aikaa ennen kuin hankkimani lippu Tokyo Skytreehen astuisi voimaan. Päätin käydä apteekissa etsimässä kuumemittaria, koska minulla ei tällä hetkellä ole sellaista. Apteekin löysin, kuumemittaria en. Samalla näin vähän enemmän Shinjukun… keskustaa ja alue oli varsin modernin ja puhtaan oloinen. Väsytti, ja toivoin että olisin voinut ottaa nokoset.
Sitten sain jostain päähäni kirjoittaa Googleen Tokyo Route 246. Se on kilparata Gran Turismo -sarjassa. Googlaus paljasti, että vaikka kilparata on kuvitteellinen niin kadut, joista se muodostuu ovat oikeasti olemassa ja se on nimenomaan täällä Shinjukussa! Sinnehän oli heti päästävä. Nousin metroon ja matkustin radalle.
Kävelin vähän aikaa ympäri katurataa hyvin hartaissa tunnelmissa. Olin nimittäin ajanut radalla nuorna miesnä aika monta tuhatta kierrosta, ja se oli yksi suosikeistani. Radan keskellä vaikutti olevan jonkin sortin puisto, jota vartioimassa oli japanilaisia poliiseja. Valitettavasti minulla ei ollut kuitenkaan aikaa kävellä rataa kokonaan ympäri. Menin takaisin metroon ja poistuin Tokyo Skytreen pysäkillä.
Nousin ennakkolippuineni neljänteen kerrokseen. Matkalla oli kaikenlaista Pokémon-myymälästä Harry Potter -kauppaan.
Tokyo Skytreehen oli jonoa. Sain jonottaa aika paljon siitä huolimatta, että minulla oli ennakkolippu. Ilman ennakkolippua jonotuksessa olisi kestänyt vielä kauemmin, kylttien mukaan arvioitu odotusaika oli seitsemänkymmentä minuttia. Kävin automaatilla vaihtamassa sähkölippuni oikeaksi lipuksi ja jonotin vähän lisää. Pääsin turvatarkistuksen kautta torniin.
Ihan hyvät näkymät sieltä oli. Yöllinen Tokio on todella vaikuttava näky. Ihmisiä oli kuitenkin paikalla niin valtavasti, että ikkunoiden ääreen oli vaikea päästä. Kävelin ympäriinsä ja yritin löytää valokuvauspaikkaa, mutta se oli vaikeaa. Päätin sitten nousta ylempään kerrokseen, koska minulla oli lippu sinnekin ja sain taas jonottaa vähän aikaa.
Yläkerroksessakin oli paljon ihmisiä, enkä nähnyt sieltä juurikaan enempää kuin alakerroksesta. Vasta jonottaessani sieltä pois avautuivat eteeni parhaat näkymät.
Poistuin sitten Skytreestä. Päätin tutkia tarkemmin alueella olevia kauppoja. Menin Pokémon-kauppaan ja Harry Potter -kauppaan. Sitten menin veitsikauppaan. Japanilaiset pitävät veitsistä. Palvelualttiin oloinen myyjä tuli tiedustelemaan, olisiko minulla jotakin kysyttävää veitsistä. Tiedustelin häneltä, mitä hän voi kertoa veitsissä käytetystä teräksestä. Kaveri tuntui odottaneen koko elämänsä, että joku tulisi esittämään hänelle tuon kysymyksen. Hän selitti näiden veisten olevan hyvin kovaa hiiliterästä, kun taas nuo veitset tuolla olivat ruostumatonta terästä. Ruostumaton teräs kestää korroosiota, hiiliteräs ruostuu ja vaatii öljyämistä, mutta on hyvin kovaa ja veitset sanomattoman teräviä.
If on your journey, you should encounter God, God will be cut.
Kaikki kokit eivät suosi kovimpia mahdollisia veitsiä, koska niiden teroittaminen on kuulemma vaikeaa. Osa teristä oli yksipuolisia, ja niistä oli vasenkätisten ja oikeakätisten versioita. Tällainen suora terä mahdollisti äärimmäisen tarkan ja suoran leikkausjäljen. Leikkelimme erilaisia vihanneksia veitsillä. Sain myös koulutusta oikeasta leikkaustavasta, jota japanilaisen veitsen kanssa tulee käyttää.
Nyt voin sanoa, että minut on koulutettu leikkaamaan porkkanaa Japanissa, siihen ei luulisi kenelläkään olevan mitään vastaansanomista.
Menin takaisin hotellille ja päätin kokeilla kylpyosastoa. En ollut tehnyt niin aiemmin, koska en tiennyt millainen se olisi ja kuinka siellä toimittaisiin. Olin havainnut, että monet tavanomaiset toimenpiteet tässä hotellissa olivat melko monimutkaisia.
Paikalla oli kuitenkin paljon japanilaisia, joka helpotti etiketin oppimista. Riisuuduin japanilaiseen tapaan ilkosen alasti ja jätin tavarani lukittavaan lokeroon. Sitten menin sisälle.
Kylpyhuoneessa oli melko lämmin. Siellä oli kuuma poreallas (40ºC), kylmä poreeton allas (15ºC) ja merkillisimpiä suihkuja, jotka olen eläessäni nähnyt. Japanilaiset näemmä kävivät suihkussa istualtaan istuen pienellä muovijakkaralla. Suihkujen hallintahanikat olivat niin ikään lähes maan tasalla. Kävin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni istualtani suihkussa. Sitten menin saunaan.
Sauna oli melko hyvin kopioitu suomalaisilta. Lämpötila oli yhdeksänkymmentä astetta ja järjestelmä tiputteli katosta kiukaalle vettä automaattisesti. Sauna oli myös täynnä japanilaisia saunojia.
En muista, olinko päättänyt minun sanoa jotain negatiivista jostain japanilaisesta asiasta tai ei. Saattoi liittyä väentungoksiin jossain tornissa. Joka tapauksessa, kaikki on nyt annettu anteeksi. Japanissa ei ole selkeästi yhtään mitään vikaa.