Octopussy – tursas purkissa

sunnuntaina 25. helmikuuta 2024

Söimme aamiaista hotellilla. Tätini ei erikoisemmin pidä tämän hotellin aamiaisesta. Pekonia ja munia ei ole saatavilla, eikä se ole muutenkaan kovin monipuolinen.

Lähdin sitten vuokraamaan mopoa. Se onnistuikin varsin helposti läheisestä kioskista 300 bahtin päiväkorvausta vastaan. Puhuin thaita ja kerrankin minulle puhuttiin thaita takaisin. Sitten minua oltiinkin jo naittamassa yhdelle vuokraajaleideistä.

Minun ei tarvinnut jättää mitään pantiksi moposta, mikä oli kätevää. Ajoin saaren eteläkärkeä kohti ulkomaalaisille tarkoitettujen huumekauppojen ja hotellien ohi. Jossain vaiheessa tie muuttui mäkiseksi ja näin matkalla pari apinaa. Puolet kylteistä oli venäjäksi.

Saaren eteläpäässä oli pieni kylä. Menin sinne. Aikamoinen turistirysä sekin, pysäköinnistä piti maksaa 20 bahtia. Kävelin vähän ympäriinsä venäläisten seassa ja otin laiturilta muutaman kuvan.

Ajoin takaisin hotellille ja menimme uimaan. Jokaisen meressä ajelehtivan levätukon suojissa tuntui olevan pieni kala tai useampikin. Serkkuni löysi merestä vanhan pesuvadin. Kävimme kesken kaiken hakemassa sukellusmaskit ja sukelsimme vähän, serkkuni enemmän kuin minä.

Serkku onki pohjasta vanhan alumiinitölkin viedäkseen sen roskikseen ja katsoi sinne sisään. Tölkki katsoi takaisin. Siellä oli mustekala. Veimme tölkkiä lähemmäs rantaa. Serkku laittoi se pesuvatiin ja minä menin hakemaan kameraa.

Kun tulin takaisin, mustekala oli saatu houkuteltua tölkistä ulos ja ui ympäriinsä pesuvadissa. Se ei ollut kovin suuri, lonkeroiden pituus oli ehkä kymmenen senttiä. Silloin tällöin se suihkutti vettä suuntaan tai toiseen ja yritti karata pesuvadista. Tökimme sitä vähän sormella, ja se tarttui meihin imukupeillaan. Paikalle tuli muutamia uteliaita katsomaan mustekalaa. Kysyin muutamalta thaimaalaiselta, oliko se vaarallinen. Ei kuulemma, mutta kyllä se silti voi puraista nokallaan.

Lopulta veimme mustekalan kivikkoon rannan pohjoispäädyssä. Siellä sille olisi todennäköisesti enemmän ruokaa. Matkalla serkkuni yritti syöttää sille muutaman ravun, mutta tursas ei ollut niistä kiinnostunut. Sen sijaan se otti kiinni pesuvadin pohjassa olevasta lehdestä ja vetäisi sitten päälleen toisen samanlaisen muodostaen tursasvoileivän. Se oli siellä piilossa, kunnes päästimme sen vapaaksi. Paluumatkalla näimme vielä varsin suuren taskuravun, jonka serkkuni pyydysti. Se tosin vaikutti lähes kuolleelta.

Menimme tämän jälkeen hotellihuoneeseen rentoutumaan. Naamani oli alkanut punoittaa vähän ikävästi.

Menimme illalla syömään erääseen halpaan ja hyvään katuravintolaan, joka tosin oli vähän hidas. Lisäksi se oli aivan metelöivän kadun vieressä, joka tosin on Thaimaassa tavallista.